Jos Loli­tas­ta täy­tyy jotain hyvää kek­siä, niin ehkä se oli­si se, että se esit­tää ihmis­las­ta tuhoa­vat voi­mat rea­lis­ti­ses­ti eri astei­si­na; siis että aikuis­ten pahuu­des­sa on vivah­de-ero­ja. #

Pal­jon muu­ta hyvää en kir­jas­ta kek­si. Lap­sen sek­su­aa­li­sen hyväk­si­käy­tön muser­ta­vat seu­rauk­set on kät­ket­ty ilmei­sen tar­koi­tuk­sel­la hie­no­va­rai­ses­ti rivien väliin, mikä minun mie­les­tä­ni mer­kit­see vain sitä, että niis­tä jo muu­toin­kin tie­toi­nen kokee ker­ron­nan vas­ten­mie­li­sek­si (likai­nen salai­suus on likai­nen), eikä toi­saal­ta nii­tä ymmär­tä­mään kyke­ne­mä­tön tai halua­ma­ton opi kir­jas­ta mitään. #

Tari­nas­sa ei siis ole sen pää­hen­ki­lö Hum­bert Hum­ber­tin näkö­kul­mas­ta (joka on noi­ta rivin­vä­le­jä lukuu­not­ta­mat­ta ainut var­tee­no­tet­ta­va näkö­kul­ma, jon­ka saam­me) traa­gis­ta se, min­kä sii­nä inhi­mil­li­sen ihmi­sen näkö­kul­mas­ta pitäi­si olla traa­gis­ta. Sii­nä­kin suh­tees­sa kir­ja on tie­tys­ti pel­käs­tään rea­lis­ti­nen, sil­lä har­voin kai todel­li­sen­kaan elä­män lap­sen­rais­kaa­jat lopul­ta oppi­vat empa­ti­aa, mut­ta mik­si hel­ve­tis­sä kukaan ei-pedo­fii­li haluai­si pääs­tä sisäl­le pedo­fii­lin näkö­kul­maan, jol­lei sit­ten tir­kis­te­lyn­ha­lus­ta? #

Ja jos kir­ja ei tuon halun tyy­dyt­tä­mi­sen lisäk­si tar­joa mitään, eikö tämä sil­loin ole likai­sis­ta likai­sin­ta eksploi­taa­tio­ta — lap­si­sek­sin avul­la itse­ään myy­vä teos? #

Nabo­ko­vin itsen­sä kal­tai­sil­le kie­li­fe­ti­sis­teil­le kir­ja tie­ten­kin tar­jo­aa hiu­kan toi­sen­lais­ta runk­kaus­ma­te­ri­aa­lia kuin pedo­fii­leil­le tai muu­ten vain per­voil­le, mut­ta vali­tet­ta­vas­ti ei ole kovin uskot­ta­vaa, että kir­jan suo­sio perus­tui­si sii­hen. Kes­ki­mää­räi­nen luki­ja kun on kaik­kea muu­ta kuin Loli­tan kir­joit­ta­jan kal­tai­nen moni­kie­li­ne­ro. #

On tie­tys­ti mah­dol­lis­ta, että när­käs­tyk­se­ni perus­tuu täs­sä vähän tur­han posi­tii­vi­seen ihmis­ku­vaan, sil­lä minul­le on itses­tään­sel­vää se, ettei pedo­fi­lia sinän­sä ole sen kum­mem­paa kuin vaik­ka­pa nyt hete­rous­kaan. Täl­lai­sia halu­ja elät­tä­vä ihmi­nen ei siis ole minus­ta mör­kö ja Saa­ta­nan maan­pääl­li­nen ilmen­ty­mä. Sel­lai­sel­le, joka niin ajat­te­lee, Loli­tan tar­joa­ma näkö­kul­ma voi ehkä olla­kin hyö­dyl­li­nen. Toi­saal­ta taas niin­kään yksioi­koi­ses­ti ajat­te­le­va ihmi­nen ei vält­tä­mät­tä hän­kään kyke­ne saa­maan kir­jas­ta irti edes sitä, min­kä hänen sokeas­ti vihaa­man­sa pedo­fii­li sii­tä saa. #