I am 12 years old and what is this?
#8564. Torstai, 11. kesäkuuta 2009 klo 10.07.58, kirjoittanut Jani. 6
Jos Lolitasta täytyy jotain hyvää keksiä, niin ehkä se olisi se, että se esittää ihmislasta tuhoavat voimat realistisesti eri asteisina; siis että aikuisten pahuudessa on vivahde-eroja. #
Paljon muuta hyvää en kirjasta keksi. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön musertavat seuraukset on kätketty ilmeisen tarkoituksella hienovaraisesti rivien väliin, mikä minun mielestäni merkitsee vain sitä, että niistä jo muutoinkin tietoinen kokee kerronnan vastenmieliseksi (likainen salaisuus on likainen), eikä toisaalta niitä ymmärtämään kykenemätön tai haluamaton opi kirjasta mitään. #
Tarinassa ei siis ole sen päähenkilö Humbert Humbertin näkökulmasta (joka on noita rivinvälejä lukuunottamatta ainut varteenotettava näkökulma, jonka saamme) traagista se, minkä siinä inhimillisen ihmisen näkökulmasta pitäisi olla traagista. Siinäkin suhteessa kirja on tietysti pelkästään realistinen, sillä harvoin kai todellisenkaan elämän lapsenraiskaajat lopulta oppivat empatiaa, mutta miksi helvetissä kukaan ei-pedofiili haluaisi päästä sisälle pedofiilin näkökulmaan, jollei sitten tirkistelynhalusta? #
Ja jos kirja ei tuon halun tyydyttämisen lisäksi tarjoa mitään, eikö tämä silloin ole likaisista likaisinta eksploitaatiota — lapsiseksin avulla itseään myyvä teos? #
Nabokovin itsensä kaltaisille kielifetisisteille kirja tietenkin tarjoaa hiukan toisenlaista runkkausmateriaalia kuin pedofiileille tai muuten vain pervoille, mutta valitettavasti ei ole kovin uskottavaa, että kirjan suosio perustuisi siihen. Keskimääräinen lukija kun on kaikkea muuta kuin Lolitan kirjoittajan kaltainen monikielinero. #
On tietysti mahdollista, että närkästykseni perustuu tässä vähän turhan positiiviseen ihmiskuvaan, sillä minulle on itsestäänselvää se, ettei pedofilia sinänsä ole sen kummempaa kuin vaikkapa nyt heterouskaan. Tällaisia haluja elättävä ihminen ei siis ole minusta mörkö ja Saatanan maanpäällinen ilmentymä. Sellaiselle, joka niin ajattelee, Lolitan tarjoama näkökulma voi ehkä ollakin hyödyllinen. Toisaalta taas niinkään yksioikoisesti ajatteleva ihminen ei välttämättä hänkään kykene saamaan kirjasta irti edes sitä, minkä hänen sokeasti vihaamansa pedofiili siitä saa. #
[…] Blogasin: I am 12 years old and what is this? http://mummila.net/marginaali/2009/06/11/i-am-12-years-old-and-what-is-this/ […]
En ole jaksanut lukea Lolitaa, mutta eikös siinä kuvattava ilmiö kuulu pikemminkin hebefilian kuin varsinaisen pedofilian piiriin?
Kyllä Humbert-setä tykkää nimenomaan esimurrosikäisistä tytöistä. Käsitystäsi ovat ehkä hämärtäneet kirjan pohjalta tehdyt elokuvat, joissa sensuurin välttämiseksi käytettiin kirjassa tarkoitettua kypsempiä näyttelijöitä (1962 tarkoituksellisen isorintaista 14-vuotiasta, 1997 15-vuotiasta).
Tai no, jos ihan tarkkoja ollaan, niin nähdäkseni hänen haarukkansa osuu juuri siihen rajalle. Hiukan alle tai hiukan päälle, muttei missään nimessä niin selkeästi rajan ylittäneisiin kuin mitä nuo elokuvat käsittääkseni antavat ymmärtää.
Luin Lolitan 12-vuotiaana. Kirja oli avartava ja mukaansatempaava, ei mitenkään negatiivinen kokemus. Taisin olla juuri siinä iässä, jossa minun se kannattikin lukea.
MIelenkiintoista.