Zodiac on sar­ja­mur­haa­jis­ta kiin­nos­tu­neel­le hie­man kes­kin­ker­tais­ta viih­dyt­tä­väm­pi doku­draa­ma, mut­ta elo­ku­va­na sen viih­dear­vo jää­nee vaa­ti­mat­to­mak­si kenel­le tahan­sa. Elo­ku­van isoin ongel­ma on sen kes­to, joka sin­gut­taa lopul­ta­kin var­sin mität­tö­män tapauk­sen ainek­set ohue­no­huek­si rih­mak­si. Vähem­män varo­vai­sen sak­si­mi­sen ohel­la elo­ku­val­le oli­si teh­nyt hyvää pitäy­tyä pel­käs­tään tosi­asiois­sa sen sijaan, että lop­puun yri­tet­tiin väen­vän­gäl­lä raken­taa perin­tei­nen dra­maat­ti­nen klii­mak­si. Asioi­den todel­li­sen lai­dan takia se läs­säh­ti naa­mal­leen — jol­lei sit­ten tari­naan suh­tau­du pikem­min­kin ker­to­muk­se­na piir­tä­jä Robert Grays­mit­his­tä kuin elo­ku­van nimi­hah­mos­ta. Sel­lai­nen kui­ten­kin kiin­nos­tai­si kat­so­jia var­mas­ti vie­lä nykyis­tä­kin vähem­män. Dave Toschia näy­tel­leel­lä Mark Ruf­fa­lol­la on muu­ten hyp­no­ti­soi­van peh­meä ääni. #