marginaali

Kyklooppi

#26058. Sunnuntai, 17. kesäkuuta 2012 klo 16.51.18, kirjoittanut Jani.

Näin­pä eep­pis­tä Mar­vel-unta vii­me yönä. #

Israe­lis­sa sijait­se­van aavi­kon kes­kel­le oli raken­net­tu super­vah­va super­van­ki­la pite­le­mään vain yhtä super­voi­ma­kas­ta super­rois­toa. (Pre­mis­si antai­si ymmär­tää, että kyse oli pikem­min­kin jos­tain kos­mi­ses­ta olen­nos­ta kuin tavan­omai­ses­ta super­voi­mil­la varus­te­tus­ta ihmis­rois­tos­ta.) #

Aavik­ko oli koko­nais­hal­kai­si­jal­taan 1000 km, super­van­ki­la 300 km, ja van­ki­la oli sijoi­tet­tu aavi­kon kes­ki­pis­tee­seen. (Käsi­kir­joit­ta­ja-ali­ta­jun­ta­ni sor­tui jo täs­sä vai­hees­sa noloon maan­tie­teel­li­seen vir­hee­seen: Israe­lin val­tio on koko­nai­suu­des­saan­kin vain 424 km pit­kä, ja leveim­mil­lään­kin vain 114 km leveä.) Super­kon­na halut­tiin siis pitää mah­dol­li­sim­man eris­tyk­sis­sä ihmi­sis­tä. #

Sit­ten, kuin­ka olla­kaan, kävi ilmi, että tuo kos­mi­nen pahis on pääs­syt pakoon. Ryhmä-X:n Kykloop­pi sai tie­don tapah­tu­nees­ta ensim­mäi­se­nä, ja kos­ka aikaa ei ollut hukat­ta­vak­si, hän läh­ti välit­tö­mäs­ti yksi­nään suo­rit­ta­maan itse­mur­ha­teh­tä­vää: Kykloop­pi len­si van­ki­lan ylle, ja räjäyt­ti muka­naan tuo­man­sa ydin­pom­min. #

Pom­min aiheut­ta­ma tuho oli var­sin perin­poh­jais­ta, ja vai­kut­ti sil­tä, että Kykloop­pi oli itsen­sä uhra­tes­saan onnis­tu­nut tuhoa­maan myös super­rois­ton. #

Mut­ta san­ka­ri itse oli­kin yllät­täen sel­viy­ty­nyt hen­gis­sä. Tähän joh­ta­neet tapah­tu­mat jäi­vät hämä­rik­si, mut­ta osoit­tau­tui, että Kykloop­pi oli muut­tu­nut erään­lai­sek­si haa­muk­si: hän kyke­ni kyl­lä ais­ti­maan muut ihmi­set, mut­ta ihmi­set eivät näh­neet eivät­kä kuul­leet hän­tä. (Myös jon­kin­lais­ta aika­vää­ris­ty­mää haa­muu­teen liit­tyi: Kykloo­pin puhe kuu­los­ti ihmis­ten taa­ju­del­la nopeu­te­tul­ta, jos­kaan sitä eivät hänen lisäk­seen kuul­leet kuin lukijat/katsojat.) #

Totta vai

#25786. Maanantai, 23. huhtikuuta 2012 klo 19.52.29, kirjoittanut Jani.

Uguk­sen ole­muk­ses­sa on jän­nit­tä­vää ten­hoa. (Piti oikein kai­vaa arkis­tois­ta esiin se edel­li­nen tapaa­mi­sem­me näh­däk­se­ni, että olin­ko kiin­nit­tä­nyt tähän huo­mio­ta jo sil­loin. Jos olin­kin, en aina­kaan näkö­jään ole sitä ylös kir­joit­ta­nut.) Vähän niin kuin tapai­si tie­tä­jän tai mee­dion. #

Koh­ta­sim­me tänään (ren­dez­vous) Kaa­kao­puus­sa, ja has­su­na sat­tu­ma­na Ugus oli valin­nut saman pöy­dän, jos­sa istuin vii­mek­si­kin tuos­sa kah­vi­las­sa käy­des­sä­ni, jät­ti­pä vie­lä­pä istut­ta­vak­se­ni saman pai­kan­kin. #

Kes­kus­te­lu sol­jui luon­te­vas­ti, mitä nyt het­kit­täin häi­riin­nyin sii­tä, ettei­vät sana­ni tul­leet­kaan ulos sor­mis­ta­ni, enkä tien­nyt onko tämä tot­ta vai blo­gia. #

Mis­tä­pä puhuim­me? No enim­mäk­seen pää­kau­pun­ki­seu­dun feno­me­no­lo­gias­ta, me kak­si maa­lais­poi­kaa. Pal­jon on toki rive­jä ja rivien­vä­le­jä luet­tu, mut­ta pal­jon oli vii­des­sä ja puo­les­sa vuo­des­sa ehti­nyt ker­tyä kir­joit­ta­mat­ta jää­nyt­tä­kin, kiin­ni otet­ta­vaa. #

Ja sar­ja­ku­vis­ta. Ugus on har­ras­ta­nut Mar­ve­lia niin kuin minä oli­sin pie­ne­nä halun­nut. Yri­tän­kin nyt imeä hänen vii­saut­taan itsee­ni samal­la kun kom­pen­soin lap­suu­den wan­na­beis­miä­ni itse tuot­tei­den paris­sa. (Jii­haa, Toi­nen tule­mi­nen -sar­ja­ni on nyt täy­del­li­nen!) #

Second Coming

#25640. Lauantai, 24. maaliskuuta 2012 klo 16.22.20, kirjoittanut Jani.

Näin unta, että halai­lim­me Uguk­sen kans­sa sän­gys­sä pei­ton alla niin kuin nuo­ret rakas­ta­vai­set. Vaat­teet meil­lä tie­tys­ti oli, luu­let­te­ko että tämä on jotain homos­te­lua ken­ties! #

Sit­ten menin syö­mään isän val­mis­ta­maa käris­tys­tä. Uguk­sel­le­kin oli­si tar­jot­tu, mut­ta minä ajat­te­lin, ettei Ugus tai­da tykä­tä käris­tyk­ses­tä. #

Sit­ten olin­kin yhtäk­kiä vas­ta menos­sa Uguk­sen luok­se, nou­ta­maan vii­mein­kin sitä minul­le kau­an sit­ten luvat­tua Ryhmä-X:n nume­roa, mut­ten tien­nyt osoi­tet­ta, ja Ugus oli muut­ta­mas­sa takai­sin Tur­kuun mil­lä het­kel­lä tahan­sa, ja sekoi­lin ympä­riin­sä Hel­sin­gin los­kai­sil­la kaduil­la. #

Löy­sin kuin löy­sin­kin peril­le. Yllät­täen tuo Toi­sen tule­mi­sen (X-Men: Second Coming) ensim­mäi­nen osa oli­kin pok­ka­ri­ko­koi­nen (pie­nem­pi kuin A5, mut­ta pak­sum­pi kuin taval­li­nen sään­nöl­li­ses­ti ilmes­ty­vä Mar­ve­lin sar­ja­ku­va­leh­ti). Tar­jo­sin Uguk­sel­le vas­ti­neek­si lai­naan omia jäl­kim­mäi­siä osia­ni (sar­ja­ku­va­leh­tiä siis), mut­ta har­mik­se­ni huo­ma­sin, että nii­den sivut irtoi­li­vat nidon­nas­ta, ja minul­la oli vai­keuk­sia pidel­lä kaik­kia irto­si­vu­ja, ne oli­vat putoa­mai­sil­laan los­kaan huk­kaan. #

Nostalgiamies 2/07

#2677. Tiistai, 27. helmikuuta 2007 klo 17.06.50, kirjoittanut Jani.

Olin jos­kus lues­kel­lut van­haa eläi­no­pin kir­jaa, ja tuli mie­lee­ni, että sel­lai­sia­han saa anti­kva­ri­aa­tis­ta, ehkä hal­val­la­kin. Kävin­pä sit­ten Päi­jän­ne-anti­kva­ri­aa­tis­saOnpa nii­den osoi­te kum­mal­li­nen, tai sit­ten Jyväs­ky­län kart­ta­pal­ve­lu bugit­taa, kun Kaup­pa­ka­tu 16 sijoit­tuu kirk­ko­puis­ton kul­maan, jos­sa ei ole edes yhtään raken­nus­ta.. Siel­lä oli kyl­lä pal­jon van­ho­ja eläi­no­pin kir­jo­ja, mut­ta niis­sä ei ollut yhtään sel­lais­ta jos­sa oltai­siin kes­ki­tyt­ty evo­luu­tioon. Minä oli­sin halun­nut van­ho­ja, hie­no­ja ja hel­lyyt­tä­viä piir­rus­tuk­sia din­osau­ruk­sis­ta! #

Kävin sit­ten Sam­ma­kon Jyväs­ky­län-kir­ja­kau­pas­sa joka on vain sadan met­rin pääs­sä edel­li­ses­tä ole­va Anti­kva­ri­aat­ti Luku­het­ki. Siel­lä ei ollut van­ho­ja oppi­kir­jo­ja, mut­ta sen sijaan siel­lä oli van­ho­ja sar­ja­ku­via! Vali­koin niis­tä sit­ten muu­ta­man sel­lai­sen, joi­den kan­si­ku­vat herät­ti­vät vah­vim­pia muis­to­ja (Hämä­häk­ki­mies 7/1988 Conan bar­baa­ri 2/1990, Mar­vel 8/1988: Ihme­ne­lo­set), ja lisäk­si kah­den ensim­mäi­sen Bat­man-elo­ku­van spe­si­aa­lit. #

Hämähäkkimies 7/1988 Marvel 8/1988: Ihmeneloset Conan barbaari 2/1990 Batman: Elokuva-special Batman — paluu #

Oikeas­taan mie­le­ni oli­si teh­nyt Hämä­häk­ki­mie­his­tä ottaa Jean DeWolffin kuo­le­ma -tari­nan kat­ta­vat leh­det, mut­ta en ollut var­ma oli­ko siel­lä edes nii­tä kaik­kia, ja joka tapauk­ses­sa­kin ne oli­si­vat sit­ten kirk­kaas­ti rik­ko­neet katok­si aset­ta­ma­ni kym­pin. #

Ja var­sin­kin minä niin, että kipe­ää tekee, himoit­sen Kuo­le­ma kul­kee suvus­sa -Bat­man-spe­si­aa­le­ja. Tari­na on ydin­a­seis­tet­tui­ne Joke­rei­neen ja Robi­nin kuo­le­mi­neen niin synk­kä, että sii­nä on aines­ta kos­tei­siin uniin. Mut­ta voi! Vieh­ty­myk­se­ni jaka­vat lii­an monet, sil­lä yhdes­tä ainuas­ta leh­des­tä minua oltai­siin roko­tet­tu vii­den euron ver­ran. Pel­käs­tään niis­tä kol­mes­ta leh­des­tä bud­jet­ti­ni oli­si siis ylit­ty­nyt vii­del­lä­kym­me­nel­lä pro­sen­til­la! #

No mut­ta, luke­maan­pa täs­tä. #