marginaali


  Uudempia postauksia »

Kuinka unohtaa tuleva

#9730. Tiistai, 22. syyskuuta 2009 klo 10.59.02, kirjoittanut Jani. 12 kommenttia.

Filmi #

Unoh­din eilen blo­ga­ta. Muis­tin sen vas­ta kun aamu­päi­vän aikaik­ku­na oli umpeu­tu­nut, enkä myö­hem­min keren­nyt. (En kir­joit­ta­nut tätä pahoi­tel­lak­se­ni sitä, vaan vain muis­tiin­pa­nok­si mui­den jouk­koon.) #

Lää­ke­ko­kei­lu, jota siel­lä psy­kiat­rian polil­la suun­ni­tel­tiin, oli ven­la­fak­sii­nian­nok­sen tuplaa­mi­nen. Psy­kiat­ri otti sen esil­le, kos­ka sosi­aa­li­siin tilan­tei­siin liit­ty­vien ongel­mien hoi­dos­sa taval­li­sin annos on kuu­lem­ma kak­sin­ker­tai­nen tuo­hon näh­den mitä nyt syön. Sii­nä­kin hän kui­ten­kin oli äärim­mäi­sen varo­vai­nen ja teki sel­väk­si, ettei miten­kään halun­nut pai­nos­taa minua hyväk­si koke­ma­ni lää­ki­tyk­sen kor­jaa­mi­seen. Toi­saal­ta sanoin itse­kin ole­va­ni hyvin avoin kai­ken­lai­sil­le kokei­luil­le. #

Ainut mikä tupla-annok­ses­sa minua vähän arve­lut­ti oli se jos hait­ta­vai­ku­tuk­set­kin sit­ten pahe­ne­vat, mut­ta kuu­lem­ma sekään ei vält­tä­mät­tä mene niin, että annok­sen tuplaa­mi­nen tuplai­si myös ne hait­ta­vai­ku­tuk­set. Pun­ta­roin tuo­ta siel­tä polil­ta läh­det­tyä­ni ja nyt alan kal­lis­tua kokei­lun puo­lel­le. #

[#] (Elän taas jat­ku­vaa déjà vuta. Tätä kir­joit­taes­sa­ni­kin saan jat­ku­via väläh­dyk­siä sii­tä kuin­ka olin muka jos­kus ajat sit­ten juu­ri täs­sä näin, miet­ti­mäs­sä näi­tä ja kir­joit­ta­mas­sa niis­tä. On kuin näi­den yhtey­des­sä oli­si sat­tu­nut jokin näi­hin sinän­sä liit­ty­mä­tön, hyvin dra­maat­ti­nen tapah­tu­ma, joka oli­si teh­nyt näis­tä täy­sin arki­päi­väi­sis­tä­kin asiois­ta niin hui­kean mer­ki­tyk­sel­li­siä, että muis­tan ne etu­kä­teen ikään kuin vaa­ran merk­kei­nä. Teen pahaa tor­juak­se­ni tai­an: panen val­miik­si iki­lin­kin tämän kap­pa­leen eteen, jot­ta sil­le ei tuli­si käyt­töä.) #

Nii­tä sosi­aa­li­sia vai­ku­tuk­sia en ole tähän men­nes­sä mil­lään lääk­keel­lä huo­man­nut ole­van, mut­ta sen sijaan voi olla että omis­sa olois­sa voin­ti­ni para­nee. Para­ne­mi­sen varaa sii­nä nimit­täin on. Tie­dän sen sii­tä, että se oli nykyis­tä parem­pi pian ven­la­fak­sii­nin aloit­ta­mi­sen jäl­keen, suo­ras­taan lois­ta­va. Se paras terä sii­tä kui­ten­kin har­mik­se­ni hii­pui pik­ku hil­jaa, ja nyt vähän niin kuin toi­von, että voi­sin saa­da sii­tä kiin­ni uudes­taan tuol­la annos­tuk­sen nos­ta­mi­sel­la. #

Eivät ne sosi­aa­li­set­kaan vai­ku­tuk­set ehkä pahit­teek­si oli­si, mut­ta nii­den suh­teen en pidä­tä hen­gi­tys­tä­ni. #

Avainsanat: déjà vu, lääke, masennus, sosiaalisten tilanteiden pelko

Beck

#9464. Perjantai, 4. syyskuuta 2009 klo 19.43.04, kirjoittanut Jani. 9 kommenttia.

Mei­na­sin plä­jäyt­tää tähän Beck-vas­tauk­se­ni, mut­ta sii­nä­kin per­ke­leen teki­jä­noi­keu­det tule­vat eteen. Täy­tyy siis tyy­tyä vain nos­ta­maan täs­sä esiin muu­ta­mia koh­tia esi­merk­kei­nä sii­tä miten nämä masen­nus­ky­se­lyt ovat mones­ti type­riä kysy­mys­te­na­set­te­lus­saan. #

Ensin­nä­kin monis­sa väit­tä­mis­tä ver­ra­taan nyky­het­keä epä­mää­räi­seen tilan­tee­seen “ennen”: #

  1. Asiat tuot­ta­vat minul­le tyy­dy­tys­tä kuten ennenkin.
  2. En osaa naut­tia asiois­ta samal­la taval­la kuin ennen.

Kos­ka ennen? Kuu­kausi sit­ten? Vuo­si sit­ten? Vuo­sia sit­ten? #

Tämä ongel­ma joh­tuu kai sii­tä, että kaa­va­ke on suun­ni­tel­tu pikem­min­kin vas­ti­kään puh­jen­neen kuin vuo­si­kausia jat­ku­neen masen­nuk­sen diag­no­soi­mi­seen. Mie­le­ni teki­si vas­ta­ta, että “kuten ennen­kin”, mis­sä “ennen” viit­taa tilan­tee­seen vuo­sia sit­ten, kun olin jo masen­tu­nut. #

Vaih­toeh­dois­sa on toi­nen­kin ver­tai­lu­koh­tei­siin liit­ty­vä ongel­ma: Beck pitää itses­tään­sel­vyy­te­nä, että arvot­to­muu­den­tun­net­ta koke­va ihmi­nen pitää itse­ään mui­ta ihmi­siä arvot­to­mam­pa­na: #

  1. En pidä itseä­ni arvottomana.
  2. Tun­nen ole­va­ni vähem­män tar­peel­li­nen kuin aikaisemmin.
  3. Olen arvot­to­mam­pi kuin muut ihmiset.
  4. Tun­nen ole­va­ni aivan arvoton.

Minä esi­mer­kik­si en koe ole­va­ni “arvot­to­mam­pi kuin muut ihmi­set”, vaik­ka pidän­kin itseä­ni arvot­to­ma­na: pidän itseä­ni yhtä arvot­to­ma­na kuin muut ihmi­set. Toi­sin sanoen te olet­te kaik­ki sitä samaa kuraa kuin minä­kin. Valit­sin vii­mei­sen vaih­toeh­don, vaik­kei sekään täy­sin rehel­li­nen vas­taus ole, sil­lä en pidä itseä­ni täy­sin arvot­to­ma­na. Pidin kui­ten­kin ehkä­pä tes­tin pis­teyt­tä­jän kan­nal­ta totuu­den­mu­kais­ta vas­taus­ta tär­keäm­pä­nä pro­tes­toi­da sitä mie­les­tä­ni vit­tu­mai­sen pöl­jää pre­mis­siä vas­taan, että arvot­to­muu­den­tun­tee­ni oli­si alem­muu­den­tun­net­ta suh­tees­sa mui­hin ihmi­siin. Ei ole. #

Sitä en edes halua aja­tel­la, mitä pre­mis­se­jä “vähem­män tar­peel­li­nen” -ilmai­sun taak­se kät­key­tyy. Onnek­si sii­hen voi hak­ke­roi­da rehel­li­sen vas­tauk­sen ajat­te­le­mal­la tar­peel­li­suut­ta vaik­ka­pa luon­non kan­nal­ta (0 = 0), vaik­ka se tus­kin on sitä mitä tes­tin laa­ti­ja on tar­koit­ta­nut. #

Vaih­toeh­dot on ase­tel­tu astei­kol­le neut­raa­lis­ta nega­tii­vi­sim­paan — posi­tii­vi­sia vaih­toeh­to­ja ei ole. Esi­mer­kik­si: #

  1. Olen yhtä ener­gi­nen kuin ennen­kin. [Taas tuo “ennen”!]
  2. Minul­la on vähem­män ener­gi­aa kuin ennen.
  3. En jak­sa teh­dä paljoakaan.
  4. En jak­sa teh­dä mitään.

Entä­pä, jos koen­kin olo­ni aiem­paa ener­gi­sem­mäk­si? Mikä nois­ta vaih­toeh­dois­ta ei koh­dal­la­ni oli­si valeh­te­lua? #

Sit­ten on näi­tä kysy­myk­siä, jois­sa vas­taus­vaih­toeh­to­ja on kak­sin­ker­tai­nen mää­rä, jos­ta jo kuvit­te­li­si nir­soim­mal­le­kin vas­tai­li­jal­le sopi­van vaih­toeh­don löy­ty­vän. Mut­ta… #

  1. Ruo­ka­ha­lu­ni ei ole muuttunut.
    1. Syön hie­man vähem­män kuin ennen. 
    2. Syön hie­man enem­män kuin ennen. 
    1. Syön pal­jon vähem­män kuin ennen. 
    2. Syön pal­jon enem­män kuin ennen. 
    1. Minul­la ei ole enää lain­kaan ruokahalua. 
    2. Himoit­sen ruo­kaa jatkuvasti. 

Ruo­ka­ha­lu­ni on pie­nen­ty­nyt, mut­tei tar­peek­si pal­jon voi­dak­se­ni sanoa, ettei sitä ole lain­kaan. Syön kui­ten­kin samal­la lail­la kuin “ennen”. Min­kä vaih­toeh­don siis valit­sen ollak­se­ni rehel­li­nen? #

Lopuk­si on liu­ta “kyl­lä” tai “ei” -väit­tä­miä, jot­ka täy­tyy ras­tit­taa sen mukaan pitää­kö väit­tä­mä paik­kaan­sa minun koh­dal­la­ni vai ei. Mik­si siis vaih­toeh­dot ovat “kyl­lä” ja “ei” eivät­kä “pitää paik­kan­sa” ja “ei pidä paik­kaan­sa”? Kuu­los­taa ehkä nipo­tuk­sel­ta, mut­ta havain­nol­lis­tan esi­mer­kil­lä sitä miten ongel­mal­lis­ta täl­lai­seen vas­taa­mi­nen voi “kyl­lä”- ja “ei”-vaihtoehdoin olla: #

16. En kos­kaan saa mitä haluan, joten on tyh­mää toi­voa mitään. #

Kyl­lä vai ei? #

Tuol­lai­sen virk­keen jäl­keen aina­kin minun on vai­kea enää muis­taa, mihin kysy­myk­seen oikeas­ti vas­taan vas­ta­tes­sa­ni “kyl­lä” tai “ei”. #

Ja entä­pä, jos olen sitä miel­tä (niin kuin olen­kin), että on tyh­mää toi­voa mitään, mut­ta en sik­si, etten kos­kaan saa mitä haluan, vaan jos­tain muus­ta syys­tä? Vas­taan­ko kyl­lä vai ei? #

Sama ongel­ma kos­kee tätä­kin väit­tä­mää: #

20. Yrit­tä­mi­ses­sä ei ole mitään miel­tä, kos­ka en kui­ten­kaan saa sitä mitä haluan. #

Yrit­tä­mi­ses­sä ei ole mitään miel­tä, mut­ta ei tuos­ta syys­tä. #

3. Kun asiat mene­vät huo­nos­ti, oloa­ni hel­pot­taa tie­to sii­tä, ettei näin voi jat­kua ikui­ses­ti. #

Kun asiat mene­vät oikein huo­nos­ti, oloa­ni saat­taa hel­pot­taa aja­tus kuo­le­mas­ta eli sii­tä, ettei näin voi jat­kua ikui­ses­ti. Mut­ta tar­koit­taa­ko kysy­jä ken­ties sit­ten­kin ikui­suu­del­laan täs­sä sitä, että uskon, että asiat kään­ty­vät parem­paan päin vie­lä jos­sain vai­hees­sa elä­mä­ni sisäl­lä? Sii­tä riip­puen minun pitäi­si vas­ta­ta joko kyl­lä tai ei, mut­ta enhän minä voi kysy­jän tar­koi­tus­ta tie­tää. #

Kuten jo nois­ta aiem­mis­ta­kin näkyy, monet näis­tä väit­tä­mis­tä nojaa­vat myös vah­vas­ti tiet­tyi­hin ole­tuk­siin vas­taa­jan arvo­maa­il­mas­ta. Vas­taa­jan ole­te­taan esi­mer­kik­si pitä­vän joi­tain asioi­ta tär­kei­nä, halua­van asioi­ta, ja tie­tä­vän mitä tah­too. #

5. Luo­tan sii­hen, että minul­la on tar­peek­si aikaa teh­dä sitä mitä haluan. #

Kun ei halua mitään, t:n arvo voi olla nol­la ja sil­ti se riit­tää. #

6. Uskon onnis­tu­va­ni sii­nä, mitä pidän tär­keä­nä. #

Uskon onnis­tu­va­ni mis­sä, ja mik­si pidän tär­keä­nä sitä, että uskon onnis­tu­va­ni sii­nä? Ja jos yli­mää­räi­nen pilk­ku sivuu­te­taan: jos ei pidä mitään tär­keä­nä, kuin­ka voi esit­tää min­kään­lai­sia ole­tuk­sia mis­sään tär­keäs­sä onnis­tu­mi­ses­taan? #

12. En usko saa­va­ni sitä mitä todel­la haluan. #

Mitä ihmet­tä tähän pitäi­si vas­ta­ta, jos ei todel­la halua yhtään mitään? #

Tai jos halu­aa vain kuol­la? #

Avainsanat: BDI, masennus

Motherfuckenkiwibastard

#9349. Sunnuntai, 30. elokuuta 2009 klo 11.45.12, kirjoittanut Jani. 10 kommenttia.

Nainen katsoo ylös #

Huo­men­na lop­puu tämä läs­kis­te­ly. Menen salil­le ja hom­maan lop­pu­mat­to­mat elä­mät pika­vi­pil­lä. Sen jäl­keen reh­kin siel­lä joka päi­vä hul­lu­na. #

Pas­ka­mai­ses­ti on tuo ven­la­fak­sii­nin vai­ku­tus hii­pu­nut, täs­sä saa koh­ta taas juos­ta hen­ki­ses­ti pakoon not­kah­duk­sia. Ei nyt vie­lä, mut­ta kai­ken ankeus mur­tau­tuu tie­toi­suu­teen yhä tiu­hem­min. Ehkä­pä sii­hen­kin löy­tyy apu tuol­ta salil­ta, kehon omat masen­nus­lääk­keet ovat täs­sä olleet tauol­la jo koh­ta kuu­kausia. #

Teki­si mie­li laa­jen­taa tätä luo­mis­re­per­tu­aa­ria­ni kir­joit­ta­mi­sen ulko­puo­lel­le. Oikeas­ti­han minä en ole luo­va ihmi­nen, mut­ta en minä sil­lä, että sai­sin aikaan mitään suur­ta ja mer­kit­tä­vää, vaan päin­vas­toin pien­tä ja mer­kit­tä­vää niin kuin vain pie­ni voi olla. Sen­kin uhal­la, että vai­kut­taa sil­tä kuin api­noi­sin vain kai­kes­sa Ugus­ta, täy­tyy sanoa että olen kiin­nit­tä­nyt huo­mio­ta noi­hin Sil­mik­ses­sä vii­me aikoi­na mer­kin­tö­jä maus­ta­nei­siin piir­rok­siin. #

Minä­kin ruu­ka­sin jos­kus piir­rel­lä. Sii­tä on niin kovin kau­an. Mut­ta mitä jos sitä­kin kokei­li­si, nyt täl­lä samal­la meto­dil­la, että joka päi­vä jotain? Ihan mität­tö­miä tuher­ruk­sia­han niis­tä tuli­si, mut­ta se juu­ri oli­si tar­koi­tus­kin. Jo sil­loin pie­ne­nä piir­rel­les­sä­ni ongel­ma­ni oli se sama mikä tätä blo­gaa­mis­ta­kin tup­paa vai­vaa­maan, lii­al­li­set omaan teke­mi­seen koh­dis­tu­vat odo­tuk­set. #

Toi­nen vaih­toeh­to oli­si mixed media (mah­taa­ko tuol­le olla suo­men­kie­lis­tä nimeä?), jon­ka ole­mas­sao­los­ta­kaan en tien­nyt ennen kuin *Яus­siaи* Tea Time Stu­dio alkoi tuot­taa sitä. Ilmiö on minus­ta äärim­mäi­sen mie­len­kiin­toi­nen ja nyky­ai­kai­nen. #

Kol­mas oli­si musiik­ki. Se poik­ke­aa nois­ta muis­ta siten, että sitä har­ras­tus­ta minä olen aina sil­loin täl­löin jopa yrit­tä­nyt herä­tel­lä uudes­taan, mut­ta tähän men­nes­sä se on aina kaa­tu­nut työ­ka­lu­jen eli ohjel­mien oppi­mis­käy­rän äkki­jyrk­kyy­teen. #

Jos minul­la oli­si kame­ra, lis­tai­sin täs­sä ehkä myös valo- ja video­ku­vauk­sen. Toi­saal­ta sitä haluai­sin teh­dä myös tar­koi­tuk­sel­li­sen epä­luo­vas­ti, vain ympä­ris­töä­ni net­tiin doku­men­toi­dak­se­ni. Se on minus­ta äärim­mäi­sen tär­ke­ää sel­lai­nen. Oli­si hie­noa voi­da zuu­ma­ta vapaa­seen kart­ta­pal­ve­luun ja näh­dä mai­se­mia mis­tä tahan­sa, eikä sel­lai­nen data tuo­ta itse itse­ään (vie­lä), jon­kun se täy­tyy teh­dä. #

Avainsanat: lääke, masennus, valokuvaus

Kompensoiva rytmitys ja Helmin syvänne

#8533. Maanantai, 8. kesäkuuta 2009 klo 12.05.18, kirjoittanut Jani. 1 kommentti.

Piiritys #

On ankein olo pit­kiin aikoi­hin. Niin kuin taval­lis­ta, sii­hen ei taas ole mitään eri­tyi­sem­pää syy­tä, vaan kyse on vain kausit­tai­ses­ta vaih­te­lus­ta. Lisäk­si maa­nan­tait ovat kai useim­mil­le työs­sä­käy­vil­le­kin nii­tä nah­keim­pia päi­viä, ja jos­tain syys­tä se toi­mii minun­kin koh­dal­la­ni, vaik­ka olen­kin tahal­la­ni pyr­ki­nyt rik­ko­maan rutii­nie­ni ryt­mil­lä maa­nan­tain mer­ki­tys­tä: pidän tätä kun­toi­lun keven­net­ty­nä väli­päi­vä­nä. #

Sun­nun­tait oli­si­vat yhtä paho­ja tai vie­lä pahem­pia­kin, mut­ta sen koh­dal­la tuo ryt­min rik­ko­mi­nen toi­mii. Sii­tä olen teh­nyt ras­kaan kun­toi­lu­päi­vän, eli tees­ken­te­len, että se onkin mitä tiu­kin­ta arkea eikä sel­lai­nen masen­ta­van kuol­lut pyhä­päi­vä niin kuin se todel­li­suu­des­sa on. Lau­an­tain, joka on luon­tai­ses­ti yleen­sä muka­vin päi­vä, pidän koko­naan löy­säi­ly­päi­vä­nä, kos­ka mikään ei yleen­sä vedä miel­tä yhtä mata­lak­si kuin se koko päi­vän löy­säi­ly. Kai­kes­sa täs­sä on siis tavoit­tee­na mie­lia­lo­jen tasaa­mi­nen kom­pen­soi­mal­la nii­den luon­tais­ta vaih­te­lua rutii­nin ryt­mi­tyk­sel­lä. #

Unis­sa­ni on monia tois­tu­via tee­mo­ja. Itse asias­sa enin osa unis­ta­ni on vain vari­aa­tioi­ta kou­ral­li­ses­ta tee­mo­ja. Vii­me yö oli taas Kak­si tor­nia -unien aikaa. Niis­sä olen Hel­min syvän­tees­sä, jol­le on omi­nais­ta, että se on kam­mot­ta­van, aivan hir­vit­tä­vän kau­ka­na kai­kis­ta taval­li­sis­ta ympy­röis­tä. Syvän­teen ja nor­maa­lin maa­il­man välis­sä on vuo­ria, koko­nai­sia vuo­ris­to­ja. Haa­vei­len pii­ri­tyk­sen taak­se­jät­tä­mi­ses­tä ja paluus­ta nor­maa­liin elä­mään, mut­ta se on niin muser­ta­van kau­ka­na, että mene­tän toi­vo­ni heti alkuun­sa. #

Se kuu­los­taa aika surul­li­sel­ta kun sitä ja sen yhteyt­tä val­ve-elä­mää­ni oikein ajat­te­lee, mut­ta tosia­sias­sa en val­veil­la olles­sa­ni koe tätä kau­as nor­maa­li­maa­il­mas­ta eris­täy­ty­mis­tä­ni ollen­kaan sil­lä taval­la surul­li­se­na kuin mil­tä se unis­sa tun­tuu. Pikem­min­kin se unien tun­nel­ma muis­tut­taa sitä kun vuo­sia sit­ten tajusin, kuin­ka kau­ka­na minä muis­ta ihmi­sis­tä tosia­sias­sa olin (ja olen), siis jo sil­loin, vaik­ken edes aktii­vi­ses­ti pyr­ki­nyt eris­täy­ty­mään niin kuin nykyi­sin. #

[#] Sil­loin se tun­tui juu­ri tuon unen tavoin loh­dut­to­mal­ta, kos­ka sil­loin minä vie­lä vähän niin kuin elät­te­lin kuvi­tel­mia, että voi­sin muka olla niin kuin muut­kin, kuu­lua jouk­koon. En sik­si, että oli­sin sitä todel­la halun­nut, vaan vain jon­kin­lai­ses­ta rekur­sii­vi­ses­ta har­has­ta: luu­lin halua­va­ni olla niin kuin muut­kin, joten luu­lin halua­va­ni olla niin kuin muut­kin, kos­ka muut­kin halua­vat olla niin kuin muut­kin. #

Heti kun tuon kuvi­tel­man muser­rut­tua muu­tin suun­taa ja ryh­dyin täy­sil­lä elä­mään itsel­le­ni aidos­ti luon­teen­omais­ta era­ko­ne­lä­mää, asiat alkoi­vat men­nä parem­paan suun­taan. Ja kuten sanoin, nyt minul­la ei ole enää syy­tä mureh­tia minun ja mui­den välil­lä ole­vaa kui­lua, sil­lä en enää elät­te­le tuo­ta har­ha­luu­loa, että muka joten­kin oikeas­ti haluai­sin­kaan pääs­tä sen kui­lun toi­sel­le puo­lel­le, yhtey­teen mui­den ihmis­ten kans­sa. Voi­si­han elä­mä­ni tie­tys­ti olla antoi­sam­paa sil­lä lail­la, mut­ta se nyt on vähän kuin sanoi­si pyö­rä­tuo­liin nai­te­tul­le vam­mai­sel­le, että elä­mä­si voi­si olla antoi­sam­paa jos osai­sit kävel­lä. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]19.6. 9:39[/klo] Lisä­sin iklin­kin toi­sek­si­vii­mei­seen kappaleeseen.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Avainsanat: masennus

Ääri

#8448. Torstai, 4. kesäkuuta 2009 klo 11.17.26, kirjoittanut Jani. 1 kommentti.

Päätään pitelevä ihminen #

Aina sil­loin täl­löin, har­vak­sel­taan näen unta psy­koo­sis­ta. Niis­sä unis­sa en ole enää var­ma, että mit­kä koke­mis­ta­ni asiois­ta ovat todel­li­sia ja mit­kä vain kuvi­tel­tu­ja, mut­ta sii­tä olen var­ma, että koko­nai­suu­teen sisäl­tyy myös nii­tä epä­to­del­li­sia asioi­ta. Yleen­sä ne eivät ole eri­tyi­sen pelot­ta­via unia, enim­mäk­seen tun­nen niis­sä vain olo­ni äärim­mäi­sen väsy­neek­si ja surul­li­sek­si. Ikään kuin minul­la ei vain enää oli­si tar­peek­si ener­gi­aa asioi­den todel­li­suu­den tai kuvit­teel­li­suu­den arvioi­mi­seen. #

Val­veil­la en ole kos­kaan psy­koo­sia koke­nut, vaik­ka joi­hin­kin van­hoi­hin pape­rei­hin sen vaa­ra ker­ran kir­jat­tiin­kin. Sii­nä on kui­ten­kin aina ollut minus­ta jotain äärim­mäi­sen kieh­to­vaa. Omas­ta epä­toi­voi­suu­den sin­gu­la­ri­teet­ti­pis­tees­tä­ni­kin tuli samal­la lail­la kieh­to­va koke­muk­sen kaut­ta, mut­ta sil­ti­kin epätodel­li­suu­den koke­mi­nen tun­tuu yhä joten­kin… äärim­mäi­sem­mäl­tä. Ehkä se on juu­ri se, mikä sii­nä minua äärim­mäi­syyk­sis­tä ylei­sem­min­kin vie­hät­ty­nee­nä kieh­too. #

Lisäk­si sii­nä on se todel­li­suus­pa­koas­pek­ti. Masen­tu­mi­nen ja psy­koo­si voi­vat kuu­lem­ma olla eri ihmis­ten eri­lai­sia reak­tioi­ta äärim­mäi­siin (taas tuo sana!) pai­nei­siin. Masen­tues­saan ihmi­nen lamaan­tuu, ikään kuin jäh­met­tyy jot­tei enää sat­tui­si. Psy­koo­sis­sa taas mie­li ryh­tyy muo­vai­le­maan nii­tä satut­ta­via impuls­se­ja uusik­si. Jäl­kim­mäi­nen tun­tuu joten­kin pal­jon luo­vem­mal­ta ja sik­si sek­sik­kääm­mäl­tä rat­kai­sul­ta. #

Yhtä pas­ko­ja “rat­kai­su­ja­han” ne tie­tys­ti ovat. Ei pai­nei­siin pitäi­si hajo­ta. Pitäi­si vain jat­kaa toi­mi­mis­ta niin kau­an kuin sil­lä voi saa­vut­taa jotain, ja kun ei sii­tä enää ole hyö­tyä, pitäi­si luo­vut­taa ja siir­tyä eteen­päin. Sii­hen pys­ty­mi­nen se vas­ta oli­si­kin todel­lis­ta vah­vuut­ta. Sel­lai­sia­kin ihmi­siä var­mas­ti on ole­mas­sa, jot­ka pys­ty­vät, se sie­to­ky­ky­kin kun on yksi­löl­lis­tä. #

Avainsanat: masennus, mielenterveys, stressi
« Vanhempia postauksia
  • kesäkuu 2012
  • toukokuu 2012
  • huhtikuu 2012
  • maaliskuu 2012
  • helmikuu 2012
  • tammikuu 2012
  • joulukuu 2011
  • marraskuu 2011
  • lokakuu 2011
  • syyskuu 2011
  • elokuu 2011
  • heinäkuu 2011
  • kesäkuu 2011
  • toukokuu 2011
  • huhtikuu 2011
  • maaliskuu 2011
  • helmikuu 2011
  • tammikuu 2011
  • joulukuu 2010
  • marraskuu 2010
  • lokakuu 2010
  • syyskuu 2010
  • elokuu 2010
  • heinäkuu 2010
  • kesäkuu 2010
  • toukokuu 2010
  • huhtikuu 2010
  • maaliskuu 2010
  • helmikuu 2010
  • tammikuu 2010
  • joulukuu 2009
  • marraskuu 2009
  • lokakuu 2009
  • syyskuu 2009
  • elokuu 2009
  • heinäkuu 2009
  • kesäkuu 2009
  • toukokuu 2009
  • huhtikuu 2009
  • maaliskuu 2009
  • helmikuu 2009
  • tammikuu 2009
  • joulukuu 2008
  • marraskuu 2008
  • lokakuu 2008
  • syyskuu 2008
  • elokuu 2008
  • heinäkuu 2008
  • kesäkuu 2008
  • toukokuu 2008
  • huhtikuu 2008
  • maaliskuu 2008
  • helmikuu 2008
  • tammikuu 2008
  • joulukuu 2007
  • marraskuu 2007
  • lokakuu 2007
  • syyskuu 2007
  • elokuu 2007
  • heinäkuu 2007
  • kesäkuu 2007
  • toukokuu 2007
  • huhtikuu 2007
  • maaliskuu 2007
  • helmikuu 2007
  • tammikuu 2007
  • joulukuu 2006
  • marraskuu 2006
  • lokakuu 2006
  • syyskuu 2006
  • elokuu 2006
  • heinäkuu 2006
  • kesäkuu 2006
  • toukokuu 2006
  • huhtikuu 2006
  • maaliskuu 2006
  • helmikuu 2006
  • tammikuu 2006
  • joulukuu 2005
  • marraskuu 2005
  • lokakuu 2005
  • syyskuu 2005
  • elokuu 2005
  • heinäkuu 2005
  • kesäkuu 2005
  • toukokuu 2005
  • huhtikuu 2005
  • maaliskuu 2005
  • helmikuu 2005
  • tammikuu 2005
  • joulukuu 2004
  • marraskuu 2004
  • lokakuu 2004
  • syyskuu 2004
  • elokuu 2004
  • heinäkuu 2004
  • kesäkuu 2004
  • toukokuu 2004
  • huhtikuu 2004
  • maaliskuu 2004
marginaalin HTML5-moottorina
WordPress 6.9 ja ubudu.
all rights reversed
tietosuojakäytäntö