marginaali


  Kiirettä »

Beck

#9464. Perjantai, 4. syyskuuta 2009 klo 19.43.04, kirjoittanut Jani. 9 kommenttia.

Mei­na­sin plä­jäyt­tää tähän Beck-vas­tauk­se­ni, mut­ta sii­nä­kin per­ke­leen teki­jä­noi­keu­det tule­vat eteen. Täy­tyy siis tyy­tyä vain nos­ta­maan täs­sä esiin muu­ta­mia koh­tia esi­merk­kei­nä sii­tä miten nämä masen­nus­ky­se­lyt ovat mones­ti type­riä kysy­mys­te­na­set­te­lus­saan. #

Ensin­nä­kin monis­sa väit­tä­mis­tä ver­ra­taan nyky­het­keä epä­mää­räi­seen tilan­tee­seen “ennen”: #

  1. Asiat tuot­ta­vat minul­le tyy­dy­tys­tä kuten ennenkin.
  2. En osaa naut­tia asiois­ta samal­la taval­la kuin ennen.

Kos­ka ennen? Kuu­kausi sit­ten? Vuo­si sit­ten? Vuo­sia sit­ten? #

Tämä ongel­ma joh­tuu kai sii­tä, että kaa­va­ke on suun­ni­tel­tu pikem­min­kin vas­ti­kään puh­jen­neen kuin vuo­si­kausia jat­ku­neen masen­nuk­sen diag­no­soi­mi­seen. Mie­le­ni teki­si vas­ta­ta, että “kuten ennen­kin”, mis­sä “ennen” viit­taa tilan­tee­seen vuo­sia sit­ten, kun olin jo masen­tu­nut. #

Vaih­toeh­dois­sa on toi­nen­kin ver­tai­lu­koh­tei­siin liit­ty­vä ongel­ma: Beck pitää itses­tään­sel­vyy­te­nä, että arvot­to­muu­den­tun­net­ta koke­va ihmi­nen pitää itse­ään mui­ta ihmi­siä arvot­to­mam­pa­na: #

  1. En pidä itseä­ni arvottomana.
  2. Tun­nen ole­va­ni vähem­män tar­peel­li­nen kuin aikaisemmin.
  3. Olen arvot­to­mam­pi kuin muut ihmiset.
  4. Tun­nen ole­va­ni aivan arvoton.

Minä esi­mer­kik­si en koe ole­va­ni “arvot­to­mam­pi kuin muut ihmi­set”, vaik­ka pidän­kin itseä­ni arvot­to­ma­na: pidän itseä­ni yhtä arvot­to­ma­na kuin muut ihmi­set. Toi­sin sanoen te olet­te kaik­ki sitä samaa kuraa kuin minä­kin. Valit­sin vii­mei­sen vaih­toeh­don, vaik­kei sekään täy­sin rehel­li­nen vas­taus ole, sil­lä en pidä itseä­ni täy­sin arvot­to­ma­na. Pidin kui­ten­kin ehkä­pä tes­tin pis­teyt­tä­jän kan­nal­ta totuu­den­mu­kais­ta vas­taus­ta tär­keäm­pä­nä pro­tes­toi­da sitä mie­les­tä­ni vit­tu­mai­sen pöl­jää pre­mis­siä vas­taan, että arvot­to­muu­den­tun­tee­ni oli­si alem­muu­den­tun­net­ta suh­tees­sa mui­hin ihmi­siin. Ei ole. #

Sitä en edes halua aja­tel­la, mitä pre­mis­se­jä “vähem­män tar­peel­li­nen” -ilmai­sun taak­se kät­key­tyy. Onnek­si sii­hen voi hak­ke­roi­da rehel­li­sen vas­tauk­sen ajat­te­le­mal­la tar­peel­li­suut­ta vaik­ka­pa luon­non kan­nal­ta (0 = 0), vaik­ka se tus­kin on sitä mitä tes­tin laa­ti­ja on tar­koit­ta­nut. #

Vaih­toeh­dot on ase­tel­tu astei­kol­le neut­raa­lis­ta nega­tii­vi­sim­paan — posi­tii­vi­sia vaih­toeh­to­ja ei ole. Esi­mer­kik­si: #

  1. Olen yhtä ener­gi­nen kuin ennen­kin. [Taas tuo “ennen”!]
  2. Minul­la on vähem­män ener­gi­aa kuin ennen.
  3. En jak­sa teh­dä paljoakaan.
  4. En jak­sa teh­dä mitään.

Entä­pä, jos koen­kin olo­ni aiem­paa ener­gi­sem­mäk­si? Mikä nois­ta vaih­toeh­dois­ta ei koh­dal­la­ni oli­si valeh­te­lua? #

Sit­ten on näi­tä kysy­myk­siä, jois­sa vas­taus­vaih­toeh­to­ja on kak­sin­ker­tai­nen mää­rä, jos­ta jo kuvit­te­li­si nir­soim­mal­le­kin vas­tai­li­jal­le sopi­van vaih­toeh­don löy­ty­vän. Mut­ta… #

  1. Ruo­ka­ha­lu­ni ei ole muuttunut.
    1. Syön hie­man vähem­män kuin ennen. 
    2. Syön hie­man enem­män kuin ennen. 
    1. Syön pal­jon vähem­män kuin ennen. 
    2. Syön pal­jon enem­män kuin ennen. 
    1. Minul­la ei ole enää lain­kaan ruokahalua. 
    2. Himoit­sen ruo­kaa jatkuvasti. 

Ruo­ka­ha­lu­ni on pie­nen­ty­nyt, mut­tei tar­peek­si pal­jon voi­dak­se­ni sanoa, ettei sitä ole lain­kaan. Syön kui­ten­kin samal­la lail­la kuin “ennen”. Min­kä vaih­toeh­don siis valit­sen ollak­se­ni rehel­li­nen? #

Lopuk­si on liu­ta “kyl­lä” tai “ei” -väit­tä­miä, jot­ka täy­tyy ras­tit­taa sen mukaan pitää­kö väit­tä­mä paik­kaan­sa minun koh­dal­la­ni vai ei. Mik­si siis vaih­toeh­dot ovat “kyl­lä” ja “ei” eivät­kä “pitää paik­kan­sa” ja “ei pidä paik­kaan­sa”? Kuu­los­taa ehkä nipo­tuk­sel­ta, mut­ta havain­nol­lis­tan esi­mer­kil­lä sitä miten ongel­mal­lis­ta täl­lai­seen vas­taa­mi­nen voi “kyl­lä”- ja “ei”-vaihtoehdoin olla: #

16. En kos­kaan saa mitä haluan, joten on tyh­mää toi­voa mitään. #

Kyl­lä vai ei? #

Tuol­lai­sen virk­keen jäl­keen aina­kin minun on vai­kea enää muis­taa, mihin kysy­myk­seen oikeas­ti vas­taan vas­ta­tes­sa­ni “kyl­lä” tai “ei”. #

Ja entä­pä, jos olen sitä miel­tä (niin kuin olen­kin), että on tyh­mää toi­voa mitään, mut­ta en sik­si, etten kos­kaan saa mitä haluan, vaan jos­tain muus­ta syys­tä? Vas­taan­ko kyl­lä vai ei? #

Sama ongel­ma kos­kee tätä­kin väit­tä­mää: #

20. Yrit­tä­mi­ses­sä ei ole mitään miel­tä, kos­ka en kui­ten­kaan saa sitä mitä haluan. #

Yrit­tä­mi­ses­sä ei ole mitään miel­tä, mut­ta ei tuos­ta syys­tä. #

3. Kun asiat mene­vät huo­nos­ti, oloa­ni hel­pot­taa tie­to sii­tä, ettei näin voi jat­kua ikui­ses­ti. #

Kun asiat mene­vät oikein huo­nos­ti, oloa­ni saat­taa hel­pot­taa aja­tus kuo­le­mas­ta eli sii­tä, ettei näin voi jat­kua ikui­ses­ti. Mut­ta tar­koit­taa­ko kysy­jä ken­ties sit­ten­kin ikui­suu­del­laan täs­sä sitä, että uskon, että asiat kään­ty­vät parem­paan päin vie­lä jos­sain vai­hees­sa elä­mä­ni sisäl­lä? Sii­tä riip­puen minun pitäi­si vas­ta­ta joko kyl­lä tai ei, mut­ta enhän minä voi kysy­jän tar­koi­tus­ta tie­tää. #

Kuten jo nois­ta aiem­mis­ta­kin näkyy, monet näis­tä väit­tä­mis­tä nojaa­vat myös vah­vas­ti tiet­tyi­hin ole­tuk­siin vas­taa­jan arvo­maa­il­mas­ta. Vas­taa­jan ole­te­taan esi­mer­kik­si pitä­vän joi­tain asioi­ta tär­kei­nä, halua­van asioi­ta, ja tie­tä­vän mitä tah­too. #

5. Luo­tan sii­hen, että minul­la on tar­peek­si aikaa teh­dä sitä mitä haluan. #

Kun ei halua mitään, t:n arvo voi olla nol­la ja sil­ti se riit­tää. #

6. Uskon onnis­tu­va­ni sii­nä, mitä pidän tär­keä­nä. #

Uskon onnis­tu­va­ni mis­sä, ja mik­si pidän tär­keä­nä sitä, että uskon onnis­tu­va­ni sii­nä? Ja jos yli­mää­räi­nen pilk­ku sivuu­te­taan: jos ei pidä mitään tär­keä­nä, kuin­ka voi esit­tää min­kään­lai­sia ole­tuk­sia mis­sään tär­keäs­sä onnis­tu­mi­ses­taan? #

12. En usko saa­va­ni sitä mitä todel­la haluan. #

Mitä ihmet­tä tähän pitäi­si vas­ta­ta, jos ei todel­la halua yhtään mitään? #

Tai jos halu­aa vain kuol­la? #

Avainsanat: BDI, masennus
« Päivät
•)) 9 kommenttia postaukselle Beck. ↩
  1. #13926. Perjantai, 4. syyskuuta 2009 klo 19.43.18, kirjoittanut Jani Uusitalo (jani) 's status on Friday, 04-Sep-09 16:43:05 UTC - Identi.ca.
    Jani Uusitalo (jani) 's status on Friday, 04-Sep-09 16:43:05 UTC - Identi.ca

    […] Blo­ga­sin: Beck http://mummila.net/marginaali/2009/09/04/beck/ […]

  2. #13927. Perjantai, 4. syyskuuta 2009 klo 19.45.03, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Leik­ka­sin ja lii­ma­sin tuon moneen ker­taan eri jär­jes­tyk­seen teh­des­sä­ni samal­la mil­joo­naa muu­ta asi­aa, joten ei ole kum­ma­kaan jos aja­tuk­se­ni vai­kut­taa kat­kea­van tuos­sa jossain.

  3. #13928. Lauantai, 5. syyskuuta 2009 klo 15.36.13, kirjoittanut ill..
    ill.

    tämä oli kum­min­kin erin­omai­nen esi­merk­ki sii­tä miten epä­tyy­dyt­tä­viä täl­läi­set tes­tit tapaa­vat olla.. (en ole kyl­lä­kään enää tosi pit­kään aikaan teh­nyt mitään viral­lis­ta psy­ko­lo­gin arvioi­maa tes­tiä, ja mus­te­läis­kä­tes­ti jon­ka muis­tan lap­suu­des­ta on mitä epä­mää­räi­sin). vii­mek­si kun tein jon­kun vas­taa­van tyy­dyin ruk­saa­maan mel­kein joka kysy­myk­seen nega­tii­vi­sim­man vas­tauk­sen kos­ka siten saa oikean tulok­sen, jos­kaan ei oikein kei­noin. useim­mis­sa tapauk­sis­sa joku tes­ti nyt on kum­min­kin erit­täin huo­no tapa kar­tot­taa poti­laan mitä tahan­sa sai­raut­ta.. O.o

  4. #13929. Lauantai, 5. syyskuuta 2009 klo 15.48.55, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Minä­kin olen teh­nyt sen mus­te­läis­kä­tes­tin, jos­kin aikui­siäl­lä. Se oli kyl­lä ihan huu­haa­ta se.

  5. #13930. Lauantai, 5. syyskuuta 2009 klo 22.47.43, kirjoittanut v..
    v.

    Ker­ron mikä on huu­haa­ta: ylä­as­teen lop­pusuo­ral­la opo teki minul­le (kuten kai­kil­le ikä­to­ve­reil­le­ni­kin) hen­ki­lö­koh­tai­sen tes­tin, jon­ka tar­koi­tus oli hel­pot­taa tule­vai­suu­den ammatin/koulutuksen valin­taa. Kau­hea nip­pu moni­va­lin­ta teh­tä­viä, jois­ta jos­kaan en muis­ta yhtään yksit­täis­tä kysy­mys­tä. Sain sii­tä vas­tauk­sek­si, että paik­ka­ni oli­si sosi­aa­lia­lal­la. Veik­kai­sin tämän joh­tu­van yli­her­käs­tä empa­tian tun­nos­ta­ni, jon­ka tes­ti sai sel­vil­le. Onnek­si en sil­loin­kaan otta­nut onkee­ni - mitä sii­tä tuli­si, kun sais lei­pä­työk­seen mureh­tia mui­den mur­hei­ta omien­sa lisäk­si - näl­kä­pal­kal­la luul­ta­vas­ti vie­lä. Oli­sin jo luul­ta­vas­ti kuol­lut sil­lä tiel­lä, mikä ei var­maan­kaan ollut tes­tin tar­koi­tus alunalkaen.

    Alle­kir­joit­ta­nut on nyky­ään työ­tön graa­fi­nen suunnittelija.

  6. #13931. Lauantai, 5. syyskuuta 2009 klo 22.52.25, kirjoittanut v..
    v.

    Arvot­to­muu­den tun­ne on aina­kin minul­la sii­tä jän­nä, että usein tapaan ihmi­siä, joi­hin omas­ta arvot­to­muu­den­tun­tees­ta huo­li­mat­ta tun­nen ylem­myyt­tä. Olen vain muu­ta­man ker­ran elä­mä­ni aika­na tavan­nut ihmi­siä tai koke­nut tilan­tei­ta, jois­sa olen koke­nut alem­muut­ta toi­seen ihmi­seen - arvot­to­muu­des­ta­ni huolimatta.

    On se jännä.

  7. #13932. Sunnuntai, 6. syyskuuta 2009 klo 9.39.54, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Aina­kin tuos­sa tapauk­ses­sa se huu­haa on jo vaa­ral­lis­ta­kin. Entä­pä jos et oli­si­kaan tien­nyt itse parem­min jo sil­loin, niin kuin monet vie­lä sii­nä iäs­sä eivät?

  8. #13933. Sunnuntai, 6. syyskuuta 2009 klo 21.16.57, kirjoittanut v..
    v.

    Onnek­se­ni koi­tui sai­raa­las­sa työs­ken­nel­lyt äiti­ni, jon­ka kal­tai­nen en tie­tys­ti tei­ni­nä halun­nut olla. Samoin vie­lä sii­hen aikaan minul­la oli aika suu­ret luu­lot nois­ta kyvyis­tä­ni tai­teen saralla.

    Mut­ta nyt kun asias­ta mai­nit­set, niin on tosi­aan niin, että sil­loin sitä joten­kin tie­si parem­min kai­ken - nyky­ään sitä kaik­ki on niin ehkä-ken­ties-mah­dol­li­ses­ti ja har­maa­ta sek­to­ria ja joku muu­kin voi olla ihan oikeas­sa. Kai sitä ikään­tyes­sään tyh­mis­tyy, eikä pian tie­dä mis­tään mitään.

  9. #13934. Maanantai, 7. syyskuuta 2009 klo 7.43.00, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Vali­tet­ta­vas­ti sitä van­hem­muut­taan vii­sas­tuu sii­nä, että oppii yhä enem­män ja enem­män oman tie­tä­myk­sen­sä rajoit­tu­nei­suut­ta. Pal­jon muka­vam­paa oli­si jos se meni­si toi­sin päin, että oli­si koko ajan vain var­mem­pi omis­ta kyvyis­tään ja tiedoistaan.

Tämän postauksen kommentointi on suljettu.

  • kesäkuu 2012
  • toukokuu 2012
  • huhtikuu 2012
  • maaliskuu 2012
  • helmikuu 2012
  • tammikuu 2012
  • joulukuu 2011
  • marraskuu 2011
  • lokakuu 2011
  • syyskuu 2011
  • elokuu 2011
  • heinäkuu 2011
  • kesäkuu 2011
  • toukokuu 2011
  • huhtikuu 2011
  • maaliskuu 2011
  • helmikuu 2011
  • tammikuu 2011
  • joulukuu 2010
  • marraskuu 2010
  • lokakuu 2010
  • syyskuu 2010
  • elokuu 2010
  • heinäkuu 2010
  • kesäkuu 2010
  • toukokuu 2010
  • huhtikuu 2010
  • maaliskuu 2010
  • helmikuu 2010
  • tammikuu 2010
  • joulukuu 2009
  • marraskuu 2009
  • lokakuu 2009
  • syyskuu 2009
  • elokuu 2009
  • heinäkuu 2009
  • kesäkuu 2009
  • toukokuu 2009
  • huhtikuu 2009
  • maaliskuu 2009
  • helmikuu 2009
  • tammikuu 2009
  • joulukuu 2008
  • marraskuu 2008
  • lokakuu 2008
  • syyskuu 2008
  • elokuu 2008
  • heinäkuu 2008
  • kesäkuu 2008
  • toukokuu 2008
  • huhtikuu 2008
  • maaliskuu 2008
  • helmikuu 2008
  • tammikuu 2008
  • joulukuu 2007
  • marraskuu 2007
  • lokakuu 2007
  • syyskuu 2007
  • elokuu 2007
  • heinäkuu 2007
  • kesäkuu 2007
  • toukokuu 2007
  • huhtikuu 2007
  • maaliskuu 2007
  • helmikuu 2007
  • tammikuu 2007
  • joulukuu 2006
  • marraskuu 2006
  • lokakuu 2006
  • syyskuu 2006
  • elokuu 2006
  • heinäkuu 2006
  • kesäkuu 2006
  • toukokuu 2006
  • huhtikuu 2006
  • maaliskuu 2006
  • helmikuu 2006
  • tammikuu 2006
  • joulukuu 2005
  • marraskuu 2005
  • lokakuu 2005
  • syyskuu 2005
  • elokuu 2005
  • heinäkuu 2005
  • kesäkuu 2005
  • toukokuu 2005
  • huhtikuu 2005
  • maaliskuu 2005
  • helmikuu 2005
  • tammikuu 2005
  • joulukuu 2004
  • marraskuu 2004
  • lokakuu 2004
  • syyskuu 2004
  • elokuu 2004
  • heinäkuu 2004
  • kesäkuu 2004
  • toukokuu 2004
  • huhtikuu 2004
  • maaliskuu 2004
marginaalin HTML5-moottorina
WordPress 6.9 ja ubudu.
all rights reversed
tietosuojakäytäntö