marginaali

Eli siis siiseli

#23321. Tiistai, 16. elokuuta 2011 klo 19.29.25, kirjoittanut Jani.

Aamul­la masen­si anka­ras­ti, tai sano­taan­ko hie­man kes­ki­mää­räis­tä ran­kem­min. (Sano­taan?) #

Kana­voin sen sit­ten, tai sano­taan­ko, että se kana­voi­tui sit­ten poh­dis­ke­luun moraa­lis­ta. (Sano­taan? Ja pidä­hän kuu­le vas­te­des ne kysy­mys­mer­kit kysy­myk­sie­si peräs­sä!) Joten­kin näin: #

Sii­tä, vali­taan­ko moraa­li­suus vai ei, seu­raa sel­keäs­ti ei-tri­vi­aa­le­ja ero­ja eri valin­nan teh­nei­den toi­mi­joi­den kes­ken, mut­ta mik­si tuo valin­ta on sil­ti­kin niin yhden­te­ke­vä? Mik­sei sitä, pitäi­si­kö vali­ta moraa­li­suus vai ei, voi päät­tää perus­tel­len a prio­ri? #

(“Moraa­li­suu­del­la” tar­koi­tan täs­sä yksin­ker­tai­sin­ta “toi­mi niin, että se hyö­dyt­tää itse­si ohel­la aina­kin välil­li­ses­ti myös mui­ta” -ajat­te­lua, sen valit­se­mat­ta jät­tä­mi­sel­lä taas kuta­kuin­kin “toi­mi itseä­si hyö­dyt­täen ja sen mah­dol­li­ses­ti muil­le aiheut­ta­mas­ta hai­tas­ta tyys­tin piit­taa­mat­ta” -ajat­te­lua.) #

Moraa­li­suu­den valin­ta sii­tä koi­tu­vien seu­raus­ten takia on näh­däk­se­ni itses­sään (edel­lä ole­van mää­ri­tel­män mukai­nen) moraa­li­nen valin­ta, enkä sik­si kel­puu­ta sitä. Vas­taa­vas­ti moraa­lit­to­muu­den valin­ta samoin perus­tein on moraa­lit­to­muu­den poh­jal­ta teh­ty valin­ta. Haluai­sin voi­da sanoa moraa­lit­to­muu­den valit­se­val­le, että valin­ta­si on hyvin perus­tel­tu sik­si-ja-sik­si, ja vie­lä­kin enem­män (kos­ka uskon tähän edel­lis­tä­kin vähem­män) haluai­sin voi­da sanoa moraa­li­suu­den valit­se­val­le, että valin­ta­si on hyvin perus­tel­tu sik­si-ja-sik­si. #

Eikä minul­la ole mitään! #

Ei kai moraa­li voi olla niin kuin joku ulot­tu­vuus, jon­ka ulko­puo­lel­la (sitä ennen) ei ole mitään? #

Harhoja ja totuuksia

#15265. Torstai, 30. syyskuuta 2010 klo 11.41.38, kirjoittanut Jani.

Ilmestyskirjan neljä ratsastajaa (Commodore 64 -grafiikka) Herät­tyä­ni ihmet­te­lin, mik­sei puhe­li­meen tul­lut eloa eikä valoa vaik­ka näpyt­te­lin kuin­ka. Sit­ten tajusin, ettei­hän se puhe­lin edes ole oikeas­ti kädes­sä­ni, ja herä­sin taas. Se oli taas näi­tä pit­kään­nuk­ku­mi­sen (ja luul­lak­se­ni lääk­kei­den) myö­tä tule­via har­hau­nia, jois­sa olen sii­nä mis­sä oikeas­ti­kin olen ja uskon ihan täy­sil­lä ole­va­ni hereil­lä. Ne ovat sen ver­ran ärsyt­tä­viä, että moti­voi­vat aika hyvin nouse­maan sän­gys­tä aamui­sin. #

Olen taas suun­ni­tel­lut kir­jaa, sem­mois­ta joka jon­kun pitäi­si kir­joit­taa, ja jota ihmet­te­len, jos ei jo ole kir­joi­tet­tu­kin. Sekin oli­si pak­su kuin Raa­mat­tu, sil­lä se ker­toi­si samois­ta tapah­tu­mis­ta kuin Raa­mat­tu. Sii­nä nämä tapah­tu­mat kui­ten­kin esi­tet­täi­siin siten kuin ne oli­si­vat todel­li­suu­des­sa voi­neet tapah­tua. Se oli­si siis hui­ja­rei­den, mani­pu­loi­jien, väki­val­lan, seko­päi­den ja kol­lek­tii­vi­sen mie­len­häi­riön his­to­ria. Doy­le Duken The Amazing Decep­tion ja Mic­hael Bai­gen­tin The Dead Sea Scrolls Decep­tion vai­kut­tai­si­vat tämän tyyp­pi­sil­tä tie­to­kir­joil­ta. Tämä minun kir­ja­ni oli­si kui­ten­kin fik­tio­ta, tai pikem­min­kin popu­la­ri­soi­tua, dra­ma­ti­soi­tua his­to­ri­aa. Sik­si se nousi­si par­hai­ten myy­vien kir­jo­jen lis­tan kär­keen, ja sii­tä syn­tyi­si sitä mitä ros­ka­leh­det kut­su­vat kohuk­si, aina­kin Yhdys­val­lois­sa. #

Ken­ties sii­tä jopa käyn­nis­tyi­si­vät Ilmes­tys­kir­jan tapah­tu­mat. #

Olen myös TV7:n tele­van­ke­lis­to­ja kat­sel­tua­ni alka­nut toi­voa, että moraa­lin saar­naa­mi­nen mur­tau­tui­si vih­doin­kin ulos pel­käs­tään uskon­nol­lis­ten pii­rien hal­lus­ta. Se ei kui­ten­kaan tar­koi­ta sitä, että kaik­ki, mitä uskon­nol­li­set saar­naa­jat opet­ta­vat, len­täi­si romu­kop­paan. Pal­jon sii­tä on mie­les­tä­ni tul­kat­ta­vis­sa uskonn­ot­to­maan aja­tus­maa­il­maan. Esi­mer­kik­si itse­ku­ri, jota itse­kin pidän arvos­sa, tun­tuu ole­van kovaa valuut­taa kris­tit­ty­jen saar­naa­jien sano­mas­sa. Sii­nä molem­mat osa­puo­let voi­si­vat oppia toi­sil­taan, sil­lä itse­ku­rin perim­mäi­nen syy on vapaa muut­tu­ja: usko­vai­sel­la se on halu miel­lyt­tää ulkois­ta auk­to­ri­teet­tia, usko­mat­to­mal­la tar­ve pitää sisäi­nen nat­si tyy­ty­väi­se­nä. #

Sil­le, että uskon­not ovat niin suo­sit­tu­ja kuin ovat, on syyn­sä, ja se on luul­lak­se­ni juu­ri tämä, että ne tar­joa­vat moraa­li­koo­din. Tie­tys­ti uskon­nol­li­ses­sa moraa­li­saar­nauk­ses­sa on se ongel­ma, että se tup­paa ole­maan ehdo­ton­ta, ja että se esi­te­tään (eten­kin perus­tal­taan) ainoa­na oikeas­sa ole­va­na. Mut­ta mikään­hän ei pako­ta uskonn­ot­to­mia moraa­li­saar­naa­jia omak­su­maan uskon­nol­li­sil­ta kol­le­goil­taan tätä vir­het­tä. #

Sam Har­ri­sin TED-luen­to tie­teen ja moraa­lin suh­tees­ta limit­tyy yllä­ole­vaan, mut­ta tämän suju­vam­paa lin­ki­tys­tä sil­le en tul­lut näkö­jään kir­joit­ta­neek­si. #

Tietoisesti valittu epämoraalisuuden tiedostamattomuus

#6377. Keskiviikko, 31. lokakuuta 2007 klo 16.04.52, kirjoittanut Jani.

Minul­la on ikui­suus­pro­jek­ti­na mar­gi­naa­lin arkis­to­jen sii­vous, jon­ka takia lues­ke­len aina sil­loin täl­löin van­ho­ja mer­kin­tö­jä­ni. Sii­nä samal­la on mie­len­kiin­tois­ta ver­ra­ta kir­joi­tusa­jan­koh­dan ajat­te­lua­ni nykyi­seen. Tähän men­nes­sä en ole tör­män­nyt aja­tuk­siin jot­ka koki­sin nykyi­sel­le itsel­le­ni täy­sin vie­raik­si, mut­ta tuos­sa äsken liip­pa­si jo lähel­tä. Kol­me vuot­ta sit­ten olen kir­joit­ta­nut näin: #

Tie­toi­ses­ti valit­tu epä­mo­raa­li­suu­den tie­dos­ta­mat­to­muus pel­käs­tään omiin pää­mää­riin pää­se­mi­sek­si on […] hal­vek­sut­ta­vin piir­re, mikä ihmi­ses­sä voi olla. #

7. mar­ras­kuu­ta 2004: Ihmis­suh­de­pe­li­teo­ria #

Vaik­ka ihan kir­jai­mel­li­ses­ti otet­tu­na en tuos­ta vie­lä­kään vält­tä­mät­tä sanoi­si ole­va­ni eri miel­tä, niin tuon hen­ki on kui­ten­kin päin­vas­tai­nen kuin nykyi­ses­sä ajat­te­lus­sa­ni, että omiin pää­mää­riin pyr­ki­mi­sen tiel­lä sei­so­va moraa­li on heik­kout­ta. Sii­nä mie­les­sä alle­kir­joit­tai­sin tuon van­han väit­tä­mä­ni edel­leen­kin, että yri­tys voit­taa oma heik­kou­ten­sa epä­mo­raa­li­suu­ten­sa kiel­tä­mäl­lä on hal­vek­sut­ta­vaa. Se ei ole sen enem­pää mah­dol­lis­ta kuin van­gin on mah­dol­lis­ta vapau­tua kiel­tä­mäl­lä kah­leit­ten ole­mas­sao­lo. Moraa­lin heik­kou­des­ta vapai­ta ovat vain ne joil­la ei ole moraa­lia. #

Omal­le koh­dal­le­ni sovel­let­tu­na tämä taas on asia jos­sa puo­les­taan en näh­däk­se­ni ole kehit­ty­nyt tip­paa­kaan: minus­ta ei edel­leen­kään ole omil­la mit­ta­puil­la­ni moraa­lit­to­maan toi­min­taan. #

Moralisointuvuus?

#2708. Perjantai, 6. huhtikuuta 2007 klo 19.23.18, kirjoittanut Jani.

Kaksiulotteinen asteikko, jonka vaaka-akseli ("Universalising") ja pystyakseli ("Interference") ulottuvat nollasta ykköseen. Tulos sijoittuu asteikon vasempaan alakulmaan, joka on nimetty "Fully Permissive":ksi. #

Mora­li­soin­ti­te­ki­jä­si on: 0.00. #

Puut­tu­mis­te­ki­jä­si on: 0.00. #

Yleis­tys­te­ki­jä­si on: -1. #

Ajat­te­let­ko moraa­lia joh­don­mu­kai­ses­ti? #

Et näh­nyt mitään vää­rää yhdes­sä­kään esi­merk­ki­ta­pauk­sis­ta, ja niin­pä vas­tauk­se­si oli­vat joh­don­mu­kai­sia. On kui­ten­kin mie­len­kiin­tois­ta huo­ma­ta, että jos oli­sit arvos­tel­lut yhden­kin tilan­teis­ta moraa­li­ses­ti ongel­mal­li­sek­si, sitä oli­si ollut vai­kea pitää oikeu­tet­tu­na. [Öh… miten tämä sit­ten liit­tyy minuun? Mik­si tapa jol­la minä en vas­tan­nut oli­si minus­ta mie­len­kiin­toi­nen?] Sinun mie­les­tä­si teko ei voi olla moraa­li­ses­ti vää­rin jos se on täy­sin yksi­tyi­nen eikä sii­tä koi­du vahin­koa kenel­le­kään, teki­jä mukaan­luet­tu­na. Esi­merk­ki­ta­pauk­sien teot oli­vat juu­ri näin yksi­tyi­siä ja se, ettei niis­tä koi­tu­nut hait­taa kenel­le­kään, teh­tiin mah­dol­li­sim­man sel­väk­si. Eräs tapa oikeut­taa teko­jen moraa­li­suu­den kysee­na­lais­ta­mi­nen on juu­ri perus­tel­la sitä niis­tä koi­tu­vil­la vahin­goil­la. Mut­ta sinun mie­les­tä­si teko ei voi olla moraa­li­ses­ti vää­rin yksi­no­maan sil­lä perus­teel­la, että se vahin­goit­taa teki­jään­sä. Niin­pä, kuten var­maan arva­sit­kin, edes tämä ei sai­si sinua pitä­mään esi­merk­ki­ta­paus­ten teko­ja moraa­li­ses­ti ongel­mal­li­si­na. Omas­ta näkö­kul­mas­ta­si täl­lai­sen moraa­li­ses­ti sal­li­van näkö­kul­man omak­su­mi­nen on luul­ta­vas­ti ihan oikein. #

TPM Onli­ne: Taboo (via Kasa); tulok­sen suo­men­nos oma­ni) #

Minua vähän ihme­tyt­tää, että miten tuo yleis­tys­te­ki­jä (“Uni­ver­sa­li­sing”) voi olla mii­nus yksi, kun asteik­ko aina­kin kuvas­sa ylet­tyy alas­päin men­täes­sä vain nol­laan. Ja että mihin se mora­li­soin­tias­teik­ko tuos­sa yleis­tyk­sen ja puut­tu­mi­sen muo­dos­ta­mas­sa, kak­siu­lot­tei­ses­sa kuvaa­jas­sa sijoit­tuu. #

Ja lisäk­si minua ihme­tyt­ti­vät kyl­lä vähän ne kysy­myk­set­kin. Siis, joten­kin minus­ta ne oli­vat ihan tyh­jän­päi­väi­siä juu­ri sen pre­mis­sin takia, joka niis­sä kai­kis­sa oli sama (ketään ei vahin­goi­te­ta). Miten… niin, kai sitä sit­ten jot­kut pitä­vät moraa­li­ses­ti vää­ri­nä joi­tain sem­moi­sia­kin asioi­ta, jot­ka eivät vahin­goi­ta ketään. Ja jot­kut puo­les­taan sit­ten pitä­vät sitä moraa­li­ses­ti vää­rä­nä, että sem­moi­sia asioi­ta pide­tään moraa­li­ses­ti vää­ri­nä, tai oikei­na (mitä sii­nä kol­man­nes­sa kysy­myk­ses­sä kysyt­tiin ker­ta toi­sen­sa jäl­keen, samaa asi­aa yhä uudes­taan ja uudes­taan). #

Nii­den oli­si pitä­nyt kysel­lä lisää sii­tä tytös­tä, joka tönäi­si pojan alas kei­nus­ta. Sii­tä oltai­siin ehkä saa­tu jotain irti­kin, vaik­ka sii­hen­kin aino­aan kysy­myk­seen, joka sii­tä nyt esi­tet­tiin, minä kyl­lä vas­ta­sin, että ei. Mut­ta että oli­si­vat edes kysy­neet, että pitäi­si­kö sitä tyt­töä ran­kais­ta sii­tä, niin sehän oli­si jo aivan eri jut­tu kuin nois­sa täy­del­li­seen tyh­ji­öön raken­ne­tuis­sa esi­merk­ki­ta­pauk­sis­sa. #

Our sides are already picked

#2550. Torstai, 30. marraskuuta 2006 klo 23.31.43, kirjoittanut Jani.

“Toi­sen teks­tin omi­mi­nen, se että sii­nä oli­si jotain vää­rää, tun­tuu ole­van mah­do­ton­ta käsit­tää täl­le netis­tä musiik­kin­sa varas­ta­val­le suku­pol­vel­le.” #

yks­tois­ta (via Sil­män­kään­tö­van­ki­la): “Varas­ta­mi­nen, valeh­te­lu ja viih­ty­mi­nen” #

Hur­raa, uusi suku­pol­vi! Elä­köön, nuo­ri­son jous­ta­va moraa­li! #

“On type­rää aja­tel­la, kun kaik­ki on kui­ten­kin aja­tel­tu val­miik­si.” #

Sil­män­kään­tö­van­ki­la: “Kaik­kien kans­sa kai­ken aikaa” #

En oli­si voi­nut sanoa sitä parem­min itse, jol­len oli­si osan­nut: on type­rää aja­tel­la sitä, mikä on kui­ten­kin aja­tel­tu val­miik­si. #

Se on se, min­kä nämä nykyi­set infor­maa­tion hyper­ka­na­vat eli­mi­noi­vat enti­siä tehok­kaam­min: pyö­rän kek­si­mi­sen uudes­taan. Eikä nykyi­nen suku­pol­vi halus­saan vält­tyä tur­han työn teke­mi­sel­tä ole yhtään enti­siä huo­nom­pi, vaan vain mei­tä ja mei­tä edel­tä­viä pol­via parem­min varus­tel­tu sen halun­sa toteut­ta­mi­seen niin tek­ni­ses­ti, tai­dol­li­ses­ti kuin - ilmei­ses­ti ja mei­dän kaik­kien onnek­si - myös moraa­li­ses­ti. #

Ajat­te­lun kehit­ty­mi­sen kan­nal­ta tie­to­tek­no­lo­gian kehi­tyk­ses­sä ei suin­kaan ole vaa­ra­na se, että sitä käy­te­tään juu­ri sii­hen, mihin se on tar­koi­tet­tu, vaan se, että sitä ja omien resurs­sien­sa riit­tä­mät­tö­myyt­tä pel­kää­vät ins­tans­sit ja ihmi­set, joi­den pitäi­si kye­tä luo­maan sil­le kehi­tyk­sel­le vält­tä­mät­tö­miä haas­tei­ta kehi­tyk­ses­sään kriit­ti­siä vai­hei­ta elä­vil­le ihmis­tai­mil­le, ryh­ty­vät­kin kehi­tyk­sen jar­ru­mie­hik­si yrit­tä­mäl­lä luo­da kei­no­te­koi­sia estei­tä tie­don­saan­nil­le maa­il­mas­sa, jos­sa tie­to on vapaam­paa kuin se ken­ties kos­kaan his­to­rias­sa on ollut. #

Älkää pel­jät­kö tätä vapaut­ta, älkää­kä aliar­vioi­ko uuden suku­pol­ven kykyä hyö­dyn­tää sitä älkää­kä hei­dän haluk­kuut­taan niin teh­dä; anta­kaa hei­dän käyt­tää sitä, ja hylät­kää omat, men­nei­den aiko­jen mene­tel­män­ne ja nii­den pai­no­las­ti, sil­lä ne oli­vat ehkä hyvät oma­na aika­naan, mut­ta nyt ne ovat men­nyt­tä. #

(Otsi­kos­ta, lie­väs­ti sovel­le­tus­ta, kii­tos Car­ma­ba­lil­le, jol­ta nii­tä irto­aa kym­me­nit­täin.) #