Näin täs­sä vii­kol­la taas unta tran­susek­sis­tä. Täl­lä ker­taa suku­puo­li­se­koi­tus oli (enti­nen Mr.) Spock, mikä kuu­los­taa peri­aat­tees­sa pal­jon kar­mi­vam­mal­ta kuin mitä se unes­sa oli — Ms. Spock oli itse asias­sa var­sin vie­hät­tä­vä. Tämä alkaa näkö­jään muo­dos­tua näi­den unien tee­mak­si. #

Olen myös taas näh­nyt unia, jois­sa hei­las­te­len X:n kans­sa, ja sit­ten yhtäk­kiä tajuan, että minul­la­han on der­pi­na, ja mitä ihmet­tä minä nyt oikein täs­sä toi­lai­len. Olen kau­hean ris­ti­rii­dan kou­ris­sa, kun haluai­sin vaih­taa X:n der­pi­naan, mut­ten haluai­si lou­ka­ta kum­paa­kaan. #

Sit­ten olen taas vetä­nyt pois sitä lopu­ton­ta lan­kaa alae­tu­ham­pait­te­ni välis­tä. Toi­nen ham­pais­ta on (val­ve­to­del­li­suu­des­sa) kier­ty­nyt niin että se on mel­kein poi­kit­tain mui­hin näh­den. Se tun­tuu kie­len kär­jes­sä ärsyt­tä­vä­nä roso­na, min­kä ali­ta­jun­ta sit­ten tul­kit­see niin, että ham­pai­den välis­sä on joku lan­gan­pät­kä tai ruu­as­ta jää­nyt kui­tu. Sit­ten kun muka unes­sa sitä lan­kaa sii­tä vedän pois, niin eihän se roso val­ve­to­del­li­suu­des­sa lak­kaa kie­len pääs­sä tun­tu­mas­ta, joten se lan­ka unes­sa vain jat­kuu ja jat­kuu ja jat­kuu, loput­to­miin vaik­ka kuin­ka vedän. #

Vii­me yönä olin Saa­ran luo­na kyläs­sä. Siel­lä oli val­ve­to­del­li­suu­des­sa­kin siel­lä ole­vien koi­rien lisäk­si yksi uusi, mäy­rä­koi­ran­pen­tu¹. Se oli muu­ten ihan kilt­ti, mut­ta tyk­kä­si jäys­tää sor­mia­ni. Sit­ten se pis­si lat­tial­le, ja huo­ma­sin sen vas­ta kun olin jo ennät­tä­nyt sot­kea sii­nä lam­mi­kos­sa ulkoi­lu­pu­ku­ni hihan. #