Voi­han vinet­to että viuh­too pääs­sä. Oma vika­ni, uno­hin eili­saa­mu­na ottaa lääk­keet ja ilta­päi­väl­lä sit­ten kun muis­tin sen, ajat­te­lin mie­hek­kääs­ti että öyhööy­hö, täs­sä mitään lääk­kei­tä tar­vi­ta ennen huo­mi­saa­mua. No mitä sitä pas­kaa, hyvä että pysyin tänä aamu­na pyö­räl­lä­ni pys­tys­sä kun aivot höls­kyi­vät joka kiven ja kolon koh­dal­la. #

Niin, minul­la on nyt taas pyö­rä! Ja voi juma­lau­ta miten hyvä pyö­rä taas onki. Eikä remp­pa teh­ny ku puo­let sii­tä mitä etu­kä­teen ounai­lin! Kyl­lä tai­dan tois­te­kin Kes­se­lil­lä pyö­rä­ni huol­lat­taa. Pik­kui­sen kau­em­min se kes­ti kuin mitä etu­kä­teen lupail­tiin, mut­ta kan­nat­ti odo­tel­la. “Vai­keuk­sien kaut­ta voit­toon”, sanoi Kes­se­li itte­kin kaup­po­jen lop­pu­ka­neet­ti­na. #

Täs­sä tänään alkaa sit­ten tähys­tys­dieet­ti, eli mitään sie­me­nel­lis­tä ei sai­si nyt viik­koon syö­dä. (Jos oli­sin nai­nen tai homp­pe­li, niin täs­tä­hän voi­si vaik­ka jon­kun maut­to­man vit­sin vään­tää.) Mel­ko vähiin ne jää­vät syö­mi­set kyl­lä sem­moi­sel­la ohjeis­tuk­sel­la. Tänään oli­si ruo­ka­na liha­pii­ra­koi­ta. Sina­pin­sie­me­net kyl­lä mai­nit­tiin sen val­mis­tusai­nei­na, mut­ta aion sii­nä koh­taa olla nou­dat­ta­mat­ta ohjei­ta kir­jai­mel­li­ses­ti. #