marginaali


  Uudempia postauksia »

Opi erot: psykopatia ja egopatia

#25140. Sunnuntai, 12. helmikuuta 2012 klo 23.48.17, kirjoittanut Jani. 0 kommenttia.

Psyc­ho­pat­hy Checklist, Revi­sed (PCL-R) on Robert D. Haren luo­ma työ­ka­lu psy­ko­pa­tian tun­nis­ta­mi­seen. Ajat­te­lin kat­soa mil­tä sen negaa­tio näyt­täi­si, ja sehän näyt­tää hyvin tutul­ta. #

Suo­men­nan englan­nin­kie­li­sen Wiki­pe­dian tämän­het­ki­sen ver­sion lis­tas­ta[alaviite]Jätän vii­mei­se­nä lis­ta­tun “Acqui­red beha­viou­ral sociopathy/sociological con­di­tio­ning (Item 21: a new­ly iden­ti­fied trait i.e. a per­son relying on socio­lo­gical stra­te­gies and tricks to decei­ve)” pois, se vai­kut­taa wiki­pe­di­to­rin omal­ta keksinnöltä.[/alaviite] alle, ja kään­teis­tän kun­kin koh­dan oman mie­le­ni mukaan (kär­jis­tä­mään pyr­kien). #

PCL-R-piir­re Kään­teis­piir­re
Teki­jä 1: Per­soo­nal­li­suus (“Aggres­sii­vi­nen narsismi”) Teki­jä -1: Per­soo­nal­li­suus (“Aggres­sii­vi­nen altruismi”)
Lipevyys/pinnallinen vie­hä­tys­voi­ma Aitous/jakaa mie­li­pi­tei­tä
Suu­reel­li­nen omanarvontunto Vaa­ti­mat­to­muus
Sai­raal­loi­nen valehtelu Sai­raal­loi­nen rehellisyys
Juonikkuus/manipuloivuus Vilpittömyys/Kyvyttömyys hyö­dyn­tää ihmisiä
Katu­muk­sen- ja syyl­li­syy­den­tun­non puuttuminen Lii­al­li­nen katu­muk­sen- ja syyllisyydentunto
Tun­ne-elä­män pin­nal­li­suus (aidot tun­teet lyhyt­kes­toi­sia ja itsekeskeisiä) Voi­ma­kas tun­ne-elä­mä (tun­teet pit­kä­kes­toi­sia ja var­sin­kin toi­siin ihmi­siin liittyviä)
Kovuus, empa­tia­ky­vyt­tö­myys Herk­kyys, itse­sää­li­ky­vyt­tö­myys
Kyvyt­tö­myys ottaa vas­tuu­ta omis­ta teoista Tai­pu­mus kokea ole­van­sa vas­tuus­sa asiois­ta, jois­ta ei todel­li­suu­des­sa ole
Teki­jä 2: Tapaus­his­to­ria (“sosi­aa­li­ses­ti poik­kea­va elämäntapa”). Teki­jä -2: Tapaus­his­to­ria (“sosi­aa­li­ses­ti mukau­tu­va elämäntapa”)
Virikehakuisuus/taipumus tyl­sis­tyä Turvallisuushakuisuus/jännittää usein
Loi­si­va elämäntyyli Pyr­kii tule­maan toi­meen toi­sis­ta riip­pu­mat­ta, kyvy­tön pyy­tä­mään apua
Heik­ko kyky hal­li­ta omaa käyttäytymistä Vah­va itsekuri
Rea­lis­tis­ten pit­kän täh­täi­men pää­mää­rien puuttuminen Erit­täin suun­ni­tel­mal­li­nen ja realistinen
Impul­sii­vi­suus Har­kit­se­vai­suus
Vas­tuut­to­muus Vas­tuul­li­suus
Nuo­ruusiän rikollisuus Nuo­ruusiän kapi­nal­li­suu­den puuttuminen
Var­hai­set käytösongelmat “Help­po” lapsi
Ehdo­na­lai­sen vapau­den rikkominen Ulkoa annet­tu­jen sään­tö­jen orjal­li­nen (oman edun vas­tai­nen­kin) noudattaminen
Edel­li­siin teki­jöi­hin kuu­lu­mat­to­mat piirteet
Uskot­to­muus Uskol­li­suus
Lukui­sat lyhyt­kes­toi­set avioliitot Kor­kein­taan yksi, kes­tä­vä avioliitto
Rikol­li­nen monipuolisuus Ehdo­ton lainkuuliaisuus
Avainsanat: psykologia, psykopatia, Robert D. Hare

Nollas oivallus

#25040. Keskiviikko, 1. helmikuuta 2012 klo 20.06.13, kirjoittanut Jani. 0 kommenttia.

Kek­sin täs­sä tovi sit­ten, että oikeas­taan maa­il­man­ku­va­ni ei olen­nai­sil­ta osil­taan ole sit­ten­kään muut­tu­nut sit­ten nuo­ruusiän, toi­sin kuin olin sen ja masen­tu­mi­se­ni jäl­keen pit­käl­ti aja­tel­lut. Jos­sain mie­les­sä, ehkä eni­ten arvo­maa­il­mal­ta­ni olen kyl­lä mel­kein kuin nega­tii­vi sil­loi­ses­ta itses­tä­ni. Mut­ta se, mil­lai­se­na koen maa­il­man, elä­män, itse­ni ulko­puo­li­sen todel­li­suu­den ehkä noin lyhyes­ti sanot­tu­na, on aika pit­käl­ti saman­lais­ta kuin miten sen koin aiem­min. #

Tämä liit­tyy nime­no­maan sen tyh­jyy­teen. Itse­ni ulko­puo­li­nen todel­li­suus on tyh­jä, vail­la miel­tä, mer­ki­tys­tä ja tar­koi­tus­ta. Kai­ken tuon oli­sin alle­kir­joit­ta­nut jo kau­an ennen 20. ikä­vuot­ta­kin. Sen seu­rauk­set minun… mik­si sitä nimit­täi­si? Moti­vaa­tio­ni? Tule­vai­suu­de­nus­ko­ni? Sel­lai­sen ihmis­tä yleen­sä eteen­päin vie­vän voi­man kan­nal­ta, sen kan­nal­ta tuol­lai­nen maa­il­man­ku­va oli sil­loin vapaut­ta­va ja voi­maan­nut­ta­va: ihmi­sel­lä ihmi­se­läi­me­nä maa­il­mas­sa ei ole mitään ulkoa pako­tet­tua moraa­lia, pää­mää­rää tai tar­koi­tus­ta, ei mitään kah­lei­ta, ja sel­lai­se­na on siis täy­sin vapaa luo­maan oman maa­il­man­sa omien miel­ty­myk­sien­sä, tun­teit­ten­sa ja usko­muk­sien­sa poh­jal­ta, teke­mään mitä tahan­sa. #

En tie­dä onnis­tun­ko kuvaa­maan sen voi­maan­nut­ta­vuu­den suu­ruut­ta tar­peek­si hyvin, mut­ta joka tapauk­ses­sa se on niin val­tai­sa asia, ettei ole ihme­kään, jos sen edes­sä ihmi­nen, lap­si var­sin­kin, hak­sah­taa val­jas­ta­maan kär­ryt hevo­sen eteen. Niin minä tein: uskoin, että tämä käsi­tyk­se­ni todel­li­suu­den luon­tees­ta oli perim­mil­tään se syy, mik­si onnis­tuin kai­kes­sa mis­sä onnis­tuin. Syn­nyn­näi­nen luon­tee­ni, kas­va­tuk­se­ni ja kaik­ki oppi­ma­ni oli ehkä joh­dat­ta­nut minua koh­ti tätä oival­lus­ta, mut­ta oival­luk­sen ker­ran syn­nyt­tyä kaik­ki sitä edel­tä­nyt muut­tui sen rin­nal­la lähes tyys­tin mer­ki­tyk­set­tö­mäk­si: ihmi­nen on ennen muu­ta vapaa. #

Olet­ko syn­ty­nyt arak­si? Ei sen väliä, oival­let­tua­si tämän olet ensi­si­jai­ses­ti vapaa ja voit toi­mia vas­toin arkuu­te­si rajoit­tei­ta. #

Pahoin­pi­del­tiin­kö sinut pie­ne­nä psyyk­ki­ses­ti vam­mai­sek­si? Ei sen väliä, oival­let­tua­si et enää ole vam­ma­si kah­lit­se­ma, vaan ennen muu­ta vapaa teke­mään mitä tahan­sa hala­jat. #

Näin se toi­mii. #

Vir­he on sii­nä, ettei se toi­mi näin. Todel­li­suu­den sään­nöis­sä, jot­ka vapaut­ta­vat ihmi­sen ulko­puo­li­sis­ta kah­leis­ta, ei sinän­sä ole mitään vir­het­tä, mut­ta ne eivät tule ensin, vaan ovat vain kie­lel­lis­tet­ty ver­sio sel­lai­sen ihmi­sen sisäi­ses­tä, eteen­päin vie­väs­tä voi­mas­ta, jol­la sel­lais­ta voi­maa on. Ja tuo voi­ma on peru­ja syn­nyn­näi­ses­tä luon­tees­ta, kas­va­tuk­ses­ta ja opi­tus­ta: voi­ma­kas ihmi­nen on saa­nut hen­gen. Ei oival­luk­ses­ta vaan sat­tu­man oikus­ta, tuu­ril­la, kos­ka kukaan ei ole valin­nut gee­ne­jään saa­ti­ka kas­vat­ta­ji­aan. #

Jos näin on, muut­tuu maa­il­man tyh­jyys sil­män­rä­päyk­ses­sä voi­mis­ta­vas­ta vapaut­ta­jas­ta hir­viö­mäi­sek­si orjuut­ta­jak­si: ihmi­nen on pelk­kä peli­nap­pu­la, joka jou­tuu kamp­pai­le­maan sil­lä mitä on annet­tu, ei pys­ty kohot­ta­maan itse­ään eikä var­sin­kaan aut­ta­maan toi­sia. Ei ole mitään muu­ta jalan­si­jaa kuin se, mitä on sat­tu­nut saa­maan, ja jol­lei se pidä, pelas­tus­ta ei ole. #

Vas­ta sil­loin itse asias­sa syn­tyy tar­ve niil­le ulkoi­sil­le abso­luu­teil­le, joil­ta oival­luk­ses­ta päih­ty­nyt ihmi­nen tie­tää ole­van­sa vapaa. Mut­ta hän ei ole vapaa kos­ka on oival­ta­nut, vaan hän on oival­ta­nut, kos­ka on vapaa. #

Avainsanat: filosofia, masennus, motivaatio, psykologia

Tieteen puolesta!

#24928. Maanantai, 9. tammikuuta 2012 klo 15.30.01, kirjoittanut Jani. 2 kommenttia.

Kuu­lin vii­me vii­kol­la Veis­pu­kis­sa kog­ni­tii­vi­sen psy­ko­lo­gian tut­ki­muk­ses­ta, johon etsit­tiin koe­hen­ki­löi­tä. Ilmoit­tau­duin. Sii­hen piti täy­tel­lä ensin netis­sä loma­ke jos­sa oli kyl­lä/ei-väit­tä­miä, ja tänään oli toi­nen osuus psy­ko­lo­gian lai­tok­sel­la Hel­sin­gis­sä. #

Mei­na­sin myö­häs­tyä heti läh­dös­tä, kun herä­tys­kel­lo­na käyt­tä­mä­ni kak­kos­kän­nyk­kä eli vuot­ta 2010 ja uskoi, että tänään on lau­an­tai eikä herä­tys sik­si toi­mi­nut. Onnek­si olin kau­kaa vii­saas­ti sopi­nut tut­ki­muk­sen vas­ta kel­lo 12:ksi, ja herä­sin omia aiko­ja­ni puo­li tun­tia ennen junan läh­töä. Sen ver­ran kii­re tuli, etten ehti­nyt hau­ka­ta aamiai­sek­si kuin vähän juus­toa, mut­ta hiki pääs­sä ei tart­te­nu pyö­räl­lä ase­mal­le pol­kea. #

Psy­kan lai­tos oli vähän käyt­täy­ty­mi­se­ko­lo­gias­ta tutun Met­sä­ta­lon tuol­la puo­len. Kat­se­lin sei­näl­lä ole­vaa pla­kaat­tia raken­nuk­sien nume­rois­ta, mut­ta sii­nä ei ollut kart­taa. Häm­men­nyk­se­ni terä­väs­ti havait­si vah­ti­mes­ta­ria muis­tut­ta­nut ystä­väl­li­nen tyyp­pi, joka ilmei­ses­ti kol­le­goi­neen oli sii­nä lähis­töl­lä tauol­la, ja hän opas­ti minut 1A:han. #

Säh­kö­pos­tis­sa ilmoit­tau­tu­mi­sen yhtey­des­sä saa­mie­ni hyvien ohjei­den avul­la löy­sin oikean raken­nuk­sen eteen pääs­tyä­ni hel­pos­ti peril­le, ilman ohjei­ta oli­sin var­maan­kin ollut pulas­sa. Olin aka­tee­mi­sen var­tin etua­jas­sa, mut­ta sen odo­tel­tua­ni nuo­ri tut­ki­ja (-apu­lai­nen?) pääs­ti minut suju­vas­ti sisään. Koe­huo­nees­sa alle­kir­joi­tin ensin kak­si kap­pa­let­ta suos­tu­mus­lo­ma­ket­ta (“suos­tun koe­hen­ki­lök­si tähän kokee­seen”). #

Tämä lai­tok­sel­la teh­tä­vä toi­nen osuus oli väit­tä­mien osal­ta ensim­mäi­sen toi­sin­to, mut­ta teh­tiin tut­ki­jan (apu­lai­sen?) läs­nä­ol­les­sa tie­to­ko­neel­la. Kyl­lä ja ei oli­vat kan­net­ta­van tie­to­ko­neen näp­päi­mis­töl­lä vih­reäl­lä lapul­la pei­tet­ty ä (“K”) ja punai­sel­la (vai kel­tai­sel­la?) pei­tet­ty a (“E”). Väit­tä­mät esi­tet­tiin näy­töl­lä yksi ker­ral­laan, 2,2 sekun­nin ajan kukin. Muu­ta­man väit­tä­män jäl­keen oli tau­ko, jon­ka jäl­keen väli­lyön­tiä pai­na­mal­la väit­tä­miä alkoi tul­la lisää, taas seu­raa­vaan tau­koon asti. #

Tut­ki­muk­sen väit­tä­mät kos­ki­vat ihmis­ten käsi­tyk­siä “juma­las­ta”. Väit­tä­mät oli­vat enim­mäk­seen hyvin kon­kreet­ti­sia, tyy­liin “juma­lal­la on mitat­ta­va pai­no”. #

Alus­sa sai har­joi­tel­la muu­ta­man väit­tä­män kans­sa. Huo­ma­sin ole­va­ni ihan hukas­sa näp­päin­ten kans­sa: ne tun­tui­vat ole­van ihan vää­rin päin, enkä ollen­kaan tajun­nut näy­töl­lä näky­viä väit­tä­miä sii­nä lyhyes­sä ajas­sa mitä nii­tä näy­tet­tiin. Pyy­sin uuden har­joit­te­lu­kier­rok­sen, ja sain sen. Sit­ten pää­tin ole­va­ni val­mis tosi­toi­miin. #

Ensim­mäi­set vii­si väit­tä­mää meni­vät sil­ti yhä ihan arpoen, vas­ta­sin ihan mitä sat­tuu. Sit­ten aloin pääs­tä ryt­miin, ja vir­hei­tä tuli enää satun­nai­ses­ti ja lopul­ta ei ollen­kaan. Muu­ta­mis­ta vas­tauk­sis­ta myö­häs­tyin, mut­ta mikä­li muis­ti­ni on oikeas­sa, väliin jää­neet väit­tä­mät tuli­vat näy­töl­le alku­pe­räis­jär­jes­tyk­ses­sä vii­meis­ten jäl­keen uudes­taan. #

Sit­ten kii­tok­set ja pois. Minul­la oli­si ollut pal­jon hyviä ehdo­tuk­sia koe­jär­jes­te­lyn paran­ta­mi­sek­si, mut­ta pidin ne oma­na tie­to­na­ni. #

Oikeas­ti­han tuos­sa tut­kit­tiin jotain aivan muu­ta kuin mitä väit­tä­mät käsit­te­li­vät. Ken­ties eri­luon­teis­ten tut­ki­mus­ta­po­jen tuot­ta­mia ero­ja koe­hen­ki­löi­den vas­tauk­sis­sa. Suos­tu­mus­lo­mak­keen mukaan tut­kit­ta­va­na on tie­don­kä­sit­te­ly ja ihmis­ten ajat­te­lus­sa esiin­ty­vät erot, mikä voi tar­koit­taa mel­kein mitä vain. #

Tämä koe­ka­nii­nius tuli minul­le mat­kan takia aika kal­liik­si, kun en vie­lä ole saa­nut Kelal­ta elä­ke­läiss­ta­tus­ta täl­le vuo­del­le. Mut­ta mitä­pä sitä ei tie­teen vuok­si antai­si. #

Avainsanat: psykologia

Mitä sinä haluat

#24813. Sunnuntai, 18. joulukuuta 2011 klo 19.26.15, kirjoittanut Jani. 8 kommenttia.

Ihmi­nen alkaa tyh­jä­nä. #

Seu­raa­vak­si se on, tai voi olla, vail­la hen­keä. Useim­mat ovat; useim­mat eivät syn­ny ilman hen­gen tar­vet­ta, ja on minus­ta kysee­na­lais­ta sekin, voi­ko tuon tar­peen tap­paa, jos se ker­ran on syn­ty­nyt. Mut­ta ihmis­mie­li kyke­nee toki usko­mat­to­miin suo­ri­tuk­siin tar­pei­den­sa peit­te­lys­sä. #

Hen­keä se etsii itsen­sä ulko­puo­lel­ta, emos­ta. Sik­si, jos emo riis­te­tään sil­tä, se jää tyh­jäk­si, hen­keä vail­le. (Tämä ei ole sama kuin tyh­jyys ilman hen­gen tar­vet­ta.) Mut­ta usein emo onnis­tuu vala­maan sii­hen uskon hen­ges­tä, sil­lä niin suu­ri on tyh­jäl­lä hen­gen tar­ve, että min­kä­lai­sen tahan­sa se kel­puut­taa mie­luum­min kuin jää tyh­jäk­si. #

Saa­man­sa uskon se puo­les­taan aika­naan siir­tää itse syn­nyt­tä­mään­sä uuteen ihmi­seen. Ilman omaa uskoa­kin se tulee ehkä syn­nyt­tä­neek­si uudel­le ihmi­sel­leen uskon hen­ges­tä. #

Ja pyö­rä pyö­rii. #

Mut­ta mikä on hen­ki? Jos usko sii­hen (usko, joka on vain osoit­ta­va sor­mi), ote­taan pois, jää­kö mitään jäl­jel­le? #

Avainsanat: masennus, psykologia, psykopatia

मुझे हर रोज अस्तित्व की जंजीरों से मुक्त

#24733. Keskiviikko, 7. joulukuuta 2011 klo 19.14.34, kirjoittanut Jani. 3 kommenttia.

Onnis­tuin tänään psy­ko­lo­gil­la sii­nä mikä, jos se onnis­tui­si omin päin, voi­si olla elä­mä­ni Graa­lin mal­ja: miel­tä­mään kamp­pai­lun masen­nus­ta vas­taan sel­viy­ty­mis­kamp­pai­lu­na. #

Siis kun minä­hän, niin kuin monet­kin, joko tie­tä­mät­tään tai tie­dos­taen, niin kuin minä, toi­von sotaa/zombiruttoa/mitä vain ilmes­tys­kir­jal­lis­ta mei­nin­kiä tapah­tu­vak­si. Sil­loin täs­tä tyh­jän­päi­väi­ses­tä elä­mäs­tä tuli­si sil­lä taval­la kon­kreet­ti­ses­ti mer­ki­tyk­sel­lis­tä kuin mitä ihmi­sen pri­mi­tii­vi­nen her­mos­to mie­les­tä­ni ympä­ril­leen tar­vit­see voi­dak­seen kokea sen mie­lek­kää­nä: eloon­jää­mis­kamp­pai­lua. #

Se voi olla se mikä poh­jim­mil­taan ajaa ns. hyvää elä­mää viet­tä­vät ihmi­set­kin toi­mi­maan tavoil­la joka tuho­aa sil­tä tasai­sen tap­pa­mat­to­mal­ta ja puu­dut­ta­val­ta arjel­ta poh­jan. Tus­kin moni­kaan sitä tie­tä­mät­tö­myyt­tään tekee, siis sel­lais­ta tie­tä­mät­tö­myyt­tään, ettei­kö kyke­ni­si näke­mään teke­mien­sä valin­to­jen seu­rauk­sia. Sen sijaan sitä teh­dään omia vai­kut­ti­mia tie­dos­ta­mat­ta; vai­kut­taa­han halu tuho­ta oma ns. hyvä elä­mä äkki­sel­tään perin irra­tio­naa­li­sel­ta, eikä sik­si var­mas­ti moni­kaan toteu­ta sitä sen täy­sin tie­dos­taen. #

Tuos­sa ylem­pä­nä siis kui­ten­kin olen sen nyt mie­les­tä­ni riit­tä­väs­ti perus­tel­lut: ihmi­nen tar­vit­see eloon­jää­mis­kamp­pai­lua, kos­ka ihmi­nen laji­na on syn­ty­nyt ko. kamp­pai­lun käy­mis­tä edel­lyt­tä­vis­sä olo­suh­teis­sa. Tämä päte­nee mihin tahan­sa lajiin, mut­ta se, mis­sä ihmi­nen saat­taa muis­ta poi­ke­ta, on kyky etään­tyä kamp­pai­lus­ta niin kau­as, ettei sitä enää tar­vit­se käy­dä. #

Työ, vapaa-aika ja per­he-elä­mä voi­vat kyl­lä ihmi­sen mie­les­sä kyt­key­tyä omaan sel­viy­ty­mi­seen, mut­ta hyvin hel­pos­ti, nyky­ään (hyvin­voin­nin lisään­ty­mi­sen myö­tä) yhä hel­pom­min käy­kin niin, että ne sii­tä koko­naan eril­leen irtoa­vat, jol­loin ne samal­la kamp­pai­lun tar­peen tyy­dyt­ty­mi­sen kaut­ta syn­ty­vän mer­ki­tyk­sel­li­syy­den tun­teen kadot­ta­vat ja täy­sin tyh­jän­päi­väi­sik­si muut­tu­vat. Elä­mä tun­tuu tyh­jäl­tä ja mer­ki­tyk­set­tö­mäl­tä. #

Mut­ta eksyn aihees­ta. Onnis­tuin siis tänään sii­nä, mitä olen kyl­lä mones­ti aiem­min­kin (omin päin) yrit­tä­nyt: sijoit­ta­maan masen­nus­ta vas­taan käy­mä­ni kamp­pai­lun tuo­hon sel­viy­ty­mis­kamp­pai­lua kuvaa­van muut­tu­jan pai­kal­le. Aiem­min se on aina tun­tu­nut joten­kin tyh­jäl­tä, siis että peri­aat­tees­sa olen niin voi­nut mie­les­sä­ni teh­dä, mut­ten ole tun­te­nut sitä, usko­nut sii­hen. Tänään, ehkä sen vai­ku­tuk­ses­ta, että tulin selit­tä­neek­si sen psy­ko­lo­gil­le, jon­ka uskon ymmär­tä­vän ja ymmär­rän usko­van sen, että kamp­pai­lu masen­nus­ta vas­taan on todel­lis­ta sel­viy­ty­mis­kamp­pai­lua, huo­ma­sin ihmeek­se­ni itse­kin usko­va­ni sii­hen. #

Peri­aat­tees­sa­han sii­nä ei ole mitään kum­mal­lis­ta: mikä­li en jat­ku­vas­ti teki­si töi­tä masen­nuk­se­ni voit­ta­mi­sek­si, vajoai­sin aivan poh­jal­le, ja mikäs se siel­lä sit­ten palk­kio­na hää­möt­tää­kään, jol­lei sama kuin api­naih­mi­sel­lä joka vii­da­kos­saan kamp­pai­lus­ta luo­pui. Eli: se työ, jota teen masen­nuk­se­ni voit­ta­mi­sek­si, on työ­tä jota teen oman hen­gis­sä sel­viä­mi­se­ni eteen, kon­kreet­ti­ses­ti. #

Niin siis tämä­hän nyt sit­ten oli vain minun kamp­pai­lu­ni. Jol­let sat­tu­mal­ta käy saman­lais­ta tahol­la­si, jou­dut etsi­mään oman kamp­pai­lusi ja siis elä­mä­si tar­koi­tuk­sen jos­tain muu­al­ta, sor­ge. #

Avainsanat: filosofia, masennus, psykologia
« Vanhempia postauksia
  • kesäkuu 2012
  • toukokuu 2012
  • huhtikuu 2012
  • maaliskuu 2012
  • helmikuu 2012
  • tammikuu 2012
  • joulukuu 2011
  • marraskuu 2011
  • lokakuu 2011
  • syyskuu 2011
  • elokuu 2011
  • heinäkuu 2011
  • kesäkuu 2011
  • toukokuu 2011
  • huhtikuu 2011
  • maaliskuu 2011
  • helmikuu 2011
  • tammikuu 2011
  • joulukuu 2010
  • marraskuu 2010
  • lokakuu 2010
  • syyskuu 2010
  • elokuu 2010
  • heinäkuu 2010
  • kesäkuu 2010
  • toukokuu 2010
  • huhtikuu 2010
  • maaliskuu 2010
  • helmikuu 2010
  • tammikuu 2010
  • joulukuu 2009
  • marraskuu 2009
  • lokakuu 2009
  • syyskuu 2009
  • elokuu 2009
  • heinäkuu 2009
  • kesäkuu 2009
  • toukokuu 2009
  • huhtikuu 2009
  • maaliskuu 2009
  • helmikuu 2009
  • tammikuu 2009
  • joulukuu 2008
  • marraskuu 2008
  • lokakuu 2008
  • syyskuu 2008
  • elokuu 2008
  • heinäkuu 2008
  • kesäkuu 2008
  • toukokuu 2008
  • huhtikuu 2008
  • maaliskuu 2008
  • helmikuu 2008
  • tammikuu 2008
  • joulukuu 2007
  • marraskuu 2007
  • lokakuu 2007
  • syyskuu 2007
  • elokuu 2007
  • heinäkuu 2007
  • kesäkuu 2007
  • toukokuu 2007
  • huhtikuu 2007
  • maaliskuu 2007
  • helmikuu 2007
  • tammikuu 2007
  • joulukuu 2006
  • marraskuu 2006
  • lokakuu 2006
  • syyskuu 2006
  • elokuu 2006
  • heinäkuu 2006
  • kesäkuu 2006
  • toukokuu 2006
  • huhtikuu 2006
  • maaliskuu 2006
  • helmikuu 2006
  • tammikuu 2006
  • joulukuu 2005
  • marraskuu 2005
  • lokakuu 2005
  • syyskuu 2005
  • elokuu 2005
  • heinäkuu 2005
  • kesäkuu 2005
  • toukokuu 2005
  • huhtikuu 2005
  • maaliskuu 2005
  • helmikuu 2005
  • tammikuu 2005
  • joulukuu 2004
  • marraskuu 2004
  • lokakuu 2004
  • syyskuu 2004
  • elokuu 2004
  • heinäkuu 2004
  • kesäkuu 2004
  • toukokuu 2004
  • huhtikuu 2004
  • maaliskuu 2004
marginaalin HTML5-moottorina
WordPress 6.8.1 ja ubudu.
all rights reversed
tietosuojakäytäntö