marginaali

Bot­tom­less­ness

#20834. Tiistai, 26. heinäkuuta 2011 klo 0.44.33, kirjoittanut Jani.

On ollut huo­non itse­tun­non päi­vä. Tun­tuu ettei minus­ta ole mihin­kään kun olen niin vial­li­nen. Ei se mil­lään lail­la mis­sään teke­mi­sis­sä ole näky­nyt, siis etten ole epä­on­nis­tu­nut mis­sään, vaan muu­ten vain syyt­tä­vä ääni sanoo, että mitä sitä tur­haan mitään yrit­tä­mään­kään, ei sii­tä kum­min­kaan mitään tule. Eikä sekään lii­ty oikeas­taan mihin­kään mitä teen, enem­män juu­ri näi­hin sosi­aa­li­suut­ta vaa­ti­viin asioi­hin joi­ta en, juu­ri sik­si, kos­ka. #

Ja sit­ten masen­nus­ta. Joh­tu­nee pit­käl­ti sii­tä, että täl­lä het­kel­lä minul­la on aikaa, ja kun en ole koko ajan menos­sa tai tulos­sa, ehdin tie­tys­ti taas näh­dä sen miten asiat ovat. Vii­kon­lo­pun tapah­tu­mat tie­tys­ti säh­köis­ti­vät oloa het­kek­si, mut­ta sii­tä­kin on palat­tu enti­seen har­mau­teen nopeam­min kuin kes­ki­mää­räi­ses­tä julk­kis­ko­hus­ta. Sen jos min­kä pitäi­si lan­nis­taa ter­ro­ris­mi­haa­vei­ta elät­te­le­vän, jos täl­lä vähän­kään on hajua ajan vir­ras­ta: kaik­ki uppo­aa tähän yhteen ja samaan, mikään ei kos­kaan muu­tu, niin suur­ta tuhoa ei voi saa­da aikaan ettei­kö hir­viö sen nie­lai­si­si, sulat­tai­si ja jät­täi­si jo koh­ta taak­seen. #

Obama vs. Osama

#18042. Keskiviikko, 4. toukokuuta 2011 klo 21.57.53, kirjoittanut Jani.

Slowpoke: I can't believe they finally killed Saddam Hussein
Lame Pun Coon: Osama found in Abbotabad mansion — talk abbotabad place to hide #

Kir­jo­tel­laan­pa pit­käs­tä aikaa vähän poli­tiik­kaa. #

Osa­ma bin Laden sai vapun­päi­vä­nä sur­man­sa tuli­tais­te­lus­sa, tai, kuten Barack Oba­ma puhees­saan jos­tain syys­tä sanoi, “tuli­tais­te­lun jäl­keen”, pii­lo­pai­kas­saan Pakis­ta­nin Abbot­ta­ba­dis­sa. Kovin moni tus­kin jää ter­ro­ris­ti­jär­jes­tön joh­ta­ja­na pide­tyn ukko­raih­nan kaa­tu­mis­ta sure­maan, eikä se minua­kaan var­si­nai­ses­ti isom­min lii­ku­ta suun­taan eikä toi­seen. Mie­li­pi­de minul­la kui­ten­kin asias­ta on, ja sen ajat­te­lin kir­ja­ta ylös. #

Kuten sanoin, en isom­min sure bin Lade­nin kuo­le­maa sinän­sä. Suh­tau­dun kui­ten­kin tap­poon päät­ty­nee­seen ope­raa­tioon kiel­tei­ses­ti, kos­ka aina­kin tuon het­ken ajan Yhdys­val­lat pela­si ter­ro­ris­tien peliä: sitä, jos­sa voit­ta­ja rat­ko­taan las­ke­mal­la ruu­mii­ta. Tämä on mie­les­tä­ni sym­bo­li­ses­ti mer­kit­tä­vää, kos­ka se antaa tuol­le pelil­le oikeu­tuk­sen. Minä hah­mo­tan ame­rik­ka­lais­ten kan­sal­li­sen itse­tun­non — Oba­man sanoin “sen, kei­tä me olem­me” — sel­lai­sek­si kas­vot­to­mak­si, epä- tai yli-inhi­mil­li­sek­si moraa­lik­si, jos­sa ei mis­sään tapauk­ses­sa ole sijaa ter­ro­ris­tien naii­vil­le ja hen­ki­lö­koh­tai­sel­le “kuka tap­paa eni­ten” -lei­kil­le, jol­lei ole kyse sodas­ta, joka on tämän lei­kin viral­li­nen nimi. #

Ter­ro­ris­teil­le kyse on sodas­ta. Yhdys­val­tain hal­lin­nol­le oikeu­den­mu­kai­suu­den tavoit­te­lus­sa ei, sen käyt­tä­mäs­tä reto­rii­kas­ta huo­li­mat­ta, voi olla kyse sii­tä. Täs­tä joh­tuu tie­tys­ti mie­leen, että ken­ties ter­ro­ris­mia vas­taan julis­tet­tiin “sota” nime­no­maan täs­tä syys­tä: jot­ta ter­ro­ris­tien kans­sa voi­tai­siin pela­ta hei­dän peli­ään, mut­ta kui­ten­kin samaan aikaan voi­daan usko­tel­la (itsel­le ja muil­le), ettei oikeu­den­mu­kai­suu­den tavoit­te­lun moraa­li­ses­ta vel­voit­tees­ta ole­kaan lais­tet­tu, vaan sii­hen on (itse annet­tu ja otet­tu) lupa. #

Sik­si “ter­ro­ris­min­vas­tai­nen sota” on vaa­ral­lis­ta käsi­te­su­mu­tus­ta: sota-käsit­teen liit­tä­mi­nen asi­aan kuin asi­aan tar­koit­taa avat­tu­na sitä, että sano­ja antaa ja ottaa tuos­sa asias­sa itsel­leen vapau­tuk­sen toi­min­taan­sa taval­li­ses­ti rajoit­ta­vis­ta moraa­li­sis­ta vel­voit­teis­ta. Sama pätee myös sotaan puh­taim­mil­laan tai sen alku­pe­räi­sim­mäs­sä mer­ki­tyk­ses­sä, jos­sa on useim­mi­ten ollut kyse maa-alu­een val­taa­mi­ses­ta tai puo­lus­ta­mi­ses­ta. #

Alku­pe­räis­mer­ki­tyk­ses­sä useim­mat kui­ten­kin tie­dos­ta­vat, vaik­kei­vät suo­ra­nai­ses­ti hyväk­syi­si­kään, sanan mer­kit­se­vän juu­ri rau­han­ti­las­sa val­lit­se­vis­ta moraa­li­sis­ta vel­voit­teis­ta lais­ta­mis­ta. Muis­sa mer­ki­tyk­sis­sä tätä sota-sanan käyt­töön impli­siit­ti­ses­ti sisäl­ty­vää mer­ki­tys­tä ei sen sijaan tie­dos­te­ta lähes­kään yhtä hyvin, näin väi­tän. Mikä­li se tie­dos­tet­tai­siin, “ter­ro­ris­min­vas­tai­sen sodan” kal­tai­set uuden­lai­set sodan­ju­lis­tuk­set koh­tai­si­vat huo­mat­ta­vas­ti nykyis­tä enem­män vas­tus­tus­ta, sil­lä moraa­li­sis­ta vel­voit­teis­ta lais­ta­mi­nen koet­te­lee kog­ni­tii­vis­ta har­mo­ni­aa yksi­tyi­sel­lä tasol­la sii­nä mis­sä jul­ki­sel­la­kin. #

Massereenen ampumavälikohtaus

#11591. Sunnuntai, 8. maaliskuuta 2009 klo 11.18.06, kirjoittanut Jani.

Eili­sil­tai­nen Mas­se­ree­nen soti­las­tu­ki­koh­dan ampu­ma­vä­li­koh­taus, jos­sa kak­si kuo­li ja nel­jä louk­kaan­tui, on BBC:n mukaan mer­kit­tä­vin The Trouble­siin las­ket­ta­vis­sa ole­va väki­val­lan­te­ko sen jäl­keen, kun Ete­lä-Armagh’n pri­kaa­tin tark­ka-ampu­ja tap­poi soti­laan kak­si­tois­ta vuot­ta sit­ten. Noin vuo­si sen jäl­keen sol­mit­tu Bel­fas­tin sopi­mus kes­keyt­ti väki­val­tai­suu­det. Ylen mukaan merk­ke­jä nii­den kyte­mi­ses­tä pin­nan alla on kui­ten­kin ilmen­nyt vii­meis­ten 18 kuu­kau­den aika­na. #

Anteeksipyytö - mitä se merkitsee sinulle?

#2623. Keskiviikko, 24. tammikuuta 2007 klo 20.14.28, kirjoittanut Jani.

“Kokoo­muk­sen puheen­joh­ta­ja Jyr­ki Katai­nen penää sisä­mi­nis­te­ri Kari Raja­mäel­tä (sd) jul­kis­ta anteek­si­pyyn­töä. Katai­nen äimis­te­li blo­gis­saan Raja­mäen vii­me per­jan­tain kom­ment­tia Kale­vas­sa, jos­sa polii­si­mi­nis­te­ri piti por­va­ri­hal­li­tus­ta uhka­na tur­val­li­suu­del­le.” #

Ilta-Sano­mat: Katai­nen: Pyy­dä anteek­si Raja­mä­ki (via Amp­pa­rit); lin­ki­tys oma­ni) #

Tuo­ta pot­ret­tia kat­sel­les­sa­ni rupe­sin ihmet­te­le­mään, että yrit­tää­kö Katai­nen pääs­tä Herätkää!-lehden man­ne­kii­nik­si. Tuo huo­les­tu­nei­suut­ta kuvas­ta­va kat­se ja suun ilme, leu­kaa hipai­se­va käsi - kaik­ki on koh­dal­laan! #

[#] Minä suun­nit­te­lin t-pai­ta­kau­pan perus­ta­mis­ta. Oli­sin teh­nyt t-pai­dan, jos­sa oli­si ollut Raja­mäen kuva ja sen ylä­puo­lel­la teks­ti “Ime munaa, ter­ro­ris­ti!” #

Se oli­si sel­lai­nen ter­ro­ris­min­vas­tai­nen t-pai­ta. Kyl­lä sii­nä paa­tu­neim­man­kin sivii­lin­teu­ras­ta­jan punt­ti alkaa tutis­ta, kun jou­tuu kat­so­maan Karia sil­miin. #

Minä oli­sin kysy­nyt neu­voa pai­ta­puo­ti­ni perus­ta­mi­seen Vt:ltä, joka ava­si kaup­pan­sa vii­me vuon­na, mut­ta Gmail sanoi, että vajaa­toi­mit­ta­ja on tun­te­ma­ton vas­taa­not­ta­ja. Vt tai­taa­kin olla sukua sil­le vih­reäl­le miek­ko­sel­le, joka huu­te­lee minul­le rivouk­sia tuol­ta huo­neen nur­kas­ta. Väit­tä­vät, ettei sitä­kään ole ole­mas­sa, mut­ta minä tie­dän parem­min! #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]26.1. 12:37[/klo] Lisä­sin iki­lin­kin pai­ta­kau­pan suun­nit­te­lus­ta ker­to­van kap­pa­leen alkuun.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Make art until someone dies

#2410. Maanantai, 11. syyskuuta 2006 klo 20.22.24, kirjoittanut Jani.

“I now do what other people only dream. I make art until someo­ne dies. See? I am the world’s first ful­ly func­tio­ning homici­dal artist.” #

IMDb: “Memo­rable Quo­tes from Bat­man” #

  1. Mis­sä olit kun kuu­lit ter­ro­ris­ti-iskuis­ta USAs­sa 11.9.2001?
  2. Mil­tä sil­loin tuntui?
  3. Olet­ko näh­nyt jon­kun asi­aa käsittelevän/sivuavan elo­ku­van (kuten Uni­ted 93 tai Fah­ren­heit 9/11)?
  4. Onko 9/11 joten­kin vai­kut­ta­nut elämääsi?
  5. Mitä haluai­sit vie­lä sanoa asias­ta? Sana on vapaa.

Skru­bu (lin­ki­tys oma­ni) #

  1. Mis­sä olit? Kotona.
  2. Mil­tä tun­tui? Mah­ta­val­ta. Jok’i­ki­nen iho­kar­va pys­tys­sä ja tip­pa linssissä.
  3. Näh­nyt aihee­seen liit­ty­viä elo­ku­via? Fah­ren­heit 9/11 löy­tyy dvd-hyl­lys­tä. Uni­ted 93:een olin jo varan­nut lipun, mut­ta peruin sen sit­ten. Ajat­te­lin, ettei se kui­ten­kaan ole hin­tan­sa väär­ti. Kat­soa aion toki jos­kus, kun­han se hal­pa-dvd-koriin pää­tyy. Samoin sen toi­sen… World Tra­de Cen­terin. Ja vaik­kei se suo­raan tähän lii­ty­kään, niin Path to Para­di­sen olen näh­nyt, se oli hyvä.
  4. Vai­ku­tus elä­mään? Eipä näky­vää vai­ku­tus­ta ole. Tar­vit­tai­siin jotain vie­lä­kin dra­maat­ti­sem­paa että sil­lä oli­si mitään näky­vää vai­ku­tus­ta näin mität­tö­mään elä­mään. Toki­han se samal­la on kui­ten­kin vai­kut­ta­nut meis­tä useim­pien elä­mään eri­näi­si­nä psyyk­ki­si­nä, sosi­aa­li­si­na ja poliit­ti­si­na ilmiöi­nä, joi­den vai­ku­tus­me­ka­nis­mit ovat yleen­sä näkymättömiä.
  5. Sana on vapaa. Alan kai tul­la van­hak­si kun tun­nen tar­vet­ta seli­tel­lä poliit­ti­ses­ti epä­kor­rek­tia näke­mys­tä­ni, mut­ta olkoot sit­ten niin.

    Ennen 9/11:iä olin parin vuo­den ajan kat­sel­lut CNBC:tä var­sin aktii­vi­ses­ti. Minut oli vähi­tel­len täyt­tä­nyt tur­val­li­suu­den­tun­ne, jon­ka vain lähes 24 tun­tia vuo­ro­kau­des­sa ruu­dus­sa pyö­ri­vät indek­si­lu­vut, talous­uu­ti­set, talous­ke­hi­tyk­sen kan­nal­ta tär­keim­mät pää­uu­ti­set, finans­si­hai­den haas­tat­te­lut ja kuvat hek­ti­sis­sä pörs­si­ra­ken­nuk­sis­sa rie­hu­vis­ta mekla­reis­ta voi­vat syn­nyt­tää: tun­ne sii­tä, että minul­la on suo­ra yhteys sii­hen osaan todel­li­suut­ta, jos­sa koko minua ympä­röi­vän maa­il­man koh­ta­lo muo­va­taan. #

    Tur­val­li­suu­den­tun­teen lisäk­si tuo kana­va­ni talous­e­lä­män syk­ki­vään yti­meen tuki kui­ten­kin myös minul­le jo aiem­min syn­ty­nyt­tä loh­du­ton­ta käsi­tys­tä ihmi­sen mität­tö­myy­des­tä. Kas­vo­ja tuli ja meni, ja sitä ihmis­vi­li­nää kat­sel­les­sa kävi tus­kal­li­sen sel­väk­si kuin­ka mer­ki­tyk­se­tön jokai­nen nois­ta muu­ra­hai­sis­ta oli keon kan­nal­ta. Ei yksi­kään ollut niin kor­vaa­ma­ton, ettei­kö sai­raus- tai kuo­le­man­ta­pauk­sen sat­tues­sa oltai­si vuo­ro­kau­den sisäl­lä jos­tain saa­tu tilal­le toi­nen, rat­kai­se­vil­ta omi­nai­suuk­sil­taan saman­lai­nen puku­mies tai jak­ku­nai­nen. Kaik­ki nuo ihmi­set oli­vat täyt­tä­neet heil­le ase­te­tut laa­tu­vaa­ti­muk­set ja sik­si he oli­vat lunas­ta­neet paik­kan­sa mam­mo­nan nimen luku­jen lii­kut­te­li­joi­den jou­kos­sa, eikä hei­dän tuo­tan­to­lin­jaan­sa sul­jet­tai­si kos­kaan. #

    Lisäk­si tämä yksi­suun­tai­nen kana­va­ni maa­il­ma­ni sie­luun ei anta­nut minul­le mitään kei­no­ja vai­kut­taa sii­hen, vaan antoi minun vain kat­soa kuin­ka sen sydän syk­ki. Eikä tätä per­pe­tuum mobi­lea pysäyt­täi­si mikään mah­ti maa­il­mas­sa. Vie­lä tuol­loin minus­ta tun­tui, ettei mikään sai­si sitä edes nyt­käh­tä­mään. #

    Ja sit­ten koit­ti syys­kuun yhdes­tois­ta päi­vä vuon­na 2001, jon­ka aamu­na Moham­med Atta, Marwan al-Sheh­hi, Hani Han­jour ja kump­pa­nit ampui­vat hopea­luo­tin­sa suo­raan pedon sydä­meen ja osoit­ti­vat näin teh­des­sään, ettei se ole haa­voit­tu­ma­ton. #

    Syys­kuun yhden­nen­tois­ta päi­vän isku­jen teki­jöi­hin koh­dis­ta­maa­ni ihai­lua ei pidä sekoit­taa ylei­seen ame­rik­ka­lais­vas­tai­suu­tee­ni eikä var­sin­kaan pidä luul­la, että ajat­te­li­sin uhrien joten­kin ansain­neen koh­ta­lon­sa. Kevin Cosgro­ven puhe­lu on minus­ta var­mas­ti yhtä jär­kyt­tä­vää kuun­nel­ta­vaa kuin muis­ta­kin, ja pai­kal­la olleet palo- ja pelas­tus­työn­te­ki­jät ovat minus­ta­kin lähi­his­to­rian suu­ria san­ka­rei­ta (kuun­te­len nau­hoi­tuk­sia palo­mies­ten radio­pu­he­luis­ta sään­nöl­li­ses­ti). Minun pää­hä­ni mah­tu­vat molem­mat näkö­kul­mat yhtä aikaa, enkä minä näe nii­den välil­lä mitään ris­ti­rii­taa, kos­ka kyse on vain saman koli­kon eri puo­lis­ta (tai pikem­min­kin hyper­kuu­tion vähem­piu­lot­tei­sis­ta pro­jek­tiois­ta). #

    Kaik­ki tuon syys­kuun jäl­keen teh­dyt iskut kuten Lon­toon pom­mit ovat olleet vain kal­pe­aa jäl­jit­te­lyä, enkä osaa kuvi­tel­la että mil­lään, pel­käs­tään sivii­lei­hin koh­dis­tu­val­la iskul­la oli­si enää saman­lais­ta vai­ku­tus­ta. Ehkä myös Karl­heinz Stock­hause­nin pääs­sä liik­kui jotain täl­lais­ta, kun hän nimit­ti syys­kuun yhden­nen­tois­ta päi­vän isku­ja kaik­kein suu­rim­mak­si taideteok(sek)si.