marginaali

Selkäranka haisee ja ruokopilli soi

#10496. Torstai, 12. marraskuuta 2009 klo 11.27.58, kirjoittanut Jani.

Koe­tin eilen etsiä Pris­mas­ta short­se­ja ja pyja­man­housu­ja, mut­ta ei siel­tä löy­ty­nyt. Pyja­man­housut oli­vat lii­an pit­kä­lah­kei­sia. Jopa S-kokoi­set oli­vat ihan lii­an pit­kät minul­le, joka nor­maa­lis­ti olen M. Short­sit oli­vat ulkoi­lu­mal­lia tai sit­ten jotain ihme sisä­pe­li­hi­fis­te­ly­mal­lia. Vii­mek­si­kin, kun nuo nykyi­set short­si­ni siel­tä ostin, ne oli­vat jos­sain vau­van­ruo­ka­hyl­ly­vä­lis­sä, remon­tin takia. Nyt kun remont­ti on ohi eikä nii­tä enää pide­tä vau­van­ruo­ka­hyl­ly­vä­lis­sä, en tie­dä mis­sä nii­tä pide­tään, vai onko­kaan nii­tä. #

Ei enti­sis­sä short­seis­sa mitään muu­ta vikaa ole kuin että nii­tä on vain yhdet. Alka­vat vii­kon kun­toi­lus­sa hais­kah­taa, kun ei nii­tä yksi­nään­kään viit­si pyy­kä­tä joka päi­vä, eikä niil­le ole joka päi­väl­le kave­ria, kun ne ovat kol­mes­sa­kym­pis­sä pes­tä­vät, niin­kuin nämä urhei­lu­kamp­peet jos­tain syys­tä usein ovat. Jos oli­si toi­set, voi­si sen­tään vaih­taa välil­lä. #

Eilen pais­toi aurin­ko vit­tu­mai­sen kirk­kaas­ti, niin kuin kevääl­lä. Tänään on onnek­si taas pil­vi­sem­pää. #

Minun sel­kä­ni on kyl­lä mel­koi­nen luon­to­äi­din emä­mu­naus, sen huo­maa täs­sä istues­saan­kin hyvin. Vaik­ka istun lais­kas­ti niin, että… äh, tämä menee taas han­ka­lak­si. Pitää tart­tua kynään. Eli GIM­Pin sivel­ti­meen. #

Jani istuu notkoselkäisenä #

No niin, eli yllä ole­vas­sa kuvas­sa näet­te rönt­gen­kat­seel­la sen, kuin­ka ruo­to­ni aset­tuu tähän pen­kil­le sil­loin, kun en jän­ni­tä mitään lihak­sia. Huo­mat­ta­vaa täs­sä havain­nol­lis­tuk­ses­sa on se, kuin­ka sel­kä­ni aset­tuu lan­tion ylä­puo­lel­ta kuprul­le — tuo ran­gas­sa­ni ole­va mut­ka ei siis kuvaa vat­sa­kum­pua, vaan ala­sel­kää­ni. #

Oikais­tak­se­ni sel­kä­ni tuol­ta koh­taa minun täy­tyy jän­nit­tää vat­sa­li­hak­sia­ni. Aiem­min, kun minul­la ei ollut vat­sa­li­hak­sia, minä en tähän oli­si edes pys­ty­nyt. Jos yri­tän teh­dä saman sei­soes­sa­ni, minun täy­tyy vat­sa­li­hak­sien lisäk­si jän­nit­tää myös paka­ra­ni äärim­mil­leen, ja työn­tää lan­tio­ta eteen­päin. Yleen­sä siel­tä lan­tios­ta, taik­ka sen ja ala­se­län ris­teyk­ses­tä kuu­luu sil­loin nau­tin­nol­li­nen pok­sah­dus. #

Toi­sin sanoen: jot­ta sel­kä­ni sai­si lepoa, minun täy­tyy seis­tä pas­ka jäyk­kä­nä. #

Sen pääääääääääää on suuri ja litteä

#10260. Torstai, 29. lokakuuta 2009 klo 13.38.07, kirjoittanut Jani.

Maatuska #

Täs­sä mei­naa yli­kun­to uha­ta, sen ver­ran hul­lu­na on tul­lut tree­nat­tua. Lei­pä­lä­pe­ni on lii­an pie­ni ja jau­ha­mis­te­hol­taan lii­an heik­ko vetä­mään tar­peek­si ener­gi­aa sisään. No joo joo, eihän se ihan niin mene, mut­ta sil­tä se tun­tuu. Syön niin pal­jon että kyl­läs­tyt­tää koko tou­hu. #

(Kävin täs­sä­kin välis­sä syö­mäs­sä.) #

Omis­ta läh­tö­koh­dis­ta­ni ei keho var­maan juu­ri­kaan tämän parem­paan pys­ty. Oli­si pitä­nyt tree­na­ta vii­si­vuo­ti­aas­ta asti niin kuin ita­lia­lai­set, tai vie­lä­kin nuo­rem­mas­ta niin kuin kii­na­lai­set. Mut­ta min­käs teet, nuo­rem­pa­na lii­kut­ta­mi­see­ni oli­si tar­vit­tu vähin­tään nii­tä vil­le­jä hevo­sia. Ei puhet­ta­kaan että vapaa­eh­toi­ses­ti oli­sin hikoi­le­maan ruven­nut. #

Eilen, kun suun­nit­te­lin tätä mer­kin­tää, minul­la oli vaik­ka kuin­ka pal­jon hyviä ideoi­ta. Mut­ta sit­ten paha hen­ki iski, enkä pääs­syt­kään toteut­ta­maan nii­tä heti, enkä minä nyt enää nii­tä voi muis­taa. Aina­kin täs­sä piti olla jotain Kra­pu­la­blo­gis­ta ja sii­tä kuin­ka minul­la on sen päi­vi­tyk­siä ikä­vä. Mitä­hän se vt:kin nykyi­sin oikein toi­mit­taa, jotain hel­ve­tin video­blo­gia­ko? #

No, menen­pä täs­tä syö­mään. #

[Ladataan otsikkoa, odota hetki…]

#9814. Maanantai, 28. syyskuuta 2009 klo 11.49.33, kirjoittanut Jani.

Rollaattori #

Juma­lau­ta että tie­to­ko­nee­ni on hidas. Ei hait­taa vähää­kään jos aivot ovat aamul­la vähän tön­kös­sä, jokai­sen valin­nan ker­ki­ää kyl­lä hyvin peruut­taa kun kes­tää sekun­ti­kau­pal­la että tie­to­ko­ne rea­goi. #

Pitäi­si vis­siin teh­dä hen­gi­tys­har­joi­tuk­sia. Huo­ma­sin täs­sä että hen­gi­tän ihan päin per­set­tä, pin­nal­li­ses­ti. Vaik­kei se kyl­lä toi­saal­ta kum­ma­kaan, täs­sä käm­päs­sä on niin pak­su ilma ettei sitä pal­jon tee mie­li­kään hen­gi­tel­lä. Eihän sitä tääl­lä muhies­saan nor­maa­lis­ti huo­maa­kaan, mut­ta kun piti äsken käy­dä aamu­na­va­jai­sik­si kau­pas­ta pakas­tei­ta, niin oli kuin sei­nään oli­si kävel­lyt kun tulin takai­sin. #

Tym­pii nyt etten pan­nut sii­hen talo­yh­tiön kehi­tys­ky­se­lyyn, että ilman­laa­tu­kin on sur­kea, niin kuin panin sii­tä läm­pö­ti­las­ta. Ja sen läm­pö­ti­lan­kin suh­teen tym­pii, etten käyt­tä­nyt sitä lopus­sa ollut sana on vapaa -osio­ta sen tar­ken­ta­mi­seen, että tääl­lä on lii­an kuu­ma. Luke­vat sitä nyt tie­ten niin että minul­la on kyl­mä ja lyö­vät vain lisää pök­köä pesään. #

Onpa sym­paat­ti­nen kar­hu Pih­ti­pu­taal­la: #

“Sun­nun­tai-ilta­na kar­hu tuli sadan met­rin pää­hän talos­ta pop­si­maan ojan­pen­koil­ta kau­raa. Ihmis­ten jää­tyä tui­jot­ta­maan kar­hua tämä pois­tui lähi­met­sään.” #

Kale­va: “Kar­hu käys­ken­te­lee piha­pii­ris­sä Pih­ti­pu­taal­la” #

Pirua­ko ne tule­vat tui­jot­te­le­maan kun toi­nen vain yrit­tää saa­da vähän kau­raa navan alle! #

Colin McArkirae

#9578. Perjantai, 11. syyskuuta 2009 klo 14.20.37, kirjoittanut Jani.

Oola, tanskandoggi #

Meno­mat­kal­la näin tien­pos­kes­sa ase­tel­man, jon­ka tul­kit­sin niin että sii­nä oli isä lap­si­neen, ja jäl­kim­mäi­nen oli hukan­nut jotain arvo­kas­ta. Mie­hen tus­kas­tu­nei­suu­des­ta pää­tel­len kyse ei ollut mis­tään vähä­pä­töi­ses­tä niin kuin kän­ny­käs­tä tai pie­nen tytön tas­ku­ra­hat sisäl­tä­väs­tä kuk­ka­ros­ta. Tun­tui pahal­ta las­ta aja­tel­len, ja sekin että minul­la oli­si aikaa vaik­ka koko päi­vä hara­voi­da sitä tien­piel­tä, enkä tar­jou­tu­nut kos­ka… no, jos minus­ta oli­si tar­jou­tu­maan sil­lä lail­la, minul­la ei ehkä sitä aikaa oli­si­kaan. #

Sit­ten näin komean koi­ran, ilmei­ses­ti tans­kan­dog­gin (saman­vä­ri­sen kuin ohei­ses­sa kuvas­sa). Se ei näh­nyt minua ennen kuin olin ihan koh­dal­la, ja sit­ten se säi­käh­ti minua. Toi­saal­ta se oli hupai­saa, toi­saal­ta surul­lis­ta, kos­ka luu­len, että koi­ra oli kuu­ro tai aina­kin huo­no­kuu­loi­nen eikä sik­si tien­nyt minus­ta, kun lähes­tyin kuol­lees­ta kul­mas­ta. #

Menin apteek­kiin, jos­sa kävi ilmi että toi­nen resep­teis­tä­ni oli­kin tyh­jä. Kel­jut­ti, yleen­sä pidän huol­ta sii­tä ettei­vät ne ole tyh­jiä kun menen apteek­kiin, se on mum­mo­jen ja pap­po­jen tou­hua sem­moi­nen. Olin olet­ta­nut, että lää­kä­ri oli­si uusi­nut ne jos niis­sä oli­si ollut uusit­ta­via sil­loin kun kävin siel­lä nii­tä esit­te­le­mäs­sä, enkä sen jäl­keen ollut kat­so­nut nii­tä. Lää­ket­tä nyt kui­ten­kin riit­tää onnek­si sii­hen saak­ka että saan tuon uusi­tuk­si. Se uusi­mi­nen­kin hoi­tuu käte­väs­ti suo­raan aptee­kin kaut­ta. #

Sit­te kävin ham­mas­hoi­to­las­sa tilaa­mas­sa aikaa, pitäi­si otat­taa tuo yks vii­sau­den­ham­mas. Äärim­mäi­sen lep­poi­sa vas­taan­ot­to­vir­kai­li­ja ei voi­nut tar­jo­ta parem­paa kuin pää­syä 4-6 kuu­kau­den jonon jat­kok­si. Säryn kans­sa sit­te päi­vys­tyk­seen tar­vit­taes­sa. #

Sit­te kävin kau­pas­sa, siel­lä ei mitään eri­kois­ta. #

Paluu­mat­kal­la puh­kes pyö­räs­tä kumi, met­ril­leen sii­nä pai­kas­sa mis­sä vii­mek­si irtos ket­tin­ki. Jos uskoi­sin entei­siin niin pitäis näi­den tapah­tu­mien perus­teel­la sit­ten­ki kul­kea aina sitä tur­vat­to­mam­paa reit­tiä. #

Pala­tes­sa tien­pos­ken mies jat­koi etsin­tö­jä yksi­nään, ilmei­ses­ti nyt metal­lin­pal­jas­tin apu­naan. Hyvä, sel­lais­ta minä sii­hen hyö­dyl­li­sek­si ajat­te­lin­kin. Toi­vot­ta­vas­ti löy­tää etsi­män­sä. #

Vuodatus

#9192. Maanantai, 24. elokuuta 2009 klo 8.56.30, kirjoittanut Jani.

Niin kuin kuu­muu­des­sa ei oli­si tar­peek­si niin jotain per­ke­let­tä sitä vis­siin on ilmas­sa, aina vuo­taa sil­mät tuol­la ulko­na. Eilen­kin niin kuin oli­sin sipu­lia toi­sel­la sil­mäl­lä kuo­ri­nut, ja tie­ten­kin koko hel­ve­tin Ges­ter­by tuli vas­taan juu­ri sil­loin niin että näy­tin mah­dol­li­sim­man nau­ret­ta­val­ta. Ei sitä kyl­lä mitään sii­te­pö­ly­al­ler­gi­aa mul­la sil­loin tes­teis­sä todet­tu. #

No tuos­sa koh­ta menen lää­kä­ril­le kuu­le­maan hön­ki­mä­tes­tin tulok­sia. Ei se nyt kyl­lä liit­ty­nyt tuo­hon edel­li­seen niin suju­vas­ti kuin olin aja­tel­lut, eikä sii­tä ollut tuon lisäk­si sen enem­pää ker­rot­ta­vaa­kaan, joten siir­ry­tään eteen­päin. #

Olen liik­ku­nut tääl­lä nyt enim­mäk­seen pyö­räl­lä, kun tääl­lä maas­to on pal­jon tasai­sem­paa kuin mitä Jyväs­ky­läs­sä. Sii­hen pyö­räi­lyyn kun on nyt tot­tu­nut, niin käve­ly tun­tuu ihan pöl­jäl­tä, hitaal­ta ja vai­val­loi­sel­ta. Pitäi­si kyl­lä liik­kua enem­män, mut­ta koe­tan täs­sä vähän sääs­tää sii­hen saak­ka että näen, että miten menot ja tulot tasoit­tu­vat. Hom­maan kun­to­sa­li­kort­tiin käyn­tiä vas­ta sit­ten kun näen mihin rahat riit­tää, eikä pelk­kä aero­bi­sen kun­non har­joit­ta­mi­nen sil­lä välin nap­paa. #

[#] En muu­ten var­maan tule iki­nä ään­tä­mään Ges­ter­by­tä “Jes­ter­byy­nä”. Gee on gee, ei täs­sä mitään hel­ve­tin ban­tu­nee­ke­rei­tä olla. #