Selkäranka haisee ja ruokopilli soi
#10496. Torstai, 12. marraskuuta 2009 klo 11.27.58, kirjoittanut Jani. 15
Koetin eilen etsiä Prismasta shortseja ja pyjamanhousuja, mutta ei sieltä löytynyt. Pyjamanhousut olivat liian pitkälahkeisia. Jopa S-kokoiset olivat ihan liian pitkät minulle, joka normaalisti olen M. Shortsit olivat ulkoilumallia tai sitten jotain ihme sisäpelihifistelymallia. Viimeksikin, kun nuo nykyiset shortsini sieltä ostin, ne olivat jossain vauvanruokahyllyvälissä, remontin takia. Nyt kun remontti on ohi eikä niitä enää pidetä vauvanruokahyllyvälissä, en tiedä missä niitä pidetään, vai onkokaan niitä. #
Ei entisissä shortseissa mitään muuta vikaa ole kuin että niitä on vain yhdet. Alkavat viikon kuntoilussa haiskahtaa, kun ei niitä yksinäänkään viitsi pyykätä joka päivä, eikä niille ole joka päivälle kaveria, kun ne ovat kolmessakympissä pestävät, niinkuin nämä urheilukamppeet jostain syystä usein ovat. Jos olisi toiset, voisi sentään vaihtaa välillä. #
Eilen paistoi aurinko vittumaisen kirkkaasti, niin kuin keväällä. Tänään on onneksi taas pilvisempää. #
Minun selkäni on kyllä melkoinen luontoäidin emämunaus, sen huomaa tässä istuessaankin hyvin. Vaikka istun laiskasti niin, että… äh, tämä menee taas hankalaksi. Pitää tarttua kynään. Eli GIMPin siveltimeen. #
No niin, eli yllä olevassa kuvassa näette röntgenkatseella sen, kuinka ruotoni asettuu tähän penkille silloin, kun en jännitä mitään lihaksia. Huomattavaa tässä havainnollistuksessa on se, kuinka selkäni asettuu lantion yläpuolelta kuprulle — tuo rangassani oleva mutka ei siis kuvaa vatsakumpua, vaan alaselkääni. #
Oikaistakseni selkäni tuolta kohtaa minun täytyy jännittää vatsalihaksiani. Aiemmin, kun minulla ei ollut vatsalihaksia, minä en tähän olisi edes pystynyt. Jos yritän tehdä saman seisoessani, minun täytyy vatsalihaksien lisäksi jännittää myös pakarani äärimmilleen, ja työntää lantiota eteenpäin. Yleensä sieltä lantiosta, taikka sen ja alaselän risteyksestä kuuluu silloin nautinnollinen poksahdus. #
Toisin sanoen: jotta selkäni saisi lepoa, minun täytyy seistä paska jäykkänä. #
[…] Selkäranka haisee ja ruokopilli soi http://mummila.net/marginaali/2009/11/12/selkaranka-haisee-ja-ruokopilli-soi/ a few seconds ago from Laconica […]
Sukuvika, liian lyhyet ja kiriät lonkankoukistajat vääntää selän notkolle. Ilmenee selvimmin ku istuu pohkeien päälle ja yrittää taivuttaa lapaluut lattiaan. Mulla ainaki pongauttaa semmosen jättiläismäisen kvašiorkorin.
Jaa, siitäkö seki sitte johtuu etten kunnolla pysty tuolla lailla venyttelemään reisiä!
“Toisin sanoen: jotta selkäni saisi lepoa, minun täytyy seistä p***a jäykkänä.”
… repesin…
Olen tässä viikon verran yrittänyt parantaa ryhtiäni, mutta siitä seuraa juurikin tuo olotila: kaikkia hemmetin lihaksia on jännitettävä kaikin voimin, että selkä olisi ryhdikkään suora (ja hartiat takana ja vatsa sisässä). Sain lihakset kipeiksi kantaessani kauppakassin kotiin. Mahtoi näyttää rennolta se kävely.
Niin, se piti vielä sanoa, että unohdan aina venyttelyn mahdollisuudet. Sehän voi oikeasti olla suurimman osan epäryhdikkyyden takana, että rintalihakset ovat niin jumissa, että hartiat painuvat eteen jne. Pitänee kokeilla; kivempaa se on kuin urheileminen!
Minulta ei kävely selkä suorana edes onnistu, kun pystyssä ollessani se tosiaan edellyttää, että pidän molemmat pakarat piukkoina… tai, kyllähän se onnistuu, mutta se “kävely” on sen jälkeen kuin Monty Pythonin sketsistä. Ihan niin itsevarma en ole, että voisin olla piittaamatta mitä ihmiset sen nähdessään minusta ajattelisivat.
Suosittelen teille kaikille Itämaista tanssia (lue: napatanssia) joka parantaa huomattavasti ryhtiä ja auttaa kaikenlaisiin selänongelmiin, mm skolioosiin. Jos nyt edes sen oikein kirjoitin :D Auttaa myöskin, tadah! lonkkavaivoihin! Ja kyllä miehetkin voi tanssia :)
Mut kyl ryhdissä on paljon henkistäkin asennetta, olen kaikkina tanssi- ja opetusvuosinani huomannut. Moni ei uskalla seisoa hyvässä asennossa, koska silloin huokuu itseluottamusta, jota monella.. ei vaan ole. Yleensä virheellisesti, jokaisella on oikeus ja etu olla luottavainen itseensä jos niikseen tulee. Myös suomalainen häpiäkulttuuriin vaikuttaa mielestäni - itseä ei saa kehua, eikä tuoda esille, muuten on muka olevinaan. Paskanmarjat.
Se on kyllä taivhan tosi että ryhti heijastelee itseluottamusta. Minäki olen justiin semmonen että yritän aina ihmisten nähen olla niinku olisin näkymätön ja ainaki mahollisimman vähän ketään millään lailla uhkaava. Sitten ku näkee itsensä videossa semmoisena nöyristelijänä, niin vituttaa.
Tanssiminen vaatisi taas sitä häpeänsietokykyä, että menisi johonkin porukkaan (josta ei tunne ketään) mokaamaan itsensä pari kertaa viikossa. Se on vähän rasittavaa. Jooga on mukavampaa, koska siinä kaikki ovat silmät kiinni ja keskittyvät vain itseensä. En minä kyllä joogaankaan ole kehdannut mennä pariin vuoteen, että eipä siinä.
Tanssimisesta, sen pelottavuudestahan meillä olikin Carmabalin kanssa aiemmin puhetta. En ehkä niinkään häpeäisi sitä, etten osaisi, kuin sitä, mitä itsestäni paljastan. Tai tarkemmin sanottuna sitä, että ylipäänsä paljastan itseäni.
Se on jännä juttu kerrassaan. Minusta kaikista jännintä on kyl se, miten tanssimiseen joka on vain vaatimattomimmillaan harrastus, pitäisi liittää mitään häpeää tai stressiä mokailusta. Mut niimp, helppo se on sanoa. Ite olen erittäin kiihkomielinen tanssija ja jos en opi/osaa jotain saan siitä sydämentykytystä.
Erittäin paha tilanne oli yksi kesä eräillä festivaaleilla jossa oli varsin tiiviiksi pakattu ulkomaalaisen opettajan Kadejah El Oueslatin kurssi, 2 h ja paljon liikkeitä joita en ollut koskaan opetuksessa sellaisinaan kohdannut ja melkein 100 ihmistä kurssilla eli opettaja vaan heilui lavalla ja me muut heiluttiin hallissa, kova yritys pysyä perässä. Mut sen rouvan mies, sellanen egyptiläinen, heilu tablan kanssa kokoajan mun vieressä ja sano “not like that - not like that, do like she does” ja osotteli jotakuta joka oli selkeesti tehnyt k.o liikkeitä ennenkin. Teki mieli kyl kuopia siltä ukolta silmät päästä :D
Mutta sitten taas… mikään ei ylitä sitä kun oppii ja sisäistää jonku asian.
Mut viel pohdinta.. liittyykö tanssikurssilla/tanssiessa tehtävien mahdollisen mokien häpeä siihen, että ajattelee et muut kahtoo ja arvostelee, vai siihen, että itse vituttaa jos ei osaa jotain? Voin taata, että yleensä muut ei huomaa mitään, ja jos ne huomioi liikaa toisen suoritusta niin sit on vikaa päässä jos kaikista muista pitää vikoja löytää.
Ei sillä, ettenkö itsekin joskus miettisi liikaakin et mitä muut mahtaa tuumia siitä ja tästä ja tuosta ja ahdistuisi omasta kehostani.. mut tanssiessa se kaikki unohtuu mulla. Kai se on mulla niinku jooga :D
Aargh, kauheinta mitä voi kuvitella tuollainen tilanne. Siis että joku sanoo vain että teet väärin, älä tee, tee oikein!
Minähän tanssin ihan koko ajan 5-vuotiaasta yli 20-vuotiaaksi. Sitten kun ikä vei pois tutulta paikkakunnalta & tanssikoulusta, en vain ole enää löytänyt porukkaa jossa haluaisin tanssia tai opettajaa, joka olisi tarpeeksi hyvä ja innostava. Ja nyt kun on ollut taukoa kauhean monta vuotta, en enää halua mennä tanssimaan lainkaan, koska tiedän etten enää osaa mitään. Olisi kauheaa olla huono nyt, kun aiemmin olin aina tosi hyvä.
Onpas muuten hassua, kuinka monet naispuolisista blogituttavistani paljastuvat tanssijoiksi. Tosin en sitten tiedä onko se kuinkakin yleinen harrastus ylipäänsä.