Tiis­tai­na kur­va­sin apo­teek­kiin, ja suun­ta­sin siel­lä vat­sao­sas­tol­le. Aptee­kin­tyt­tö oli oikein suju­vas­ti käy­tet­tä­vis­sä, joten kun en omin päin löy­tä­nyt etsi­mää­ni Colons­te­ri­lia, tie­dus­te­lin sitä. Se oli­kin jau­hee­na pur­kis­sa, eikä val­mii­na nes­tee­nä isos­sa ton­kas­sa, niin kuin olin luul­lut, mis­tä syys­tä en sitä löy­tä­nyt. #

Piti ottaa nel­jä pur­kil­lis­ta, kos­ka yhdes­tä tulee vain lit­ra, ja poti­las­oh­je mää­rä­si sil­miä­kir­ve­le­väl­lä yhdys­vii­va­vir­heel­lä, että pitää olla “4-lit­raa”. (Kuin vakuut­taak­seen luki­jan, ettei kyse ollut lyön­ti­vir­hees­tä, sama vir­he tois­tet­tiin myö­hem­min samal­la arkil­la uudes­taan. Sil­mä­par­ka­ni!) Kas­sal­la avu­lias tyt­tö jou­tui tur­vau­tu­maan kol­le­gaan, kun ei ilmei­ses­ti aiem­min ollut siru­kort­ti­mak­su­ja hoi­ta­nut. Asiak­kaan käy­tet­tä­vät kor­tin­lu­ki­jat tun­tu­vat sivu­men­nen sanoen vih­doin alka­neen yleis­tyä. #

Sit­ten juo­maan. Ei se pahaa­kaan ollut, vähän niin kuin Sama­ri­nia tai jotain muu­ta suo­laa. Har­mi vain, että sitä piti lit­kiä niin hitaas­ti, kah­den desin eris­sä kym­me­nen minuu­tin välein. Sen takia se suo­lai­suus rupe­si lop­pua koh­den tök­ki­mään. Vai­ku­tuk­set alkoi­vat toi­sen kan­nul­li­sen puo­li­vä­lis­sä. Kyl­lä sil­lä kak­ka luis­ti ihan niin kuin piti­kin. Lopul­ta sitä sit­ten ruik­ki perä­pääs­tään pelk­kää nes­tet­tä, joten nyt tie­dän, mil­tä niis­sä japa­ni­lai­sis­sa videois­sa esiin­ty­vis­tä nai­sis­ta tun­tuu. #

Seu­raa­va­na aamu­na mat­ka­sin Töö­lön Mehi­läi­seen, joka oli koh­ta­lai­sen help­po löy­tää. Tosin ihmet­te­lin kot­va­sen vää­rän oven edes­sä, mut­ta onnek­si sii­nä oli kart­ta, joka ohja­si minut oikeal­le ovel­le ennen kuin ker­ke­sin pai­naa vää­rän oven sum­me­ria. #

Sisäl­lä, heti aulas­sa oli itseil­moit­tau­tu­mi­sau­to­maat­ti, johon kokei­lin kort­tia­ni, mut­ta auto­maa­tin mukaan hen­ki­lö­tie­dois­sa­ni oli puut­tei­ta, min­kä takia minun tuli ilmoit­tau­tua “resep­tio­nis­sa”. Mitään resep­tio­nia ei kui­ten­kaan kyl­teis­sä sanot­tu, joten kokei­lin onnea­ni kol­man­nes­sa ker­rok­ses­sa, jos­sa oli avoin ovi vas­taa­no­toil­le. Siel­lä vas­taa­not­ta­ja kir­ja­si minut, antoi tie­to­suo­ja­lo­mak­keen (jon­ka takia itseil­moit­tau­tu­mi­nen ei ollut onnis­tu­nut) ja ohja­si minut sit­ten ker­ros­ta alem­mas, huo­nee­seen 14. #

Ker­ros­ta alem­pa­na oli sul­jet­tu ovi, jol­lai­set ovat kam­mot­ta­via, mut­ta kun ei sie­lä muu­ta­kaan ollut, ava­sin sen, ja ilah­duk­sek­se­ni huo­ma­sin tul­lee­ni vain saman­lai­seen vas­taan­ot­to­ti­laan kuin kol­mos­ker­rok­ses­sa­kin. En kui­ten­kaan löy­tä­nyt huo­net­ta 14, joten kysyin tis­kil­tä, joka ensin mei­na­si lähet­tää minut takai­sin kol­mos­ker­rok­seen, mut­ta kun yli-inhi­mil­li­sin pon­nis­te­luin sain sano­tuk­si, että minut siel­tä juu­ri äsken ohjat­tiin tän­ne, sain­kin uudet ohjeet, joi­den mukaan koh­tee­ni oli tämän ker­rok­sen tut­ki­mus­huo­ne 3. #

Saa­vuin TH 3:n edus­tal­la ole­vaan odo­tus­ti­laan hyvis­sä ajoin, joten käväi­sin ves­sas­sa. Sit­ten istuin ja odo­tin jän­ni­tyk­sen kas­vaes­sa ja Sher­lock Hol­me­sin seik­kai­lu­jen vaih­tues­sa Antiik­kia, antiik­ki­aan (mut­ta mitä tapah­tui Wenze­lil­le?). Lää­kä­ri oli puo­li­sen tun­tia myö­häs­sä, min­kä kulues­sa ehdin jo pelä­tä, että on taas tapah­tu­nut joku ereh­dys, tai että minua on kut­sut­tu sil­lä aikaa kun olin ves­sas­sa, kos­ka olin jo ilmoit­tau­tu­nut, ja minun oli­si pitä­nyt sii­tä läh­tien vain istua odot­ta­mas­sa. #

Mut­ta sit­ten minut kut­sut­tiin, ja sain ensik­si pukea jal­kaa­ni has­sut sini­set housut, jois­sa oli taka­puo­lel­la iso rei­kä. Sen jäl­keen minut ase­tel­tiin vasem­mal­le kyl­jel­le­ni tut­ki­mus­pöy­däl­le, ja kät­te­lin lää­kä­rin. Alla­ni ole­van pape­rin rahi­naa vas­taan tais­tel­len yri­tin lyhyes­ti vas­tail­la kysy­myk­siin oireis­ta­ni, ja sit­ten hom­miin. #

Lää­kä­ri voi­te­li perä­rei­kä­ni ja alkoi luo­da­ta. Suo­le­ni alkoi vähi­tel­len täyt­tyä ilmas­ta tavan­omai­sel­le päin­vas­tai­ses­sa jär­jes­tyk­ses­sä, ja sain seu­ra­ta lää­kä­rin kans­sa edes­sä­ni ole­val­ta moni­to­ril­ta tähys­ti­men ete­ne­mis­tä. Ilma ei tie­ten­kään tun­tu­nut miel­lyt­tä­väl­tä, mut­ta ei se sen kum­mem­paa­kaan ollut kuin mitä jou­dun koke­maan noin joka ker­ta, kun olen pitem­män aikaa ihmis­ten ilmoil­la. #

Arviol­ta puo­li­vä­lis­sä pak­susuol­ta minut kään­net­tiin seläl­le­ni, ja se oli minul­le miel­lyt­tä­väm­pi asen­to. Tosin paris­sa mut­kas­sa vih­lai­si hiu­kan ikä­väs­ti, heti sen jäl­keen kun hoi­ta­ja oli roh­kais­sut: “hyvin sujuu!” #

Mai­se­mat moni­to­ril­la eivät olleet järin kau­niit, mut­ta mie­len­kiin­tois­ta kat­sel­ta­vaa se minus­ta oli. Yllät­tä­vän pal­jon töh­kää siel­lä vie­lä oli edel­li­sil­tai­ses­ta tyh­jen­nyk­ses­tä huo­li­mat­ta. Oli­si toi­saal­ta teh­nyt mie­li kat­soa, että min­kä­lai­sel­la väli­neis­töl­lä lää­kä­ri luo­tain­ta ohjaa, mut­ta sit­ten oli­sin menet­tä­nyt jotain mie­len­kiin­tois­ta telk­ka­rin sisus­tus­oh­jel­mas­ta. #

Sit­ten tul­tiin ohut­suo­len suul­le, ja alet­tiin paluu­mat­kal­le. Pala­tes­saan lää­kä­ri nap­pai­li koe­pa­lo­ja ilmei­ses­ti äänioh­jauk­sel­la, min­kä mer­ki­tys­tä ihmet­te­lin kot­va­sen, sil­lä komen­ta­va “auuu-ki” tuli niin omi­tui­sel­la pai­no­tuk­sel­la. Lopuk­si ulos ja hoi­ta­ja tote­si taas ystä­väl­li­ses­ti että hyvin pär­jä­sin. Minä puu­dut­teen pyyh­ki­mi­seen tar­koi­te­tun pape­ri­ni­pun kans­sa housu­ja vaih­ta­maan. #

Lää­kä­ri ker­toi, ettei mitään sil­min­näh­tä­vää tuleh­dus­ta löy­ty­nyt eikä mitään muu­ta­kaan poik­kea­vaa. Hänen arvion­sa mukaan kyse on toden­nä­köi­ses­ti toi­min­nal­li­ses­ta vai­vas­ta, eli ärty­nees­tä suo­les­ta. Sain Imo­dium-resep­tin (lope­ra­mi­de englan­nin­kie­li­ses­sä Wiki­pe­dias­sa). #

Kas­sal­la mak­soin kun­nan ter­veys­kes­kus­mak­suis­ta jää­vän oma­vas­tuu­osuu­den ja unoh­din jät­tää täyt­tä­mä­ni tie­to­suo­ja­lo­mak­keen. #

Jäl­ki­kä­teen har­mit­ti, etten älyn­nyt pyy­tää tähys­tys­vi­deos­ta itsel­le­ni kopio­ta. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]2010-05-07 10:49[/klo] “a-vaa” → “auuu-ki”[/muokkaus]
[/muokkaukset] #