Frankenmachine
#10927. Perjantai, 4. joulukuuta 2009 klo 12.12.05, kirjoittanut Jani. 26
Kuka piru se aina käy tähän minun tietokonepöydälleni lastaamassa kaiken maailman romua, häh? Tunnustakaa heti! #
Kuka piru se aina käy tähän minun tietokonepöydälleni lastaamassa kaiken maailman romua, häh? Tunnustakaa heti! #
Kasan työpaikkamerkintä muistutti minua siitä, että olen jo jonkin aikaa suunnitellut paljastavani teoriani masennuksesta. Se on tässä: #
Terveisiä täältä rajan toiselta puolelta! Sain pedon kesytettyä, ja ajattelin leuhkia sillä tässä pikaviestimen latautumista odotellessani. Sen jälkeen voin jatkaa leuhkimista pikaviestiverkoissa linjoille epäonnekseen sillä hetkellä sattuville. #
Ei tässä OpenBSD:ssä nyt oikeastaan loppujen lopuksi mitään ihmeellistä ole, tämähän on melkein kuin Ubuntu. #
(Oho, kuulitteko te tuon? Ihan kuin miljoona paatunutta nörttiä olisi rääkäissyt kauhusta ja sitten yhtäkkiä vaiennut.) #
Omituinen tauti tämä minun tautini. Ripuli alkaa olla takanapäin, mutta yöllä herätessäni oli yrjöttävä olo, ja aamuyöstä tuli päänsärky joka vuoroin valvotti, vuoroin tunkeutui unen lävitse. Aamulla oli kurkku kipeä, kipeämpi kuin mitä se on ollut muutaman viikon. Ja sekin on omituista että kurkkukipu jatkuu niin pitkään muuttumatta miksikään kunnon kuumetaudiksi. #
Päänsärky lähti onneksi kahvilla ja ibuprofeiinilla, enkä nyt sitten enää ole varma joinko eilen päiväkahvia vai unohdinko sen, ja johtuikinko tuo särky sitten siitä. Luulen yöllä sitä pähkätessäni jo päätelleeni muistikuvistani, että join, mutta nyt en enää muista sitä päättelyketjua. Elämä on vaikeaa! #
Eilinen meni enimmäkseen ilman keskiviikkomasennusta. Sen sijaan kärsin rankasta vitutuksesta, kun tietokoneella tuntui kaikki menevän perseelleen. Tänäkin aamuna vielä tuntuu netti pätkivän. Sitä ei sentään ollut eilen. Voi olla että tässä olisi syntynyt vähän SER-jätettä jos olisi pätkinyt. #
OpenBSD:n asennus ei ollut niitä ongelmallisia juttuja, vaan ne muut ongelmat tuntuivat loputtomiin viivästyttävän sitä sen kanssa leikkimään pääsemistä, mitä olin kovin innoissani odottanut. Pääsin siihen asennukseen lopulta vasta juuri ennen nukkumaanmenoa, mutta siinä olikin sitten sopivasti aikaa Unimattilassa tapettavaksi kun paketteja ladattiin. #
Uuden käyttöjärjestelmän lisäksi kokeilin eilen myös oluenjuomista. Viina tulee niin perkeleen kalliiksi, että ajattelin yrittää, vaikka pahalta se on aina tähän mennessä maistunut. Aiemmin olen maistellut vain siemauksen, ja ajattelin, että jospa siihen makuun tottuu kun kittaa tölkillisen niin kuin ihmiset vissiin ruukaavat. No mitä vielä, yhtä kidutustahan se oli ja paheni vain loppua kohden. #
En minä sillä, että se viinakaan sen parempaa olisi, mutta sitä nyt ei sentään tarvikaan tuommoista määrää kerralla kitata. Tosin saahan kaljaakin ihan kääpiökokoisissa tölkeissä (ja kohta myös jättimäisissä). #
Minulta odotettiin paljon, siltä minusta tuntuu, enkä mitään saanut aikaan. En edes niitä asioita, jotka itse tahdoin tehdä. Mikä tämä vaatimus minussa on – että jos en saa jatkuvasti uusia, mullistavia älyllisiä haasteita ja oivalluksia, aikani kuluu hukkaan? Ehkä pian olisi aika miettiä mitä haluaa tehdä isona, vaikka toisaalta; onko ihmisestä pakko tulla “jokin”? Jauhan kummallista puolielämää kuin vieterilelu ja ajattelen lepääväni tässä, kun en tee mitään. Kovin raskasta on tämä lepo. #
Mutta jatketaan nyt vielä hetki, en minä vielä teitä jätä. #