marginaali


  Uudempia postauksia »

ASICSit Hummeleiden tilalle

#2806. Maanantai, 6. elokuuta 2007 klo 17.05.32, kirjoittanut Jani. 6 kommenttia.

Asics-merkkiset, hopeanväriset lenkkarit #

Nyt on mul­la uudet lenk­ka­rit. Siel­tä Citymar­ke­tis­ta löy­tyi tuom­moi­set ASICSit. #

Hin­ta­kaan ei ollut paha toi­sin kuin ole­tin, vajaat 28 euroa alen­net­tu­na. Alen­nuk­ses­sa siel­lä oli nyt­kin vaik­ka mitä ken­kiä Adi­dak­sis­ta läh­tien. Itse asias­sa Adi­dak­set oli­vat ne toi­set, jot­ka vali­koi­tui­vat finaa­liin näi­den ASIC­Sien kans­sa. Ne oli­si­vat olleet nel­jä euroa kal­liim­mat ja jon­kin ver­ran parem­man näköi­set, mut­ta nämä tun­tui­vat jalas­sa sel­väs­ti parem­mil­ta ja lenk­ki­ken­kiä ostet­taes­sa­han se pai­naa vaa’as­sa enem­män kuin mikään, hin­ta pois­lu­kien. Lisäk­si ne Adi­dak­set oli­vat parem­man näköi­set sik­si, että ne oli­vat poh­ja­vä­ril­tään val­koi­set, eivät­kä minul­la val­koi­set lenk­ka­rit miten­kään tah­do pysyä val­koi­si­na, eli se parem­man­nä­köi­syy­se­tu­kin oli­si jää­nyt lyhy­tai­kai­sek­si. #

Leik­kau­tin kas­sal­la jo laput pois että sain nämä heti jal­kaa­ni ja käve­lin sisään­ajok­si Kel­jos­ta kotiin. Alku­mat­kas­ta tun­tui­vat sil­tä kuin oli­si kävel­lyt ilmas­sa, niin täy­del­li­nen oli poh­jan muo­toi­lu ja sisuk­sen sopi­vuus jal­kaan. Jon­kin ajan pääs­tä taka­puo­li alkoi hier­tää oikean jalan akil­les­jän­teen kan­ta­pään­puo­lei­sen pään pääl­tä, mut­ta sii­hen olin jo varau­tu­nut, sil­lä niin minul­la teke­vät lähes kaik­ki ken­gät uusi­na. Se on vis­siin joku teko­vi­ka tuos­sa oikeas­sa jalas­sa­ni. Aika­naan kan­gas on aina lopul­ta osoit­tau­tu­nut nah­kaa­ni vähem­män kes­tä­väk­si sil­lä tuo hier­tä­vä koh­taa kuluu kai­kis­ta ken­gis­tä jol­lei puh­ki niin aina­kin ohuem­mak­si kuin mitä se on pakas­ta­ve­de­tyis­sä. Näin alus­sa ne kui­ten­kin kää­ri­vät aina ihon siel­tä takaa rul­lal­le. #

Pris­man lenk­ka­ri­va­li­koi­mat oli­vat Citymar­ke­tin vas­taa­via hei­kom­mat niin laa­ju­del­taan, laa­dul­taan kuin hin­nal­taan­kin. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]6.8.2007 20:30[/klo] Lin­ki­tin Kel­jon Wiki­pe­di­aan. Vii­la­sin pilkkua.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Avainsanat: ASICS, kenkä

Hummelit vetelevät viimeisiään

#2805. Maanantai, 6. elokuuta 2007 klo 15.28.31, kirjoittanut Jani. 4 kommenttia.

Meneil­lään on lenk­ka­rei­de­nuusi­mi­sai­ka. #

Ostin rei­lut kol­me vuot­ta sit­ten Hum­me­lin lenk­ka­rit Citymar­ke­tin tar­jous­ko­ris­ta. Ne muo­tou­tui­vat nopeas­ti jal­koi­hi­ni täy­del­li­ses­ti ja erin­omai­ses­ti ne ovat sit­tem­min pal­vel­leet, mel­kein täs­sä tulee tip­pa lins­siin muis­tel­les­sa kaik­kia nii­tä kilo­met­re­jä jot­ka olen toi­nen tois­taan syn­kem­mis­sä aja­tuk­sis­sa yhdes­sä noi­den kans­sa tal­si­nut. #

No, joka tapauk­ses­sa, nyt ne alka­vat pik­ku hil­jaa vii­mein­kin osoit­taa lop­pu­mi­sen merk­ke­jä: kan­gas ja kumi on repeil­lyt siel­tä tääl­tä niin että ne haa­li­vat tätä nykyä jo kiviä­kin sisään­sä mat­kan var­rel­ta har­mil­li­sen pal­jon. Enää en tosin lenk­kei­le lähes­kään niin pal­jon kuin ennen, kii­tos kun­to­pyö­rän, mut­ta kyl­lä oikeil­le lenk­ka­reil­le on sil­ti aina tasai­sin välia­join käyt­töä. Timo­tai­ku­reil­la käve­ly­kin on pitem­män pääl­le lii­an ras­kas­ta aina­kin minun jaloil­la­ni. #

Ajat­te­lin­kin täs­sä syö­mi­sen jäl­keen läh­teä käy­mään taas tuol­la mar­ke­teil­la. Voi olla ettei siel­tä näin lop­pu­ke­säs­tä ihan noin hyvää tar­jous­ta löy­dy kuin sil­loin rei­lut kol­me vuot­ta sit­ten kevääl­lä, mut­ta tätä asi­aa ei nyt enää lykä­tä. #

Avainsanat: kenkä

Parisuhdeyhteensopivuus?

#2803. Perjantai, 3. elokuuta 2007 klo 11.37.32, kirjoittanut Jani. 15 kommenttia.

Pari­suh­deyh­teen­so­pi­vuu­te­ni julk­kis­ten kans­sa, top kym­me­nen: #

Sija Nimi Yhteen­so­pi­vuus
1 Har­ri Ojala 76
2 Kike Elo­maa 74
3 Ilk­ka Jääskeläinen 70
4 Satu Tai­vea­ho 70
5 Sari Essay­ah 69
6 Olga K 69
7 Päi­vi Räsänen 69
8 Osmo Kon­tu­la 68
9 Pert­tu 68
10 Ari Pel­to­nen 67

HS.fi: “Pari­suh­de­ko­ne” #

Oi Maa­jus­si-Har­ri, tule ylkäk­se­ni! #

Avainsanat: Ari Peltonen, Harri Ojala, Ilkka Jääskeläinen, Kike Elomaa, Olga K, Osmo Kontula, Päivi Räsänen, Perttu, Sari Essayah, Satu Taiveaho

Sobhraj

#2802. Tiistai, 31. heinäkuuta 2007 klo 20.03.32, kirjoittanut Jani. 1 kommentti.

Char­les Sobh­raj (syn­ty­nyt 6. huh­ti­kuu­ta 1944 Sai­go­nis­sa, Viet­na­mis­sa) on intia­lais-viet­na­mi­lai­nen sar­ja­mur­haa­ja, joka sur­ma­si län­si­maa­lai­sia turis­te­ja Kaak­kois-Aasias­sa 1970-luvul­la. “Käär­meek­si­kin” petol­li­suu­ten­sa takia nimi­tet­ty Sobh­raj mur­ha­si väi­te­tys­ti aina­kin kak­si­tois­ta ihmis­tä. Hän suo­rit­ti van­keus­tuo­mio­ta Intias­sa vuo­si­na 1976-1997 ja asui sen jäl­keen Parii­sis­sa, mut­ta pala­si sit­ten yllät­täen Nepa­liin, mis­sä hänet pidä­tet­tiin ja tuo­mit­tiin elin­kau­ti­seen van­keu­teen 12. elo­kuu­ta 2004. #

Sobh­ra­jia pide­tään ylei­ses­ti psy­ko­paat­ti­na — hän on luon­teel­taan mani­pu­loi­va eikä hän tun­ne katu­mus­ta — mut­ta hänen motii­vin­sa poik­ke­aa useim­pien sar­ja­mur­haa­jien motii­vis­ta. Sobh­raj ei mur­han­nut impul­sii­vi­ses­ti syväl­lä pii­le­vien väki­val­tais­ten syi­den takia vaan lähin­nä omak­si hyö­dyk­seen, yhte­nä monis­ta kei­nois­ta yllä­pi­tää seik­kai­li­jan elä­män­tyy­li­ään. #

Mai­nit­tu elä­män­tyy­li oli Sobh­rajin ove­lan ja sivis­ty­neen luon­teen ohel­la vai­kut­ta­mas­sa sii­hen, että hänes­tä oli tul­lut jul­ki­suu­den hen­ki­lö jo kau­an ennen van­ki­las­ta vapau­tu­mis­taan. Sobh­raj naut­tii saa­mas­taan huo­mios­ta ja veloit­taa suu­ria sum­mia haas­tat­te­luis­ta ja fil­mausoi­keuk­sis­ta; hänen elä­mäs­tään on jo tähän men­nes­sä teh­ty nel­jä kir­jaa ja kol­me doku­ment­tie­lo­ku­vaa. #

Wiki­pe­dia (suo­men­nos ja sovel­lus oma­ni) #

Yksi niis­tä kol­mes­ta doku­ment­tie­lo­ku­vas­ta tulee tänä ilta­na kak­ko­sel­ta kak­si­kym­men­tä yli yksi­tois­ta, heti Riot On!:in jäl­keen. Eikä se ole sat­tu­maa, sil­lä Sobh­raj-doku­men­tin teki­jä Jan Well­mann oli yksi Riot-E:n perus­ta­jis­ta. #

“Jan Well­mann pää­si haas­tat­te­le­maan Sobh­rajia Nepa­liin, jos­sa mies on van­git­tu­na ja kuu­lee ohjel­man kuvaus­ten aika­na koh­ta­lon­sa. Tyy­nes­ti Sobh­raj ker­too elä­män­fi­lo­so­fias­taan ja budd­ha­lai­suu­des­taan. »Ei ole niin vai­kea­ta tilan­net­ta, että se hal­lit­si­si minua, vaan minä hal­lit­sen tilan­net­ta«, Sobh­raj kiteyt­tää uskon­sa. #

[Ohjel­mas­sa on haas­ta­tel­tu polii­se­ja, toi­mit­ta­jia, enti­siä sel­li­ka­ve­rei­ta, Hol­lan­nin suur­lä­het­ti­läs­tä ja Sobh­rajiin rakas­tu­nut­ta nais­ta. Haas­ta­tel­ta­vien jou­kos­sa on myös mies, joka kiel­täy­tyi Sobh­rajin ehdot­ta­mas­ta tapaa­mi­ses­ta, mikä luul­ta­vas­ti pelas­ti hänen hen­ken­sä.] #

Mik­si ihmi­set lumou­tui­vat pie­ni­ko­koi­ses­ta mie­hes­tä? Mikä sai hei­dät luot­ta­maan jalo­ki­vi­kaup­pi­aak­si naa­mioi­tu­vaan mie­heen? Mikä saa ihmi­sen tap­pa­maan ja huo­leh­ti­maan sii­tä, ettei jul­ki­suus hyl­kää hän­tä?” #

Yle: “Doku­ment­ti­pro­jek­ti: Sobh­raj” #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]1.8.2007[/klo] 12:41 Doku­ment­tie­lo­ku­via oli siis Wiki­pe­dian mukaan kol­me eikä nel­jä kuten alun­pe­rin väi­tin omas­sa kap­pa­lees­sa­ni. Lisä­sin samai­seen kap­pa­lee­seen mai­nin­nan Well­ma­nin yhtey­des­tä molem­piin dokumentteihin.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Avainsanat: Charles Sobhraj

Kansan Temppelin elämä ja kuolema

#2801. Keskiviikko, 25. heinäkuuta 2007 klo 16.01.54, kirjoittanut Jani. 5 kommenttia.

Kat­sot­tua­ni doku­men­tin Jones­town: The Life and Death of Peoples Temple en vie­lä­kään kyke­ne löy­tä­mään itses­tä­ni myö­tä­tun­toa enin­tä osaa Jones­townin mur­he­näy­tel­män uhreis­ta koh­taan. #

Uhrien todel­li­nen luku­mää­rä oli pal­jon pie­nem­pi kuin yhdek­sän­sa­taa - uhre­ja oli minun las­ku­je­ni mukaan vain noin kol­mi­sen­sa­taa. Loput kuu­ti­sen­sa­taa kuol­lut­ta oli­vat Jim Jonesin kans­sa­ri­kol­li­sia. Hei­dän rikok­sen­sa ei ollut sama kuin hänen, mut­ta sen seu­rauk­set oli­vat pal­jon pahem­mat kuin hänen rikok­sen­sa. Yksi mies ei yhdes­sä pie­nen aseis­te­tun jou­kon kans­sa­kaan pys­ty teu­ras­ta­maan yhdek­sää­sa­taa ihmis­tä. #

Yksi enti­sis­tä Kan­san Temp­pe­lin jäse­nis­tä kuva­si olo­suh­tei­ta lah­kon sisäl­lä saman­lai­sik­si kuin mil­lai­sis­sa per­he­vam­mais­ten per­hei­den lap­set elä­vät sikä­li, että nii­tä piti niis­sä eläes­sään ihan nor­maa­lei­na. Hänen ver­tauk­sen­sa on osin vir­heel­li­nen, ja vir­heel­li­syy­des­sään hyvin pal­jas­ta­va. #

Lap­si ei pys­ty valit­se­maan per­het­tään, eikä lap­sel­la sik­si ole mui­ta vaih­toeh­to­ja kuin pitää nor­maa­lei­na nii­tä olo­suh­tei­ta, jot­ka omas­sa per­hees­sä val­lit­se­vat, oli­vat­pa ne sit­ten todel­li­suu­des­sa miten sai­raat tahan­sa. Aikui­sel­la sel­lais­ta pak­koa ei ole, pois­lu­kien jot­kin poik­keuk­sel­li­set tilan­teet (kuten väki­val­tai­sen puo­li­sen armoil­la riit­tä­vän kau­an elä­nei­den koh­dal­la), jol­lai­sis­ta ei kui­ten­kaan Kan­san Temp­pe­lin tapauk­ses­sa ensi­si­jai­ses­ti ollut kyse. Nämä aikui­set ihmi­set valit­si­vat itse per­heen, joka oli sai­ras useam­mal­la­kin eri taval­la. Heil­lä, toi­sin kuin per­he­vam­mai­sel­la lap­sel­la, ei ollut mitään pak­koa pitää sen epä­nor­maa­le­ja olo­ja nor­maa­lei­na. #

Ehkä nii­den kuu­den­sa­dan jou­kos­sa oli joi­ta­kui­ta, jot­ka oli­vat vart­tu­neet lah­kon sisäl­lä aikui­sik­si, ja joi­hin per­he­vam­mai­sen lap­sen ver­taus­ku­va sik­si sopii. Ehkä osa oli vart­tu­nut oikeas­ti per­he­vam­mai­sis­sa per­heis­sä, eikä kyen­nyt sik­si irtau­tu­maan sai­raas­ta mal­lis­taan, vaan etsiy­tyi sik­si lah­koon eikä pys­ty­nyt sii­tä sen jäl­keen läh­te­mään. #

Ehkä jou­kos­sa oli van­huk­sia, joil­la ei lah­kon ulko­puo­lel­la oli­si ollut min­kään­lais­ta (sosiaali)turvaa, ja jot­ka sik­si oli­vat pako­tet­tu­ja jää­mään. Ehkä jou­kos­sa oli jopa muu­ta­mia sel­lai­sia, jot­ka vii­mei­si­nä päi­vi­nä tajusi­vat, että läh­te­mi­nen oli­si mer­kin­nyt kuo­le­maa ei vain hen­gel­li­ses­sä, vaan “kuu­la kal­loon” -mer­ki­tyk­ses­sä­kin, eivät­kä sik­si uskal­ta­neet läh­teä. Kaik­ki nämä ihmi­set minä vapaut­tai­sin syyl­li­syy­des­tä, sil­lä heil­lä ei todel­li­suu­des­sa­kaan ollut vaih­toeh­to­ja. #

Kai­kil­la muil­la aikui­sil­la oli, ja he valit­si­vat sii­tä huo­li­mat­ta­kin itse oman ja las­ten­sa kuo­le­man. Eivät­kä kaik­ki, hel­vet­ti soi­koon, kyen­neet näke­mään valin­tan­sa todel­lis­ta, kam­mot­ta­vaa luon­net­ta vie­lä sil­loin­kaan kun lap­set hei­dän ympä­ril­lään alkoi­vat ihan oikeas­ti kou­ris­tel­la ja kuol­la myr­kyn vai­ku­tuk­ses­ta. Kaik­ki oli vain hyvää, iha­naa ja kau­nis­ta. #

Tois­ta esi­merk­kiä ter­veen aikui­sen ihmi­sen teke­mäs­tä, saman­lai­ses­ta rikok­ses­ta ei tar­vit­se etsiä kovin­kaan kau­kaa his­to­rias­ta: Mag­da Goeb­bels sur­ma­si kuusi las­taan, kos­ka “maa­il­ma kan­sal­lis­so­sia­lis­min romah­duk­sen jäl­keen ei ole elä­mi­sen arvoi­nen”. Kan­sal­lis­so­sia­lis­min voi huo­let­ta kor­va­ta Kan­san Temp­pe­lil­lä tai itse asias­sa mil­lä hyvän­sä uskon­nol­la, aat­teel­la tai ihan­teel­la; kyse on yhtä kaik­ki yri­tyk­ses­tä oikeut­taa hir­vit­tä­vä ja rikol­li­nen teko. #

Nat­seis­ta puheen ollen, eivät heis­tä­kään ne, jot­ka puo­lus­tau­tui­vat väit­tä­mäl­lä vain nou­dat­ta­neen­sa käs­ky­jä, olleet yhtään vähem­män syyl­li­siä uhrien­sa kuo­le­miin kuin ne, jot­ka antoi­vat käs­kyt. #

Mikä­li per­he­vam­mai­suus­ver­taus­ta ei yri­te­tä käyt­tää vir­heel­li­ses­ti Kan­san Temp­pe­lin entis­ten (elä­vien tai kuol­lei­den) jäsen­ten syyl­li­syys­taa­kan hel­pot­ta­mi­seen, se sopii sii­hen hyvin aina­kin yhdes­sä mie­les­sä: Jim Jones itse oli kotoi­sin per­he­vam­mai­ses­ta per­hees­tä, ja kai­kes­ta pää­tel­len hän onnis­tui jär­jes­tä­mään seu­ra­kun­tan­sa niin, että sai elää omia trau­mo­jaan uudes­taan sen paris­sa aina kuo­le­maan­sa saak­ka. #

Doku­men­tis­sa oli dra­maat­ti­ses­ti sijoi­tet­tu valo­ku­va Jones­townin toi­sek­si­vii­mei­sel­tä illal­ta. Juh­la­ma­jan sei­näl­lä oli Geor­ge San­tay­anan ehkä­pä tun­ne­tuin sitaat­ti: ne, jot­ka eivät muis­ta men­nei­syyt­tä, ovat tuo­mit­tu­ja tois­ta­maan sitä. Mikä­li sitaa­tin sisäl­tä­mään fata­lis­miin halu­aa taker­tua sen syyl­li­syyt­tä vähen­tä­vän vai­ku­tuk­sen takia, on syy­tä ottaa huo­mioon se, että ensim­mäi­nen sen vapaut­ta­mis­ta Jones­townin rikol­li­sis­ta lie­nee Jim Jones. #

Avainsanat: Jim Jones, Jonestown, Magda Goebbels, uskonto
« Vanhempia postauksia
  • kesäkuu 2012
  • toukokuu 2012
  • huhtikuu 2012
  • maaliskuu 2012
  • helmikuu 2012
  • tammikuu 2012
  • joulukuu 2011
  • marraskuu 2011
  • lokakuu 2011
  • syyskuu 2011
  • elokuu 2011
  • heinäkuu 2011
  • kesäkuu 2011
  • toukokuu 2011
  • huhtikuu 2011
  • maaliskuu 2011
  • helmikuu 2011
  • tammikuu 2011
  • joulukuu 2010
  • marraskuu 2010
  • lokakuu 2010
  • syyskuu 2010
  • elokuu 2010
  • heinäkuu 2010
  • kesäkuu 2010
  • toukokuu 2010
  • huhtikuu 2010
  • maaliskuu 2010
  • helmikuu 2010
  • tammikuu 2010
  • joulukuu 2009
  • marraskuu 2009
  • lokakuu 2009
  • syyskuu 2009
  • elokuu 2009
  • heinäkuu 2009
  • kesäkuu 2009
  • toukokuu 2009
  • huhtikuu 2009
  • maaliskuu 2009
  • helmikuu 2009
  • tammikuu 2009
  • joulukuu 2008
  • marraskuu 2008
  • lokakuu 2008
  • syyskuu 2008
  • elokuu 2008
  • heinäkuu 2008
  • kesäkuu 2008
  • toukokuu 2008
  • huhtikuu 2008
  • maaliskuu 2008
  • helmikuu 2008
  • tammikuu 2008
  • joulukuu 2007
  • marraskuu 2007
  • lokakuu 2007
  • syyskuu 2007
  • elokuu 2007
  • heinäkuu 2007
  • kesäkuu 2007
  • toukokuu 2007
  • huhtikuu 2007
  • maaliskuu 2007
  • helmikuu 2007
  • tammikuu 2007
  • joulukuu 2006
  • marraskuu 2006
  • lokakuu 2006
  • syyskuu 2006
  • elokuu 2006
  • heinäkuu 2006
  • kesäkuu 2006
  • toukokuu 2006
  • huhtikuu 2006
  • maaliskuu 2006
  • helmikuu 2006
  • tammikuu 2006
  • joulukuu 2005
  • marraskuu 2005
  • lokakuu 2005
  • syyskuu 2005
  • elokuu 2005
  • heinäkuu 2005
  • kesäkuu 2005
  • toukokuu 2005
  • huhtikuu 2005
  • maaliskuu 2005
  • helmikuu 2005
  • tammikuu 2005
  • joulukuu 2004
  • marraskuu 2004
  • lokakuu 2004
  • syyskuu 2004
  • elokuu 2004
  • heinäkuu 2004
  • kesäkuu 2004
  • toukokuu 2004
  • huhtikuu 2004
  • maaliskuu 2004
marginaalin HTML5-moottorina
WordPress 6.9.4 ja ubudu.
all rights reversed
tietosuojakäytäntö