marginaali

Falling

#2753. Perjantai, 1. kesäkuuta 2007 klo 12.48.37, kirjoittanut Jani.

On se juma­lau­ta kum­ma kun yksi vai­vai­nen osu­ma sano­ja guuglet­ta­mal­la tulee, ja sekin sökel­let­ty miten sat­tuu. Luu­li­si että netis­tä löy­tyi­si tätä nykyä jo kaik­kien lau­lu­jen sanat moneen ker­taan! No, tämän jäl­keen pitäi­si tul­la aina­kin kak­si osu­maa. #

“sun sur­roun­ded us as we wal­ked through the night
eve­ry day
I’m fal­ling, I’m fal­ling for you
I’m fal­ling, I’m fal­ling eve­ry day
I’m fal­ling, I’m fal­ling for you
I’m fal­ling, I’m fal­ling for you” #

Sea­field: Twis­ted #

LiveJournal viistolla pinnalla

#2752. Torstai, 31. toukokuuta 2007 klo 12.06.38, kirjoittanut Jani.

Live­Jour­nalissa on ruvet­tu kapi­noi­maan sen jäl­keen kun sys­tee­min omis­ta­va Six Apart rupe­si akti­vis­ti­ryh­mien pai­nos­tuk­ses­ta pois­ta­maan päi­vä­kir­jo­ja ja yhtei­söi­tä, joi­den kat­sot­tiin sisäl­tä­vän lap­si­por­noa. #

Kuin­ka olla­kaan, var­sin­kin fik­tii­vi­sen mate­ri­aa­lin luo­kit­te­lu lait­to­maan ja lail­li­seen osoit­tau­tui ongel­mal­li­sek­si ja käyt­tä­jät nousi­vat taka­ja­loil­leen, kun hei­dän mie­les­tään pois­tois­sa on teh­ty älyt­tö­miä yli­lyön­te­jä. Pois­ton koh­teek­si jou­tui­vat esi­mer­kik­si Har­ry Pot­ter -kir­jo­jen hah­mo­jen ympä­ril­lä pyö­ri­vä fani­fik­tio ja Vla­di­mir Nabo­kovin Loli­taa käsi­tel­leet päi­vä­kir­jat, mut­ta myös jot­kin hyväk­si­käy­tön uhrien yhtei­söt, jois­sa las­ten ja aikuis­ten väli­ses­tä sek­sis­tä kes­kus­tel­tiin siis sel­viy­ty­jien näkö­kul­mas­ta. #

Tämä tapaus on hyvä esi­merk­ki sii­tä mihin yri­tyk­set vetää rajaa sal­li­tun ja kiel­le­tyn puheen välil­le joh­ta­vat. Sel­lai­set rajan­ve­dot ovat aina kei­no­te­koi­sia, sil­lä inhi­mil­li­nen kult­tuu­ri ei tun­ne mitään rajo­ja vaan levit­tyy kaik­kiin ulot­tu­vuuk­siin liu­ku­vas­ti. Sik­si oli­si aina parem­pi ereh­tyä varo­vai­suu­den kuin “var­muu­den vuok­si” -puo­lel­le, jos yli­pään­sä halu­taan ottaa se ris­ki että rajan­ve­to­ja läh­de­tään teke­mään. #

Kaik­kein paras­ta kui­ten­kin oli­si, ettei sil­le tiel­le edes läh­det­täi­si, vaan kai­ken­lais­ta - siis aivan kai­ken­lais­ta - puhet­ta suvait­tai­siin. Lail­lis­ta vai ei -näkö­kul­ma tuo­tai­siin kuvaan vas­ta, kun arvioi­tai­siin puheel­la mah­dol­li­ses­ti ole­via vai­ku­tuk­sia. #

Live­Jour­nalin ravin­to­ket­jun ylä­pääs­tä pahoi­tel­laan nyt tapah­tu­nut­ta (via Boing Boing), mut­ta sitä seu­raa­vat, vihai­set kom­men­tit ker­to­vat karua kiel­tään sii­tä, että pal­jon luot­ta­mus­ta on tämän söhel­lyk­sen seu­rauk­se­na mene­tet­ty. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]31.4.2007 18:46[/klo] Lisä­sin kap­pa­leen pahoitteluista.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

VR - kävellen olisit jo perillä

#2751. Sunnuntai, 27. toukokuuta 2007 klo 23.23.23, kirjoittanut Jani.

Useim­mat Pen­do­li­nol­la jos­kus mat­kus­ta­neet tie­tä­ne­vät sen vau­nu­jen tele­vi­sio­mo­ni­to­reis­sa pyö­ri­vän esit­te­ly­vi­deon. Niil­le, jot­ka eivät ole kos­kaan mat­kus­ta­neet Pen­do­li­nol­la tai ovat mat­kus­ta­neet, mut­ta joi­den vau­nus­sa moni­to­rit eivät sil­lä ker­taa toi­mi­neet, ker­rot­ta­koon, että aina Pen­do­li­non läh­ties­sä isos­ta kau­pun­gis­ta vau­nuo­sas­tois­sa ole­vis­ta tele­vi­sio­mo­ni­to­reis­ta näy­te­tään Pen­do­li­no­ja esit­te­le­vä video. Videol­la muo­vi­man­ne­kii­neil­ta näyt­tä­vät ihmi­set hymyi­le­vät eks­taat­ti­ses­ti saa­des­saan hypis­tel­lä Pen­do­li­non nupi­koi­ta ja sää­ti­miä, kuten istui­men kal­lis­tin­ta, ripus­tus­kouk­ku­ja tai radio­ta. Mitään muu­ta kuin tätä video­ta niis­tä moni­to­reis­ta ei kos­kaan tule. Niis­sä ei jos­tain syys­tä siis kos­kaan pyö­ri mitään mikä oli­si jois­ta­kuis­ta oikeas­ti kiin­nos­ta­vaa, esim. kovaa homo­por­noa. #

Se, mitä useim­mat eivät sii­tä videos­ta ehkä tie­dä­kään on, että sii­hen liit­tyy myös­kin ääni­rai­ta. Minul­la nimit­täin oli ker­ran kuu­lok­keet muka­na, ja kyt­kin ne asias­ta teh­den sii­hen käsi­no­jas­sa ole­vaan rei­kään ja viri­tin kana­van, ja siel­tä­hän se lähin­nä Ric­hard Clay­der­manin isoim­mat hitit pan­hui­lul­la soi­tet­tu­na -tasoi­nen teos kor­vii­ni turah­ti. Jos ette ole sitä kos­kaan kuul­leet, voit­te siis olla huo­le­ti, sil­lä se ei todel­la­kaan ole mikään kor­via­hi­ve­le­vä koke­mus. #

Tänään minä mat­kus­tin Pen­do­li­nos­sa, jos­sa toi­mi­vat ovet. Siis ihan oikeas­ti! Ne ovet toi­mi­vat, niis­sä ei siis ollut mitään vikaa! No, jos ihan tark­ko­ja ollaan niin yksi niis­tä­kin oli kyl­lä epä­kun­nos­sa, mut­ta jos sitä ei ote­ta lukuun, niin sii­nä Pen­do­li­nos­sa tosi­aan­kin ihan oikeas­ti oli jotain mikä toi­mi! #

Lopuk­si aihee­seen liit­ty­vä tes­taa tie­to­si -tem­paus: tie­dät­kö kuin­ka kau­an kes­tää Pen­do­li­no-mat­ka Hel­sin­gis­tä Jyväs­ky­lään. Vaih­toeh­dot ovat: #

  • a) kol­me ja puo­li tuntia
  • b) nel­jä ja puo­li tuntia
  • c) vii­si ja puo­li tuntia
 

Karheus silmään pistävä

#2750. Perjantai, 25. toukokuuta 2007 klo 18.34.43, kirjoittanut Jani.

Kai Lehtinen Juhanina Jouko Turkan Seitsemässä veljeksessä #

Mei­tän omas­ta pää­kir­jas­tos­ta­han minä sen Jou­ko Tur­kan Seit­se­män vel­jes­tä löy­sin, ei tar­vin­nut sen kau­em­paa etsiä. Hur­raa, Yleis­ra­dion tal­len­ne­pal­ve­lu ja koti­mai­nen kir­jas­to! #

En muis­ta­nut­kaan, mil­lai­nen kaval­ka­di 90-luvun koti­mais­ten elo­ku­vien vakio­naa­mo­ja tämä sar­ja on. Kai Leh­ti­nen, Jar­mo Mäki­nen, Mart­ti Suo­sa­lo et cete­ra — vie­lä nuo­ria, pot­ria teat­te­rio­pis­ke­li­joi­ta. #

Ihan kuten epäi­lin­kin, ei tämä nyt kat­sot­tu­na näy­tä ollen­kaan niin älyt­tö­mäl­tä kuin mil­lai­sek­si muis­tan tämän sil­loin 80-luvun lopul­la lei­ma­tun. Erit­tei­tä len­te­lee kiel­tä­mät­tä var­sin run­saas­ti, mut­tei kyl­lä yhtään sen enem­pää kuin oikeas­sa elä­mäs­sä­kään mie­les­tä­ni. Täs­sä ei todel­li­suut­ta vain ole siloi­tel­tu sil­lä lail­la kuin… no, jota­kuin­kin kai­kes­sa muus­sa tele­vi­sios­sa, ja se on vir­kis­tä­vää, aina­kin vie­lä ensim­mäi­sen jak­son aika­na. #

Kyl­lä täs­sä huo­no­ja­kin puo­lia on. Ääni­tys on pai­koin aivan onne­ton­ta. En tie­dä eikö tuon­ai­ka­sel­la tek­nii­kal­la tuon parem­paan vain yksin­ker­tai­ses­ti pys­tyt­ty ilman että mik­ro­fo­nit oli­si vie­ty suo­raan näyt­te­li­jöi­den naa­moi­hin kiin­ni, vai onko sii­nä vain rehel­li­ses­ti tyrit­ty, mut­ta puhees­ta ei joka tapauk­ses­sa­kaan mei­naa saa­da tolk­kua ilman aktii­vis­ta kor­vien höris­te­lyä. #

Voi tosin ehkä toi­saal­ta olla että riit­tä­vän koval­la äänen­voi­mak­kuu­del­la se ei oli­si ongel­ma, ja että se riit­tä­vän kova on Tur­kal­le tar­koit­ta­nut sitä että sil­loin itku ja huu­to kuu­lu­vat luon­nol­li­sel­la kovuu­del­laan. Se kuu­los­tai­si loo­gi­sel­ta jat­keel­ta sil­le näyt­te­li­jän­työn muka­na tun­tei­den elä­mi­sel­le mitä tämä jo pel­käl­lä karul­la visu­aa­li­sel­la ilmeel­lään pakot­taa teke­mään. Kun minä kui­ten­kin pel­kään kovia ääniä, niin se ei sil­tä osin tule onnis­tu­maan. #

Aina­kin ensim­mäi­sen jak­son perus­teel­la koh­tauk­sis­sa oli­si myös ollut pal­jon leik­ke­le­mi­sen varaa. Tapah­tu­mia on lii­an vähän nyky­mit­ta­puul­la mam­mut­ti­mai­seen 68 minuu­tin kes­toon näh­den. Ehkä jon­kin­lai­se­na ohjaa­jan ver­sio­na tämä menet­te­li­si, mut­ta ensi­ker­ta­lai­sen kat­sot­ta­vak­si tah­ti on hitusen lii­an hidas­ta. #