Näkö­jään en sit­ten tänä­kään vuon­na älyn­nyt tuo­da noi­ta par­vek­keen tuo­lia sisäl­le ennen kuin nii­den pääl­le satoi lumi. Tänä vuon­na sen­tään ajat­te­lin sitä, mut­ta joten­kin kuvit­te­lin ettei se nyt vie­lä ole tuo lumi tulos­sa. Onpa muka­vaa, että olin vää­räs­sä! #

Ei tämä mei­dän myrs­ky mikään vuo­si­sa­dan myräk­kä (via Satu) ollut, lähel­le­kään. #

 #

Has­su­ja yhteen­sat­tu­mia aina sil­loin täl­löin. Esi­mer­kik­si eilen minä rupe­sin jos­tain syys­tä poh­ti­maan taas tätä iäni­kuis­ta par­ve­ke­tu­pa­koin­tia­si­aa, ja jos­tain syys­tä pää­dyin täl­lä ker­taa sii­hen tulok­seen, että sii­hen puut­tu­mi­nen saat­taa ehkä sit­ten­kin kajo­ta lii­ak­si yksi­lön­va­pau­teen. Ja kuin­ka olla­kaan, tänään sit­ten uuti­sis­sa näin: #

“Turun hovioi­keu­den mukaan asun­to-osa­keyh­tiö ei voi kiel­tää tupa­koin­tia asun­to­jen par­vek­keil­la. Hovioi­keu­den mie­les­tä tupa­koin­nin kiel­tä­mi­nen oles­ke­lu­par­vek­keil­la on koh­tuu­ton­ta puut­tu­mis­ta osak­kaan oikeuk­siin. Tupa­koin­nin kiel­tä­mi­sel­le huo­neis­toon liit­ty­väl­lä par­vek­keel­la ei ole lais­sa sää­det­ty­jä perus­tei­ta, hovioi­keus tote­si. […] #

Hovioi­keu­den lin­jan­ve­don mukaan kiis­tan rat­kai­sus­sa suu­rin pai­noar­vo on annet­ta­va yksi­lön­va­pau­del­le ja yksi­tyi­se­lä­män suo­jal­le, joi­ta voi­daan rajoit­taa vain lais­sa sää­de­tyil­lä perus­teil­la.” #

HS.fi: “Hovioi­keus sal­li par­ve­ke­tu­pa­koin­nin” #

Vaik­ka par­ve­ke­tu­pa­koin­ti vitut­taa­kin minua tupa­koi­mat­to­ma­na ja savun­ha­jus­ta sil­ti kär­si­mään jou­tu­va­na anka­ras­ti, olen iloi­nen sii­tä että pää­tös­tä perus­tel­laan nime­no­maan noil­la sei­koil­la joil­la sitä perus­tel­laan: yksi­lön­va­paut­ta voi­daan rajoit­taa vain lais­sa sää­de­tyil­lä perus­teil­la, ja jos sel­lai­sia perus­tei­ta ei lais­ta löy­dy, ei rajoi­tus­ta voi­da teh­dä. #

Sen sijaan tätä seu­raa­vaa koh­taa tuos­ta uuti­ses­ta minä kyl­lä vähän ihmet­te­len: #

“Hovioi­keus tote­si rat­kai­sus­saan, että tupa­koin­ti omas­sa asun­nos­sa ja sen yhtey­des­sä ole­val­la par­vek­keel­la on tapa, joka on perin­tei­ses­ti hyväk­syt­ty tai johon ei ole kat­sot­tu ole­van edel­ly­tyk­siä puut­tua.” #

ed. #

Voi olla, että se on vain asiayh­tey­des­tä irrot­ta­mi­nen mikä saa tuon näyt­tä­mään noin kum­mal­li­sel­ta, mut­ta minus­ta tuo on sil­ti kum­mal­li­nen seik­ka koros­tet­ta­vak­si täs­sä. Eihän tuo­miois­tuin voi teh­dä pää­tök­si­ään “näin­hän meil­lä on aina teh­ty” -poh­jal­ta, vaan nii­den­hän on sovel­let­ta­va lakia. Uuti­ses­sa­kin puhu­taan täs­tä oikeu­den pää­tök­ses­tä lin­jauk­se­na. Eihän se mikään lin­jaus ole sem­moi­nen, jos jänis­te­tään pää­tök­sen­teos­ta ja pitäy­dy­tään van­has­sa. #

Nyt kun Mic­hael Björklund läh­tee Ström­söstä, täy­tyy minun ruve­ta kom­pen­saa­tiok­si kokei­le­maan perin­tei­sel­le suo­ma­lai­sel­le val­mis­ruo­ka­keit­tiöil­le eksoot­ti­sil­la aine­so­sil­la, kuten puna­si­pu­lil­la. Vapi­se siis, Veloe­na, sil­lä mar­gi­naa­lis­sa koka­taan taas! #

Ote­taan sata gram­maa puna­si­pu­lia, eli yksi muh­kean kokoi­nen. Hal­kais­taan se, ja lei­ka­taan hal­kai­su­koh­das­ta kol­me kiek­koa. Pan­naan kie­kot pie­neen asti­aan ja hul­juu­tel­laan nii­tä kyl­män, juok­se­van vesi­ha­nan alla jon­nin aikaa, jon­ka jäl­keen ne jäte­tään sii­hen asti­aan lil­lu­maan sii­nä kyl­mäs­sä vedes­sä. #

 #

(Tuon kikan minä muu­ten opin Ris­tol­ta.) #

Ote­taan se lop­pu sii­tä äsken hal­kais­tus­ta puna­si­pu­lis­ta ja teh­dään sii­tä hak­ke­lus­ta — pil­ko­taan se toi­sin sanoen niin pie­nik­si pala­sik­si kuin vain suin­kin mah­dol­lis­ta. #

Sit­ten ote­taan nel­jä­sa­taa gram­maa jau­he­li­haa. Minä käy­tin täs­sä kalk­ku­nan­jau­he­li­haa, kos­ka sii­nä on vähi­ten ras­vaa (vain seit­se­män pro­sent­tia kari­nie­me­läi­ses­sä). Sot­ke­taan sipu­li jau­he­li­han sekaan ja raas­te­taan jouk­koon vie­lä muu­ta­ma val­ko­si­pu­lin­kyn­si. Maus­te­taan suo­lal­la (kou­ran­sil­mäl­li­nen, minä käy­tän Pan-suo­laa tai Sel­ti­nin mine­raa­li­suo­laa) ja pip­pu­ril­la (käy­tän val­miik­si rou­hit­tua pip­pu­ri­se­koi­tus­ta, joka on men­nyt van­hak­si­kin jo kak­si vuot­ta sit­ten). #

Sit­ten sot­ke­taan tai­ki­nan jouk­koon kau­ra­hiu­ta­lei­ta. (Tämän idean minä varas­tin Herkut.netin omi­tui­ses­ta jau­he­li­ha­pih­vioh­jees­ta.) Panin kak­si­kym­men­tä gram­maa, vaik­ka oli­si tuo­ta kai men­nyt enem­män­kin. #

Sit­ten tai­ki­nas­ta pyö­ri­tel­lään rei­lun liha­pul­lan kokoi­sia pyö­ry­löi­tä, ja lado­taan ne kah­del­le voi­pa­pe­ril­le. Minun tai­ki­nas­ta­ni nii­tä tuli yhteen­sä 12 kpl, mikä menee­kin sopi­vas­ti tasan kah­teen kuu­den erään. Kan­nat­taa jät­tää nii­den liha­pal­lo­jen väliin tilaa, kos­ka seu­raa­va vai­he on nii­den litis­tä­mi­nen pih­veik­si. #

Seu­raa­vak­si nämä pyö­ry­lät litis­te­tään pih­veik­si (bet you didn’t see that coming!). Minä käy­tin tuol­lais­ta mis­tä lie minul­le tul­lut­ta mikä­lie-muo­vi­las­taa (kuvas­sa hie­man alem­pa­na) joka oli oikein ide­aa­li­työ­ka­lu tähän hom­maan. Panin toi­sen voi­pa­pe­ri­pa­la­sen sii­hen las­tan ja tai­ki­nan väliin niin ettei tai­ki­na tart­tu­nut sii­hen las­taan. Litis­tin pyö­ry­lät noin puo­len sen­tin ohui­sik­si, jol­loin niis­tä tuli jok­seen­kin täy­del­li­ses­ti säm­py­löi­hin sopi­via. #

 #

Pih­vit naka­taan 200-astei­seen uuniin. Huuh­tais­taan nii­tä vedes­sä lil­lu­via puna­si­pu­li­kiek­ko­ja taas hanan alla ja jäte­tään ne sit­ten taas lil­lu­maan. Sen jäl­keen onkin sopi­vas­ti aikaa pyö­räyt­tää ruo­ka­juo­mak­si mus­tik­ka­rah­ka­pir­te­lö. #

Kumo­taan kul­hoon pur­kil­li­nen (250 gram­maa) mai­to­rah­kaa, kol­me desiä ras­va­ton­ta A+-jogurttia ja desi mus­tik­ka­keit­toa. Sekoi­te­taan käsi­se­koit­ti­mel­la kun­nes on tasais­ta. Kaa­de­taan puo­len lit­ran kip­poon ja pan­naan jää­kaap­piin jääh­ty­mään. #

 #

Kun ensim­mäi­nen pih­vie­rä on ollut uunis­sa vii­si­tois­ta minuut­tia, ote­taan se ulos ja pan­naan tilal­le toi­nen. Toi­sen erän pais­tues­sa pes­tään tomaat­ti ja salaat­ti, vii­pa­loi­daan tomaa­tis­ta kiek­ko­ja ja lei­ka­taan salaa­tis­ta tuo­ta oival­lis­ta las­taa mit­ta­tik­ku­na käyt­täen sopi­via pala­sia. Yli­mää­räi­set salaa­tin­re­pa­leet ja tomaa­tin­pa­lat syö­dään pois kul­jek­si­mas­ta. #

 #

Puna­si­pu­lei­ta voi jäl­leen huuh­tais­ta ja jät­tää ne taas lil­lu­maan. #

Säm­py­löi­nä täs­sä käy­te­tään ruis­säm­py­löi­tä, jot­ka nekin voi­si peri­aat­tees­sa näkö­jään teh­dä itse, mut­ta täl­lä ker­taa ostin val­mii­ta Faze­rin ruis­paah­to­säm­py­löi­tä. Kuu­den säm­py­län pus­si on kap­pa­le­mää­räl­tään­kin juu­ri sopi­va paril­le kol­men ham­pu­ri­lai­sen sat­sil­le. #

Äkkiä ne pih­vit siel­tä uunis­ta ennen kuin ne pala­vat! #

Heh-hee, eivät­hän ne olleet vie­lä lähel­lä­kään pala­mis­ta. Halusin vain kokeil­la, että ollaan­ko siel­lä valp­paa­na. #

Sopi­vas­sa vai­hees­sa, eli noin kym­me­ni­sen minuut­tia ennen pih­vien uunis­taot­ta­mis­ta naka­taan auki revi­tyt säm­py­lät riti­län pääl­lä sin­ne uuniin, jot­ta nekin läm­piä­vät (sinul­la­han oli se riti­lä koko ajan siel­lä uunis­sa, jot­ta se oli val­miik­si läm­min, eikö niin?). Aina­kin nämä Faze­rin paah­to­säm­py­lät rap­sa­koi­tu­vat­kin sii­nä samal­la oikein muka­vas­ti ja sopi­vas­ti. #

Kun toi­nen pih­vie­rä on val­mis, alkaa kil­pai­le­van puri­lais­val­mis­ta­jan bus­si­py­sä­kil­le jät­tä­miä pr-tuot­tei­ta tark­kai­le­mal­la api­noi­dun ladon­ta­jär­jes­tyk­sen nou­dat­ta­mi­nen. Ensin pan­naan lau­ta­sel­le poh­jat, joi­den pääl­le rois­ki­taan ket­sup­pia ja sit­ten vähän kurk­kusa­laat­tia. Seu­raa­vak­si lado­taan pih­vit. #

 #

Pih­vien pääl­le lado­taan juus­to. Minä käy­tin Ing­ma­nin vii­si­pro­sent­ti­sia sula­te­juus­to­vii­pa­lei­ta. Juus­ton pääl­le tomaat­ti. Tomaa­tin pääl­le salaat­ti, salaa­tin pääl­le vih­doin ne vedes­sä rei­lun tun­nin ajan viru­neet puna­si­pu­li­kie­kot. #

 #

Pääl­le kan­net, ja kave­rik­si pir­te­lö jää­kaa­pis­ta. #

 #

Her­kul­lis­ta! Yhteen­sä kol­mes­ta ham­pu­ri­lai­ses­ta irto­aa rei­lut 80 gram­maa hii­li­hy­draat­te­ja, 57 gram­maa pro­teii­nia, 22 gram­maa ras­vaa (jos­ta kovia noin puo­let) ja 765 kilo­ka­lo­ria ener­gi­aa. Pir­te­lös­tä, jos koko sen puo­li lit­raa naa­maan­sa hujaut­taa, tulee 30 gram­maa hii­li­hy­draat­te­ja, 42 gram­maa pro­teii­nia, 1,1 gram­maa ras­vaa ja 291 kilo­ka­lo­ria ener­gi­aa. #

Jäl­jel­le jää­neet yhdek­sän pih­viä hei­te­tään sei­näs­tä tule­val­le yhdek­sän­päi­sel­le David Ber­kowitz-demo­nil­le samal­la kun huu­de­taan yli­mie­li­sen nau­run seas­ta “yrit­tä­kää­pä nyt todis­taa, etten ole mie­len­vi­kai­nen!” ja ihme­tel­lään, mik­sei Ruo­ka­muis­tio enää päi­vi­ty. #

En minä ihan täy­sin väi­tä ymmär­tä­vä­ni mis­tä Ven­na­mon meri­ros­vo-ope­raat­to­ri-hei­tos­sa ja DNA:n vas­tauk­ses­sa oikein vään­ne­tään, mut­ta sen minä tie­dän, että tämä täl­lai­nen on minus­ta mitä mai­nioin­ta show’ta — lisää täl­lais­ta! #

Minä ker­ke­sin jo Saa­re­lan uro­su­hit­te­lus­ta toi­voa alkua oikein kun­non loan­heit­to­pe­rin­teel­le suo­ma­lai­ses­sa poli­tii­kas­sa, mut­ta sekin­hän sit­ten, kuten tun­net­tua, läs­säh­ti heti alkuun­sa. Kau­pal­lis­ten toi­mi­joi­den välil­lä tuo ei nyt ehkä ole ihan yhtä her­kul­lis­ta seu­rat­ta­vaa kuin poli­tii­kas­sa oli­si, mut­ta käy­hän sekin parem­man puut­tees­sa. #