Ilta oli myö­häis­syk­syi­sek­si var­sin läm­min, joten kun kei­kal­ta Tepon kans­sa pois­tu­mas­sa olleen Matin lihak­si­kas­ta var­ta­loa peit­tä­vät iho­kar­vat väräh­ti­vät, hän jän­nit­tyi välit­tö­mäs­ti. Matin ei luon­nol­li­ses­ti­kaan tar­vin­nut sanoa Tepol­le mitään, sil­lä tämän jalo­muo­toi­set sie­rai­met oli­vat myös poi­mi­neet vaa­ran uhan ilmas­ta, ja toi­siin­sa vil­kais­tu­aan mie­het sin­gah­ti­vat sala­man­no­peas­ti tahoil­leen: Mat­ti lähei­sen kul­man ja Tep­po ros­ka­la­van taak­se, jon­ne hän ennät­ti juu­ri ennen kuin luo­dit lävis­ti­vät sen toi­sen kyl­jen. #

Vel­jes­ten äärim­mäi­sen her­kät kor­vat oli­vat välit­tö­mäs­ti tun­nis­ta­neet äänen läh­teek­si pie­ni­ko­koi­sen kone­tu­lia­seen, ja pai­kal­lis­ta­neet sen lähei­sel­le katol­le. Toi­nen ja kol­mas tuli tuli­vat kah­des­ta muus­ta suun­nas­ta. Vaik­ka kysees­sä oli­vat­kin ilmi­sel­väs­ti ammat­ti­mai­set tap­pa­jat, he oli­vat pal­jas­ta­neet itsen­sä lau­kauk­sil­laan lii­an nopeas­ti, Tep­po miet­ti; hei­dän oli­si pitä­nyt odot­taa väi­jyk­sis­sä ja ava­ta tuli myö­hem­min, yllät­täen uhrin­sa. #

Luo­ti­sa­teen ropis­tes­sa yhä ympä­ril­lään Mat­ti kii­pe­si ylös tii­li­sei­näs­sä kiin­ni ollut­ta räys­täs­put­kea pit­kin. Saa­vut­tu­aan katol­le hän liik­kui ripeäs­ti mut­ta äänet­tö­mäs­ti kuin kis­sa sen reu­nal­la, lähes­tyen ensim­mäis­tä ampu­jaa taka­si­vul­ta. Pääs­ty­ään noin met­rin pää­hän mie­hes­tä, tämän sitä lain­kaan aavis­ta­mat­ta, Matin alkoi käy­dä hän­tä hie­man sää­lik­si, joten hän huik­ka­si: “Psst!” #

Kun mies kään­tyi, Mat­ti jysäyt­ti kier­to­pot­kun hänen naa­maan­sa niin että mie­hen nenä hal­ke­si pie­nen­pie­nik­si murusik­si ja kaik­ki ham­paat irto­si­vat pai­koil­taan. Kun mies oli pot­kun voi­mas­ta kään­näh­tä­nyt selin, Mat­ti tart­tui vasem­mal­la kädel­lään hänen pää­hän­sä ja kat­kai­si mie­hel­tä nis­kan yhdel­lä oikean kyy­när­pään­sä pis­tä­väl­lä liik­keel­lä. #

Samaan aikaan Tep­po oli kii­ven­nyt toi­sel­le katol­le, jos­ta ampu­ja oli tulit­ta­nut pie­nel­lä käsia­seel­la. Tep­po ei vai­vau­tu­nut luot­ta­maan yllä­tyk­sen voi­maan, vaan hyp­pä­si katok­sen reu­nan yli suo­raan pis­too­li­mie­hen eteen. Mies ei luon­nol­li­ses­ti sil­ti miten­kään ollut osan­nut varau­tua tähän, ja hänen häm­men­nyk­sen­sä mak­soi hänel­le hänen hen­ken­sä. Hän ehti vain vai­voin kohot­taa aseen­sa koh­ti hyök­kää­jään­sä, kun tämä jo yhdel­lä käsit­tä­mät­tö­män voi­mal­li­sel­la lyön­nil­lä murs­ka­si hänen ran­teen­sa. #

Mie­hen pis­too­li ei ehti­nyt pudo­ta maa­han, sil­lä Tep­po otti sen kiin­ni ilmas­ta ja oli saman tien siir­ty­nyt mie­hen taak­se. Hän pakot­ti mie­hen pol­vil­leen, suun­ta­si aseen tämän sydä­meen ja veti lii­pa­sin­ta niin ripeäs­ti, että aseen vii­si vii­meis­tä luo­tia tyh­je­ni­vät sii­tä yhdes­sä sekun­nis­sa. #

Sen jäl­keen Tep­po hyp­pä­si katol­ta takai­sin katu­ta­sol­le peh­men­täen maa­han­tu­lo­aan kuper­kei­kal­la. Kaik­ki tapah­tui jäl­leen niin äänet­tö­mäs­ti, ettei kadun­kul­mas­sa edel­leen ros­ka­la­vaa täh­täi­le­vä mies kuul­lut mitään — tai ehkä hänen tark­kaa­vai­suu­ten­sa oli her­paan­tu­nut sik­si, että hän yrit­ti kut­sua katol­la jo pit­kän aikaa kuol­lei­na maan­nei­ta tove­rei­taan kuis­ka­ten. Oli miten oli, Mat­ti ja Tep­po lähes­tyi­vät hän­tä, toi­nen vasem­mal­ta, toi­nen oikeal­ta, eikä hän tien­nyt sitä ennen kuin oli lii­an myö­häis­tä. #

Mat­ti tart­tui mies­tä vasem­mas­ta kädes­tä, Tep­po oikeas­ta, eikä hei­dän yhteis­koor­di­naa­tioon­sa tar­vit­tu sano­ja, hädin tus­kin elei­tä, kun he kah­del­la täs­mäl­leen saman­ai­kai­sel­la, toi­sis­taan pois­päin suun­tau­tu­neel­la liik­keel­lä tem­pai­si­vat niin, että mies hal­ke­si kes­kel­tä kah­tia, ja hänen sisus­ka­lun­sa puto­si­vat maa­han täs­mäl­leen sii­hen koh­taan, jos­sa vie­lä äsken koko­nai­nen mies oli seis­syt. #

Var­mis­tet­tu­aan vie­lä, ettei lähiym­pä­ris­tös­sä ollut enem­pää vihol­li­sia, Mat­ti ja Tep­po sei­sah­tui­vat vie­lä het­kek­si pai­kas­sa, jos­sa oli­vat olleet tuli­tuk­sen alkaes­sa. #

“Vais­to pelas­ti mei­dät jäl­leen ker­ran”, Mat­ti sanoi.
“Tot­ta, vais­to pelas­ti”, vas­ta­si Tep­po. #

Täs­sä kuva­tut tapah­tu­mat ovat tosia, eikä niil­lä niin ollen ole mitään yhteyt­tä Espoos­sa vii­kon­lop­pu­na väi­te­tys­ti sat­tu­nee­seen ampu­ma­vä­li­koh­tauk­seen. Kaik­ki yhtä­läi­syy­det Matin ja Tepon tai mui­den mie­li­ku­vi­tus­hah­mo­jen sekä tämän­päi­väi­sen Pris­man (Vaa­ran vais­to) kans­sa ovat siis puh­das­ta yhteen­sat­tu­maa. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]15:44[/klo] Lisä­sin mai­nin­nan Prismasta.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #