Tuli­si jos­tain elo­pöl­lö ja söi­si tämän elo­hii­ren, joka on vem­put­ta­nut sil­mää­ni jo tois­ta viik­koa. #

Sain taan­noin Kasan kom­men­teis­sa tun­nis­tu­tet­tua bii­sin, joka soi pääs­sä­ni aina täl­lai­sis­sa tilan­teis­sa: Pel­le Her­man­nin tun­na­ri­na­kin tut­tu Radetz­ky-mars­si. En kui­ten­kaan siel­lä anta­nut vih­jei­tä sii­tä, mihin sitä aion käyt­tää: se on mitä lois­ta­vin sovi­tet­ta­va vakio­sa­noi­tuk­sel­le­ni. #

Vitu-tus, vitu-tus, vitu-tus-tus-tus,
vitu-tus, vitu-tus, vitu-tus-tus-tus #

Vitu-tus-tus-tuus, vitu-tus-tus-tus
vitu-tus-tuus, tus-tuus #

Vitu-tus, vitu-tus, vitu-tus-tus-tus,
vitu-tus, vitu-tus, vitu-tus-tus-tuus #

Vitu-vitu-tu-tus, vitu-tus
vit-tu, vitu-tutu-tus, vitu-tus. #

Tämä tämän päi­vän Pol­la­ju­ke­bok­sio­sas­tol­tam­me. #

Kan­san­ra­dio­ta kuun­nel­les­sa tuli mie­lee­ni, että on ihmi­siä, jot­ka ovat niin tot­tu­neet int­tä­mään asiois­ta kova­ää­ni­ses­ti, että sit­ten, kun ne ker­ran­kin pää­se­vät sano­maan asian­sa niin, ettei vas­taan­väit­tä­jää ole, voi ihan sel­väs­ti kuul­la sen kuin­ka nii­den äänen­voi­mak­kuus­nup­pi alkaa vään­tyä pik­ku hil­jaa isom­mal­le ja isom­mal­le ja ISOMMALLE JA ISOMMALLE. #

No, joka tapauk­ses­sa, eili­sen ohjel­man (26,4 Mt:n MP3) koh­das­sa 34:48 alka­van puhu­jan mie­li­pi­de kan­nat­ti kuun­nel­la, kos­ka koh­das­sa 35:26 tule­va, räkäi­nen nau­rah­dus oli minus­ta jotain aivan käsit­tä­mät­tö­män koo­mis­ta. #

Ajat­te­lin jo tuol­la poh­joi­ses­sa, että nyt­hän voin­ti­ni on hie­man parem­pi kuin taval­li­ses­ti. Tänään se olo on sit­ten joten­kin pik­ku hil­jaa muren­tu­nut takai­sin nor­maa­liin väsy­myk­sen ja epä­mää­räi­sen ahdis­tuk­sen ja mitään­jak­sa­mat­to­muu­den tilaan ilman mitään todel­lis­ta syy­tä. Tulee väki­sin mie­leen, että kehi­tän vain itsel­le­ni sel­lai­sen tekoi­loi­sen mie­len jou­tues­sa­ni teke­mi­siin ihmis­ten kans­sa oikein kun­nol­la, niin kuin tuol­la van­hem­pien luo­na. #

Tosin minä­hän olen sitä miel­tä, että mie­len nor­maa­li ter­veys on nime­no­maan kykyä vetää se iloi­nen naa­ma­ri pää­hän ja pitää se pääs­sä vas­toin todel­lis­ten olo­suh­tei­den sil­le iloi­suu­del­le anta­mia edel­ly­tyk­siä. Niin­pä, jos se kyky­ni on nyt aiem­paa parem­pi, niin sil­loin olen aiem­paa ter­veem­pi. #

Mut­ta kun en haluai­si olla ter­ve, vaan haluai­sin olla aidos­ti iloi­nen. #

Sain pik­ku-jiil­tä maa­il­man hie­noim­man itse­ku­do­tun kau­la­lii­nan, joka aivan sat­tu­mal­ta soin­tuu väreil­tään täy­del­li­ses­ti vii­me jou­lu­na aivan eri tahol­ta saa­mii­ni vil­la­suk­kiin. Ja sit­ten sain tänään pos­tis­sa jou­lu­lah­jan, mut­ta saan­ko­han ava­ta tuon vas­ta jou­lu­aat­to­na, Nor­sis? Ja mitä var­ten aina pit­tää tehä nuin hie­no­ja että on sää­li nii­tä repiä auki, häh? #

 #

Veloe­nan ja Eufe­mian hypet­tä­mä Strand vai­kut­taa kiin­nos­ta­val­ta, mut­ta shop­pai­lun lisäk­si (toi­vot­ta­vas­ti aika­tau­lun tiuk­kuus ei muu­ta ‘lisäksi’-sanaa sanak­si ‘sijas­ta’) minua kiin­nos­ta­vat näh­tä­vyy­det. Ihan sel­lai­nen turis­ti­bus­si­kier­ros kaik­ki­ne kli­sei­si­ne koh­tei­neen, jot­ka on näh­nyt vain telk­ka­ris­sa, oli­si kiva. #

Toi­saal­ta minua kiin­nos­tai­si sitä­kin enem­män pyhiin­vael­lus epä­ta­val­li­sil­le pai­koil­le, joi­hin viral­li­sis­ta turis­ti­koh­teis­ta kuu­luu vain WTC:n rau­niot. Haluai­sin näh­dä Bel­le­vuen van­ki­mie­li­sai­raa­lan, pai­kat, jois­sa Son of Sam, David Ber­kowitz vaa­ni ja tap­poi, Sing Sin­gin ja mui­ta sel­lai­sia koh­tei­ta. #

Ensim­mäi­set miel­leyh­ty­mä­ni tuo­ta kau­pun­kia ja sin­ne mat­kus­ta­mis­ta aja­tel­les­sa­ni ovat päi­vän­va­los­sa tapah­tu­vat ryös­töt, ohia­ja­vis­ta autois­ta tapah­tu­vat ampu­mi­set ja lap­sen­ryös­töt. Rea­lis­ti­sem­pi pelo­nai­he lie­nee kui­ten­kin se junt­ti-suo­ma­lai­sel­le täy­sin käsit­tä­mä­tön juo­ma­ra­ha­käy­tän­tö. Kyl­vää nyt rahaa sil­lä taval­la ympä­riin­sä! #