“Täl­le sivul­le on koot­tu yhdek­si koko­nai­suu­dek­si uusia ja van­ho­ja asioi­ta, joil­la vai­ku­tet­tiin edus­kun­nan pää­tök­seen syys­kuus­sa 2005.” #

EFFI (via Kil­lin­ki): “Miten teki­jä­noi­keus­la­kia lobat­tiin” #

“[Jari Vilé­nin (kok.)] mukaan uudes­sa teki­jä­noi­keus­lais­sa ei ole haet­tu tai löy­det­ty tasa­pai­noa kulut­ta­jien ja musiik­ki­teol­li­suu­den etu­jen välil­lä. »Kulut­ta­jien oikeu­det oli­vat lain­val­mis­te­lus­sa sel­väs­ti jää­neet huo­mioi­mat­ta, ja hal­li­tuk­sen pon­sie­si­tys, jos­sa vel­voi­te­taan yri­tyk­siä muut­ta­maan kopio­suo­jauk­si­aan on suo­ras­taan naii­vi«.” #

“EU ei kiel­lä kopio­suo­jauk­sen mur­ta­mis­ta” (Tie­to­ko­ne Juha) #

1st Ave­nue Mac­hi­nen Alias (via Kis­sa­pe­su­la) saa minut voi­maan pahoin, kos­ka tai­dok­kaan käden jäl­jes­tä huo­li­mat­ta sen aihe tuo ikä­väs­ti mie­lee­ni sen okset­ta­van trik­ki­ku­van madon­syö­mäs­tä rinnasta.Annan sen lin­kin, mut­ta usko­kaa minua kun sanon, että jos psyy­ken­ne on yhtä herk­kä kuin minul­la, niin tulet­te kat­ke­ras­ti katu­maan sen kat­so­mis­ta. Oikeas­ti. Tämä ei ole mikään vit­si. No niin. Jos joku vie­lä vält­tä­mät­tä halu­aa sen näh­dä, se on Sno­pe­sin breast rash -haun tulok­sis­ta ensim­mäi­nen. #

Sen sijaan Salaat­ti­sor­men­kin taka­na ole­van David Firt­hin musiik­ki­vi­deo “In Silence” Datach’in saman­ni­mi­ses­tä bii­sis­tä (via skru­bu) oli mah­ta­va. #

Vii­meis­tään kuo­le­man­vie­tin nimi oli minul­le lopul­li­nen todis­te sii­tä, että Freud ymmär­si tut­ki­mus­koh­det­taan yhtä hyvin kuin älyk­kään suun­nit­te­lun kan­nat­ta­jat ihmi­sen ana­to­mi­aa; halul­la kuol­la ei ole ker­ta kaik­ki­aan mitään teke­mis­tä viet­tien kans­sa, vaan sii­nä on kyse kär­si­myk­sen ongel­maan kehi­te­tys­tä rat­kai­sus­ta, jon­ka vain ihmi­sä­lyn tasoi­seen abs­tak­tiin ajat­te­luun kyke­ne­vä mie­li voi syn­nyt­tää. Vaik­ka se rat­kai­su oli­si syn­ty­nyt kuin­ka tie­dos­ta­mat­to­mal­la tasol­la, ei se tee sii­tä rat­kai­sus­ta yhtään enem­pää viet­tiä kuin vaik­ka­pa yhtä­lön rat­kai­su on. #

‘Viet­ti’ on kyl­lä­kin onnis­tu­neem­pi kään­nös alku­pe­räi­ses­tä sak­san Trie­bis­tä kuin englan­nin ‘ins­tinct’ (vais­to), joka vai­kut­taa jon­kin ver­ran enem­män käy­te­tyl­tä kuin ‘dri­ve’, joka oli­si täs­mäl­li­sem­pi. Voi­si tie­tys­ti väit­tää, että vah­vas­ta vais­toon­pe­rus­tu­vuu­den sivu­mer­ki­tyk­ses­tään huo­li­mat­ta viet­ti on täs­sä yhtey­des­sä tie­toi­ses­ti valit­tu tar­koit­ta­maan jotain, mikä tosia­sias­sa on vais­to­jen ja myös sen, mitä vie­teil­lä taval­li­ses­ti tar­koi­te­taan, ylä­puo­lel­la. Mut­ta sii­hen sen toi­mi­vuus sit­ten lop­puu­kin; vaik­ka kaik­keen elä­vään onkin raken­net­tu sisäi­nen itse­tu­ho­me­ka­nis­mi, se toi­mii aivan eri taval­la, eri nopeu­del­la kuin inhi­mil­li­nen halu kuol­la. #

Eikä mihin­kään tule­vai­suu­den ava­ruusa­luk­siin raken­ne­ta itse­tu­ho­jär­jes­tel­miä yhtään sen enem­pää kuin nii­tä on nykyi­sis­sä­kään sota-aluk­sis­sa tai sivii­li­len­to­ko­neis­sa. #

Minä olen ihas­tu­nut. #

Noin, nyt se on sanot­tu. #

Herä­sin tänä aamu­na miet­tien, että mik­sen minä pys­ty kir­joit­ta­maan näis­tä asiois­ta. Ensi­si­jai­nen syy on se, että joka ker­ta sen iskies­sä minä tun­nen syyl­li­syyt­tä sen takia kaik­kien aiem­pien, vas­taa­vien tun­teit­te­ni koh­tee­na ollei­den vuok­si. Tun­nen itse­ni pet­tu­rik­si ja häpeän sen tun­nus­ta­mis­ta jul­ki­ses­ti; että täl­lais­ten, hel­lien tun­teit­te­ni koh­de on vaih­tu­nut vuo­sien saa­tos­sa useam­paan ker­taan. En voi mitään sil­le, että minus­ta se on vää­rin. Ihmi­nen ei sai­si tun­tea sil­lä lail­la enem­pää kuin yhtä ihmis­tä koh­taan. Kor­kein­taan sii­nä tapauk­ses­sa, että se tun­tei­den koh­de kuo­lee, on minus­ta hyväk­syt­tä­vää, että ne tun­teet siir­ty­vät, koh­dis­tu­vat johon­ku­hun toi­seen. #

Puhu­mat­ta­kaan sii­tä, miten vää­rin on tun­tea jotain sel­lais­ta yhtä­ai­kai­ses­ti useam­paa kuin yhtä ihmis­tä koh­taan. #

Ja kuten niin monis­sa muis­sa­kaan asiois­sa, täs­sä­kään ei todel­la­kaan loh­du­ta yhtään se aja­tus, että kaik­ki­han niin teke­vätPyr­ki­myk­se­ni lin­kit­tää sanat Googlen ehdoil­la tuot­taa näkö­jään ris­ti­rii­tai­sia vih­jei­tä niis­sä link­ki­sa­no­jen valin­nois­sa; aiem­min oli­sin lin­kit­tä­nyt täs­sä yhtey­des­sä sanat “monis­sa muis­sa­kaan asiois­sa” jol­loin sano­jen mer­ki­tys oli­si vih­jan­nut, että lin­kin koh­tee­na on nii­tä mui­ta asioi­ta, mut­ta Googlen ehdoil­la lin­ki­te­tyt sanat “kaik­ki­han niin teke­vät” vih­jaa­vat minus­ta vir­heel­li­ses­ti, että lin­kin koh­tee­na oli­si­kin yksi “niin teke­vis­tä”., joten mik­sen minä­kin. #

Sain ryh­mäs­sä sel­lai­sen vai­ku­tel­man, että täl­lais­ta ajat­te­lua pide­tään hie­man eris­kum­mal­li­se­na. Mitä, että­kö muka Janil­la oli­si eris­kum­mal­li­sia aja­tuk­sia, älkää nyt viit­si­kö! Sehän oli­si aivan ennen­kuu­lu­ma­ton­ta… #

Koe­tin perus­tel­la täs­tä tääl­lä kir­joit­ta­mat­to­muut­ta itsel­le­ni täs­sä tapauk­ses­sa sil­lä­kin, että se liit­tyy tera­pia­ryh­mään, ja etten muka sik­si voi­si sii­tä kir­joit­taa. Mut­ta tosia­sias­sa kyse on aina­kin tois­tai­sek­si ihan puh­taas­ti yksi­puo­li­ses­ta asias­ta, minun asias­ta­ni, ja tämän oman tun­ne­häs­säk­kä­ni tän­ne kir­joit­ta­mal­la käsit­te­lys­sä minun on mah­dol­lis­ta sivuut­taa sen koh­de (joka siis on ryh­mäs­sä) jota­kuin­kin koko­naan. #

Joku ehdot­ti jos­kus kau­an sit­ten tääl­lä, kommenteissa[alaviite]Tämä tapah­tui van­han Skm:n aikaan, joten en pys­ty löy­tä­mään sitä kovin helposti.[/alaviite], että iski­sin itsel­le­ni nai­sen ryh­mäs­tä, ja minus­ta se oli sil­loin ker­ta­kaik­ki­sen koo­mi­nen ja mah­do­ton aja­tus. En osan­nut kuvi­tel­la mis­tään sel­lai­sis­ta asiois­ta puhu­mis­ta­kaan siel­lä, saa­ti­ka sit­ten toi­meen tart­tu­mis­ta. Joten­kin se ehkä hei­jas­te­lee sitä, miten minus­ta täl­lai­set roman­tiik­ka-asiat yli­pään­sä­kin ovat niin intii­me­jä, kah­den­kes­ki­siä asioi­ta, että niis­tä ei oikein sovi puhua edes pie­nes­sä ryh­mäs­sä jul­ki­ses­ta verk­ko­päi­vä­kir­jas­ta nyt puhumattakaan.Voitte vain kuvi­tel­la, mil­lai­sen tus­kan val­taan jou­dun lukies­sa­ni teks­te­jä, joi­den aihee­na on tei­ni­sek­si tai neit­syy­den menet­tä­mi­nen. (Tuos­sa­pa muu­ten pari oivaa link­ki­sa­naa Googlen poi­mit­ta­vik­si! Varau­tu­kaa per­vo­vyö­ryyn, Kau­ra ja Sun äitis!) Sii­hen liit­tyy luul­ta­vas­ti kaik­ki se Suo­men van­han kan­san niin sanot­tu vii­saus, jon­ka mukaan hyvik­si koe­tut asiat on pidet­tä­vä visus­ti pii­los­sa, jot­tei­vät ne herät­täi­si kateut­ta, ja tun­nen­kin syyl­li­syyt­tä tämän kir­joit­ta­mi­ses­ta myös sen takia. #

Mitään inses­ti­pel­koa minä en kui­ten­kaan myön­nä tähän liit­ty­vän, sil­lä minä olen kyl­lä koke­nut sen­kin suh­tees­sa luok­ka­to­ve­ri­tyt­töi­hin aina ala-asteel­ta lukioon asti; minul­le kaik­ki oman luo­kan tytöt oli­vat kuin sisa­ruk­sia sii­nä mie­les­sä, että aja­tus johon­kin suh­teen­ta­pai­seen ryh­ty­mi­ses­tä nii­den kans­sa oli­si tun­tu­nut sil­lä taval­la iljet­tä­väl­tä. #

Tämä tilan­ne ärsyt­tää minua sik­si­kin, että oli­sin mie­luum­min halun­nut pitää tera­pian näis­tä tun­teis­ta puh­taa­na, kos­ka yksi isoim­mis­ta ongel­mis­ta­ni on ollut se, että panen niil­le aivan lii­an pal­jon pai­noa: olen yrit­tä­nyt käyt­tää nii­tä erään­lai­se­na voi­ma­va­ra­na ja paran­ta­va­na tai­ka­na, mitä ne eivät kui­ten­kaan tosia­sias­sa ole, kuten olen saa­nut kat­ke­ras­ti huo­ma­ta. Oli­sin halun­nut löy­tää tera­pias­ta joi­tain parem­pia, toi­mi­vam­pia psyyk­ki­siä voi­ma­va­ro­ja, joi­den avul­la voi­sin sel­viy­tyä yksi­nä­ni, kos­ka juu­ri tämä riip­pu­vuu­te­ni näis­tä tun­teis­ta tekee minus­ta riip­pu­vai­sen toi­ses­ta ihmi­ses­tä, joka nii­den tun­tei­den koh­tee­na on. #

Toi­saal­ta voi­si tie­tys­ti aja­tel­la, että olen nyt täs­sä tör­män­nyt oman elä­mä­ni ongel­miin juu­ri niin kuin ryh­mäs­sä kuu­luu­kin tapah­tua, mut­ta tosia­sias­sa täs­sä vai­hees­sa ei olla vie­lä lähel­lä­kään nii­tä ongel­mia. Ne ongel­mat kyl­lä siit­ty­vät täs­sä vai­hees­sa, eli tämä on se ensim­mäi­nen har­ha-askel kar­tal­ta, min­kä tulok­se­na sitä sit­ten jos­sain vai­hees­sa huo­maa ole­van­sa pahas­ti eksyk­sis­sä. Minä kui­ten­kin pahoin pel­kään, että yksi puo­li­tois­ta­tun­ti­nen vii­kos­sa puo­len vuo­den ajan ei rii­tä sii­hen eksy­mi­seen. Edel­li­sel­lä­kin ker­ral­la sii­hen tar­vit­tiin vuo­sien inten­sii­vi­nen yhdes­sä­olo. Eikä se aika var­sin­kaan riit­täi­si sen jäl­keen siel­tä eksyk­sis­tä pois löy­tä­mi­seen, mikä kui­ten­kin noin niin kuin jär­jel­lä aja­tel­tu­na tun­tui­si tavoit­te­le­mi­sen arvoi­sel­ta pää­mää­räl­tä. #

Löy­sin mie­len­kiin­toi­sen sitaa­tin: #

Toi­nen, taval­li­nen suden­kuop­pa on ala­ryh­mit­ty­mi­nen — klik­kien muo­dos­tu­mi­nen ryh­män sisäl­le. Jos ala­ryh­män tavoit­teet poik­kea­vat koko ryh­män tavoit­teis­ta, niin kuin ne taval­li­ses­ti teke­vät, tulok­se­na voi olla hajau­tu­mis­ta. Esi­merk­ki­nä olkoot kak­si ryh­mä­te­ra­pian jäsen­tä, joi­den välil­le muo­dos­tuu rak­kaus­suh­de tai vaik­ka­pa lähei­nen ystä­vyys. Vaik­ka kysees­sä onkin hei­dän kan­nal­taan posi­tii­vi­nen suh­de, sel­lai­nen vahin­goit­taa lähes aina ryh­mää, sil­lä ryh­män tavoit­tee­na on kai­ken ryh­män jäsen­ten välil­lä tapah­tu­van avoin jaka­mi­nen, mut­ta rakas­ta­vais­ten tavoit­tee­na on kes­ki­näi­nen lähei­syys ja tois­ten sul­ke­mi­nen sen ulko­puo­lel­le. Parin pää­mää­rät eivät sovi yhteen ryh­män pää­mää­rien kans­sa, joten ryh­män vetä­jän täy­tyy puut­tua tilan­tee­seen ja aset­taa asiat tär­keys­jär­jes­tyk­seen. #

Inc.com: Team Angst (suo­men­nos oma­ni) #

Että sil­lä taval­la. Kaik­kien mui­den, tämän tilan­teen aiheut­ta­mien haa­ve­ku­vien tiel­lä ole­vien estei­den lisäk­si ne toteu­tues­saan koi­tu­vat pahim­mas­sa tapauk­ses­sa koko ryh­män koh­ta­lok­si. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]2011-07-29 21:32[/klo] Pois­tin kuvan.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #