Kun panee suu­hun­sa lusi­kal­li­sen man­si­kan­ma­kuis­ta Dano­ne Vita­li­nea -vaah­toa, se tun­tuu sil­tä kuin oli­si juu­ri hau­kan­nut pala­sen pil­veä. #

Kun panee suu­hun­sa lusi­kal­li­sen sit­ruu­nan­ma­kuis­ta Dano­ne Vita­li­nea -vaah­toa, se tun­tuu sil­tä kuin oli­si juu­ri hau­kan­nut pala­sen hap­po­sa­de­pil­veä. #

Ja vau­van­hoi­to­pöy­däl­lä huol­le­taan nyt tie­ko­nei­ta: #

 #

Tämän­ker­tai­nen tele­vi­sio-ohjel­ma­suo­sit­te­lu tulee vali­tet­ta­vas­ti jäl­ki­kä­teen, sil­lä tulin itse kat­so­neek­si tämän Mat­kal­la syvään ete­lään ihan sat­tu­mal­ta eili­sil­ta­na, kun olin ensin kat­so­nut tätä ennen tul­leen Val­tio vapau­den vei -doku­men­tin kol­mes­ta nuo­res­ta, jois­ta yksi meni armei­jaan, yksi sivii­li­pal­ve­luk­seen ja kol­mas van­ki­laan. Mie­len­kiin­tois­ta kat­sel­ta­vaa oli sekin. #

Mat­kal­la syvään ete­lään on aja­tuk­sia­he­rät­tä­vä road trip hal­ki Ame­ri­kan Ete­län - kirk­ko­jen, van­ki­loi­den, hii­li­kai­vos­ten, rek­ka­huol­toa­se­mien, kapa­koi­den, soi­den ja vuor­ten maa­il­maan. Mat­kal­la koh­da­taan muusi­koi­ta kuten The Hand­so­me Fami­ly, John­ny Dowd, 16 Hor­se­power ja David Johan­sen, van­han ajan ban­jon­soit­ta­ja Lee Sex­ton, Roc­ka­bil­ly- ja Moun­tain -hel­lun­tai­lais­seu­ra­kun­nat ja kir­jai­li­ja Har­ry Crews sora­tiel­lä ker­to­mas­sa karu­ja ker­to­muk­sia. Elo­ku­va on kol­laa­si tari­noi­ta ja ker­to­muk­sia pää­asias­sa yllät­täen koit­ta­nees­ta kuo­le­mas­ta, syn­nis­tä tai sen hyvit­tä­mi­ses­tä, tai­vaas­ta ja hel­ve­tis­tä ilman väli­muo­to­ja. #

Ja koko ajan taus­tal­la häi­lyy kum­mal­li­nen Ete­län Jee­sus. ‘Vaih­toeh­to­kant­ria’ lau­la­va Jim Whi­te tut­kai­lee, mikä täs­sä häm­men­tä­väs­sä pai­kas­sa ins­pi­roi muusi­koi­ta ja kir­jai­li­joi­ta, työs­täen samal­la omia aja­tuk­si­aan muusas­taan - tai kuten hän itse asian ilmai­see, ‘yri­tän löy­tää kul­ta­ham­paan juma­lan kie­ros­ta hymys­tä’. #

searchingforthewrongeyedjesus.com
suo­men­nos ja lin­ki­tyk­set omia­ni #

Tämän doku­ment­tie­lo­ku­van näh­tyä­ni voin kevyes­ti sanoa, että kai­kis­ta uuden man­te­reen ihmi­sis­tä tun­nen syvin­tä yhteyt­tä näi­den ete­län köy­hien kans­sa. Jos­tain syys­tä se tun­tuu ylit­tä­vän sen­kin, mitä ne muu­ta­mat har­vat näke­mä­ni, Alas­kaan sijoit­tu­neet ohjel­mat (kuten Vil­li Poh­jo­la) ovat minus­sa herät­tä­neet, vaik­ka nii­den luon­to­mai­se­mat ovat­kin lähem­pä­nä omaa hen­kis­tä kotia­ni. #

Ehkä se joh­tuu sii­tä, että vaik­ka poh­joi­ses­sa­kin ele­tään vil­lin luon­non kes­kel­lä, siel­tä tun­tuu puut­tu­van se epä­toi­vo, kur­juus ja loh­dut­to­muus, jota tämä, eili­sen doku­men­tin esit­te­le­mä maa­il­ma minul­le huo­kui. Sii­nä on jotain minul­le hyvin tut­tua, ja luu­len, että enem­män kuin lähi­men­nei­syy­des­tä­ni, se on minul­le tut­tua hyvin var­hai­ses­ta lap­suu­des­ta, jol­loin asuim­me rivi­ta­lol­la, seu­dul­la, jota äiti sit­tem­min nimit­ti suo­ra­nai­sek­si slum­mik­si alko­ho­lis­tei­neen ja ongel­ma­per­hei­neen. #

Niin ja johan tes­ti­kin sen todis­ti, että mei­kä on se kar­mi­va­no­loi­nen ban­jon­soit­ta­ja-jäbä elo­ku­vas­ta Syvä joki. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]19:39[/klo] Lisä­sin lin­kin kulttielokuvahahmotestiin.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Kom­men­teis­ta tule­vat säh­kö­pos­ti-ilmoi­tuk­set ovat taas alka­neet temp­pui­le­maan; sys­tee­mi tun­tuu jät­tä­vän nii­tä satun­nai­ses­ti lähet­tä­mät­tä tai aina­kin satun­nai­nen osuus niis­tä jää tule­mat­ta peril­le. Satun­nai­suus­ge­ne­raat­to­ri lie­nee se sama, joka arpoo osan kom­men­teis­ta mode­roi­ta­vik­si. #

Näin ollen minun täy­tyy seu­ra­ta noi­ta kom­ment­ti­ket­ju­ja itse käsin, eli sil­min, niin kuin oli­sin joku halosca­ni­lai­nen, mikä on tur­haut­ta­vaa. Aut­tai­si­ko­han wpPHP­Mai­ler tai jokin muu plu­gin? #

No lai­toin tuon wpPHP­Mai­le­rin nyt kokeek­si käyt­töön. #

21:37 Lisä­sin mai­nin­nan wpPHP­Mai­le­rin käyt­töö­no­tos­ta. #

 
Lol! #

minä, 31it3 haxxx0r mur­tau­duin Janin tie­dos­toi­hin ja varas­tin salai­sis­ta salai­sim­man lät­ty­re­sep­tin! #

tie­to kuu­luu kai­kil­le, infor­ma­tion wants to be free! joten here goes, r3pr3z3nt! #

Ainek­set: suo­laa, soke­ria, vanil­lii­ni­so­ke­ria, kanan­mu­nia, öljyä, mai­toa, veh­nä­jau­ho­ja, mar­ga­rii­nia (pais­ta­mi­seen). #

1. Kul­hon poh­jal­le pan­naan tee­lusi­kal­li­nen suo­laa, tee­lusi­kal­li­nen soke­ria ja tee­lusi­kal­li­nen vanil­lii­ni­so­ke­ria. Kak­si kanan­mu­naa riko­taan nii­den pääl­le ja lisä­tään desi­lit­ra öljyä. Kaik­ki vis­pa­taan sekai­sin.
2. Lisä­tään kak­si ja puo­li desi­lit­raa mai­toa ja kak­si vaja­vaa desin­mi­tal­lis­ta veh­nä­jau­ho­ja. Vis­pa­taan tasai­sek­si tai­ki­nak­si. Val­mis tai­ki­na kes­tää sei­so­tus­ta huo­neen­läm­mös­sä ja jot­kut väit­tä­vät sen paran­ta­van lop­pu­tu­los­ta­kin, mut­ta minä en ole huo­man­nut mitään rat­kai­se­vaa eroa sen maus­sa. Sitä pait­si, kuka jak­saa odot­taa lät­ty­jen syö­mis­tä tun­te­ja?! Ei muu­ta kun pais­tin­pan­nu läm­piä­mään. Vie­rel­le vara­taan lau­ta­nen ja mik­ro­ku­pu val­mii­den lät­ty­jen läm­pi­mi­nä pitä­mis­tä varten.
3. Sipais­taan pais­tin­pan­nul­le margariinia.
4. Kau­hais­taan riit­tä­vän kuu­mal­le pais­tin­pan­nul­le tai­ki­naa niin, että kor­kein­taan nel­jä vii­des­osaa pan­nun poh­jas­ta peittyy.
5. Seu­raa tär­kein vai­he: kun ensim­mäi­nen reu­na alkaa kiin­tey­tyä, pan­nua kal­lis­te­taan niin, että vie­lä pais­tu­ma­ton tai­ki­na levit­tyy mah­dol­li­sim­man laa­jal­le alal­le pan­nun poh­jal­la. Näin saa­daan kak­sin­ker­tai­nen reuna.
6. Kään­tä­mis­het­ken valin­ta on var­sin rat­kai­se­va seik­ka onnis­tu­neen lop­pu­tu­lok­sen kan­nal­ta, ja se riip­puu monis­ta teki­jöis­tä. Koke­muk­sen myö­tä oikean het­ken osaa aavis­taa, mut­ta nyrk­ki­sään­tö­nä on, että lät­ty kan­nat­taa kään­tää vii­meis­tään sil­loin, kun juok­se­vaa tai­ki­naa ei sen pais­ta­mat­to­mal­la puo­lel­la enää näy. Kään­tö­puo­len pais­ta­mi­seen käy­te­tään vain mur­to-osa ensim­mäi­sen puo­len pais­ta­mi­seen kulu­nees­ta ajasta.
7. Nos­te­taan val­mis lät­ty mik­ro­ku­vun alle, lau­ta­sel­le ja tois­te­taan vai­hei­ta 3.-6. niin kau­an kuin tai­ki­naa riittää.
8. Val­mii­den lät­ty­jen pino täy­tyy vie­lä ennen syö­mään alka­mis­ta kään­tää ylö­sa­lai­sin. Näin vii­mei­si­nä pais­te­tut, läm­pi­mim­mät lätyt myös syö­dään vii­mei­si­nä ja lisäk­si hil­lon levit­tä­mi­sen jäl­keen rul­lal­le kää­ri­tyt lätyt näyt­tä­vät parem­mil­ta kuin toi­sin päin käärityt.