marginaali

Kurssipäivä 15

#23474. Perjantai, 19. elokuuta 2011 klo 18.06.27, kirjoittanut Jani.

Oli voi­ma­va­ra­päi­vä. Aamu­päi­väl­lä askar­rel­tiin omia voi­ma­va­ro­ja syö­viä ja kas­vat­ta­via teki­jöi­tä kuvaa­va astia­ku­va­häs­säk­kä. #

Ilta­päi­väl­lä vas­tail­tiin (kir­joi­tel­len) kysy­myk­siin vähän saman tee­man, nyt osin työ­elä­mään siir­ret­ty­nä, ympä­ril­tä. #

Onnis­tuin omien mie­li­pi­tei­den ilmai­sus­sa ryh­mä­ti­lan­teis­sa, ja lisäk­si kes­kus­te­lu­teh­tä­väs­sä aamul­la ja koti­mat­kal­la, samaa mat­kaa kul­ke­van kurs­si­ka­ve­rin kans­sa. Uskal­sin jopa ottaa puheek­si eilen askar­rut­ta­maan jää­nei­tä asioi­ta, eli en jän­nit­tä­nyt aivan luonn­ot­to­man pal­jon, sil­lä se yleen­sä tekee kes­kus­te­lus­ta­ni pin­nal­lis­ta ja asia­si­säl­tö­jen suh­teen teho­ton­ta. #

Kurssipäivä 14

#23456. Torstai, 18. elokuuta 2011 klo 17.49.40, kirjoittanut Jani.

Tänään oli haas­tat­te­lu­jen ja puhe­lin­soit­to­jen käy­tän­nön­har­joit­te­lu­päi­vä. Meni ihan ok, puhe­li­mes­sa kuu­lem­ma vie­lä­pä var­sin hyvin. Feis­tu­fei­sis­sä etsin näkö­jään vas­tauk­sia sil­mil­lä­ni ihan aihees­ta sei­nil­tä, eli pel­käs­tään kat­se­kon­tak­tin kart­ta­mi­ses­ta ei sii­nä ollut kyse. Toi­vot­ta­vas­ti tuo, että on nyt käy­nyt asioi­ta muu­ta­man ker­ran läpi, hel­pot­taa tar­vit­taes­sa nii­den asioi­den mie­leen­pa­laut­ta­mis­ta ilman, että tar­vii pälyil­lä jon­ne­kin vain oikei­den aluei­den aivo­ve­ren­kier­ron edis­tä­mi­sek­si. #

Joten­kin sii­nä kai­kes­sa vain vai­vaa sel­lai­nen fals­kiu­den tun­ne, kun jos oli­si ihan jon­kun kenen­ta­han­sa kans­sa rupat­te­le­mas­sa ja itses­tään ker­to­mas­sa, sitä toden­nä­köi­ses­ti aloit­tai­si huo­nois­ta puo­lis­taan ja mai­nit­si­si vah­vuuk­sis­taan kor­kein­taan jos niil­lä voi­si las­kea leik­kiä. Ja nyt sit­ten yhtäk­kiä pitää­kin mark­ki­noi­da itse­ään, kään­tää hyvät puo­let esiin ja huo­not pii­loon, ja vie­lä huo­nois­ta ten­tat­taes­sa onnis­tua niis­tä­kin löy­tä­mään jotain hyvää. #

Oli­sin lähet­tä­nyt ensim­mäi­sen har­joit­te­lu­paik­ka­ha­ke­muk­sen, mut­ta Avi­ren kone­kan­ta ei anta­nut myö­ten. Lähe­tin sen sit­ten tääl­tä kotoa, jei. Vii­me vii­kol­la tilaa­ma­ni Iki.fi-osoi­te ei vie­lä tähäk­si ehti­nyt, mut­ta toi­saal­ta minun genee­ri­sel­lä nimel­lä­ni val­lat­tu etunimi.sukunimi@gmail.com ker­too kyl­lä mie­les­tä­ni sekin jotain akti­vi­teet­tie­ni laa­dus­ta. #

Avainsanat:

Kurssipäivä 13

#23357. Keskiviikko, 17. elokuuta 2011 klo 17.17.08, kirjoittanut Jani.

Aamu­päi­väl­lä päh­käil­tiin, että mil­lai­set sei­kat teke­vät työ­nan­ta­ja­kon­tak­teis­ta (työ­haas­tat­te­luis­ta, puhe­lin­soi­tois­ta yms.) onnis­tu­nei­ta. Ihan perus­jut­tu­ja tyy­liin “huo­leh­di että puhe­li­mes­ta ei lopu akku kes­ken”, mut­ta juu­ri sitä sem­mois­ta mitä minä aina­kin tar­vit­sen­kin, kun en ole eläes­sä­ni soi­tel­lut työ­paik­ko­jen perään saa­ti­ka että ollut haas­tat­te­lus­sa. Eli että ilman täl­lais­ta rau­ta­lan­gas­ta vään­tä­mis­tä tun­ti­sin olo­ni ihan orvok­si, kun kuvit­te­li­sin ole­va­ni maa­il­man ainut ihmi­nen, joka mureh­tii näis­tä täl­lai­sis­ta sei­kois­ta. #

Ilta­päi­vä oli itse­näis­tä työs­ken­te­lyä. Vii­meis­te­lin CV:n ja tein sit­ten hake­muk­sen mie­les­tä­ni val­miik­si, mut­ta ajat­te­lin vie­lä näyt­tää sitä ohjaa­jal­le, jot­tei sii­nä ole aina­kaan mitään aivan räi­ke­ää vir­het­tä (esim. kurs­sin tie­to­jen osal­ta). Oli­sin näyt­tä­nyt jo tänään, mut­ten uskal­ta­nut koput­taa oveen. Sel­lais­ta se on. Sii­nä oli­si taas ollut tilai­suus voit­taa itse­ni ja “en ole sen arvoi­nen, että minul­la oli­si oikeut­ta kopu­tel­la minua var­ten töis­sä ole­van ihmi­sen oveen” -ajat­te­lu­ni, vaan mitä vie­lä. #

Mut­ta aamu­päi­väl­lä esit­te­lin kyl­lä mei­dän ryh­män tuo­tok­set, ja jon­kin ver­ran kom­men­toin mui­ta­kin asioi­ta, että sikä­li hyvä päi­vä. Ohjaa­ja kan­nus­ti pal­kit­se­maan itseä­ni, mut­ten kek­si­nyt mitään. #

 

From a distance

#23343. Keskiviikko, 17. elokuuta 2011 klo 16.53.52, kirjoittanut Jani.

Rei­kä ava­ruu­des­sa on ympä­ris­tö­tai­teen pro­fes­so­ri Mark­ku Haku­rin kokoa­ma tai­de­näyt­te­ly, jon­ka mark­ki­noin­nis­sa käy­te­tään näyt­te­lyn kans­sa nimen­sä (kapi­te­li­soin­tia lukuu­not­ta­mat­ta) jaka­vaa, Haku­rin itsen­sä luo­maa kuvaa. #

Markku Hakuri: Reikä Avaruudessa #

Aina­kin lähi­ju­nien mai­nos­tau­luis­sa kuvaa on rajat­tu sit­ten, että kirah­vin­kal­tai­sen olen­non kau­la on kat­kais­tu. Kos­ka en tul­lut kuvan­neek­si mai­nospla­kaat­tia, simu­loin tuo­ta rajaus­ta alla muis­tin­va­rai­ses­ti: #

Markku Hakuri: Reikä Avaruudessa (rajaus) #

Ehkä se on vain minun mie­li­ku­vi­tuk­se­ni vikaa, mut­ta mitä jos siir­ryt hie­man kau­em­mak­si näy­tös­tä, ja kat­sot sit­ten tuo­ta kirah­vin ja kah­den sen alla ole­van hah­mon (kirah­vin­poi­ka­nen ja jänis?) muo­dos­ta­maa koko­nai­suut­ta niin, että unoh­dat mitä sii­nä on var­maan­kin tai­teil­jan mie­les­tä tar­koi­tus olla. Näet­kö mitään? #

Se saa sedäl­tä kar­kin joka tun­nis­taa! #

Sit­ten toi­nen kult­tuu­ri-loo­ka­li­ke. Espoo Cinés­sä pyö­ri­te­tään Lau­re Char­pen­tier’n Gigo­la, jon­ka pää­osaa näyt­te­lee Givenc­hy-mal­li­na­kin kun­nos­tau­tu­nut Lou Doil­lon. #

Lou Doillon Gigolana #

Entä­pä jos Lou Doil­lo­nil­la oli­si­kin hie­man par­ran­sän­keä? #

Lou Doillon ja sänkiparta #

Mitä, etkö tun­nis­ta? Hmm, kat­so­taan­pa… jos­pa pöy­hi­tään tuo­ta tuk­kaa vähä­sen. #

Lou Doillon: parta ja tukka #

Häh? Ettei vie­lä­kään rak­su­ta? No minä­pä muu­tan vie­lä noi­ta kal­lon mit­ta­suh­tei­ta vähän mie­hek­kääm­mäk­si… Noin. #

Whoa! #

Ashton Kutcher #

Eli siis siiseli

#23321. Tiistai, 16. elokuuta 2011 klo 19.29.25, kirjoittanut Jani.

Aamul­la masen­si anka­ras­ti, tai sano­taan­ko hie­man kes­ki­mää­räis­tä ran­kem­min. (Sano­taan?) #

Kana­voin sen sit­ten, tai sano­taan­ko, että se kana­voi­tui sit­ten poh­dis­ke­luun moraa­lis­ta. (Sano­taan? Ja pidä­hän kuu­le vas­te­des ne kysy­mys­mer­kit kysy­myk­sie­si peräs­sä!) Joten­kin näin: #

Sii­tä, vali­taan­ko moraa­li­suus vai ei, seu­raa sel­keäs­ti ei-tri­vi­aa­le­ja ero­ja eri valin­nan teh­nei­den toi­mi­joi­den kes­ken, mut­ta mik­si tuo valin­ta on sil­ti­kin niin yhden­te­ke­vä? Mik­sei sitä, pitäi­si­kö vali­ta moraa­li­suus vai ei, voi päät­tää perus­tel­len a prio­ri? #

(“Moraa­li­suu­del­la” tar­koi­tan täs­sä yksin­ker­tai­sin­ta “toi­mi niin, että se hyö­dyt­tää itse­si ohel­la aina­kin välil­li­ses­ti myös mui­ta” -ajat­te­lua, sen valit­se­mat­ta jät­tä­mi­sel­lä taas kuta­kuin­kin “toi­mi itseä­si hyö­dyt­täen ja sen mah­dol­li­ses­ti muil­le aiheut­ta­mas­ta hai­tas­ta tyys­tin piit­taa­mat­ta” -ajat­te­lua.) #

Moraa­li­suu­den valin­ta sii­tä koi­tu­vien seu­raus­ten takia on näh­däk­se­ni itses­sään (edel­lä ole­van mää­ri­tel­män mukai­nen) moraa­li­nen valin­ta, enkä sik­si kel­puu­ta sitä. Vas­taa­vas­ti moraa­lit­to­muu­den valin­ta samoin perus­tein on moraa­lit­to­muu­den poh­jal­ta teh­ty valin­ta. Haluai­sin voi­da sanoa moraa­lit­to­muu­den valit­se­val­le, että valin­ta­si on hyvin perus­tel­tu sik­si-ja-sik­si, ja vie­lä­kin enem­män (kos­ka uskon tähän edel­lis­tä­kin vähem­män) haluai­sin voi­da sanoa moraa­li­suu­den valit­se­val­le, että valin­ta­si on hyvin perus­tel­tu sik­si-ja-sik­si. #

Eikä minul­la ole mitään! #

Ei kai moraa­li voi olla niin kuin joku ulot­tu­vuus, jon­ka ulko­puo­lel­la (sitä ennen) ei ole mitään? #