Veik­kaan, että tule­valla vii­kolla en ehi blo­gaa­maan yli­mää­rä­siä, ja vii­kon­lop­pu­na­kin on menoja, joten lyk­kään tämän kuun ajan­ku­van ulos jo nyt. #

Olin näemmä aiem­missa kat­sauk­sissa koko­naan hypän­nyt sula­vasti yli tämän­het­ki­sen puo­lus­tus­mi­nis­teri Ste­fan Wal­li­nin (rkp) jääviys-/uhkailu-/söhläilysekoilun. Wal­lin­han siis teki Drags­vi­kin varus­kun­nalle myön­tei­sen pää­tök­sen, mitä per­sut piti­vät sopi­mat­to­mana ja sen ympä­riltä sit­ten saa­tiin otsi­koita jon­kin aikaa, hoh­hoi­jaa. #

Minua koko juttu ei ole juu­ri­kaan kiin­nos­ta­nut. Wal­lin nou­datti maan tapaa, eli toimi asi­aan­kuu­lu­van maut­to­masti, sat­tui jää­mään siitä kiinni, val­ta­ko­neisto hyväk­syi jäl­leen ker­ran itse oman likai­suu­tensa ja kaikki jat­kuu niin kuin ennen­kin. Poliit­ti­sen apa­tian polt­toai­netta puh­taim­mil­laan siis. #

Auto- ja kul­je­tusa­lan työn­te­ki­jä­liitto AKT:n johto puo­les­taan sekoili kes­ke­nään pilaan­tu­neen hen­ki­lös­tö­ke­mian kanssa. Tämä­kään turha näy­telmä ei minua olisi voi­nut vähem­pää kiin­nos­taa. Pidän tosin silti aina posi­tii­vi­sena sitä, että tuol­lai­nen tuleh­tu­nut tilanne puh­keaa, jul­ki­suu­den avulla jol­lei muu­ten. En kyl­lä­kään tiedä ovatko asiat kehit­ty­neet asian­osais­ten kan­nalta myön­tei­seen suun­taan tässä nimen­omai­sessa tapauk­sessa, kun en tosi­aan ole seu­ran­nut jut­tua muu­toin kuin väki­pa­kolla sil­mä­mu­nil­leni hei­jas­tu­nei­den otsi­koi­den takia. Ihmet­te­len esi­mer­kiksi sitä, miksi Hilkka Ahde on alusta asti ollut tari­nan pro­ta­go­nisti, ikään kuin minun(kin) olisi pitä­nyt tun­tea hänen nimensä jo jos­tain ennen tätä jupak­kaa. #

Yle osoitti mie­les­täni kai­kin puo­lin todella huo­noa har­kin­taa päät­täes­sään lei­kellä Vir­tu­aa­li­nen sota -doku­ment­tia sen jo ker­ran esi­tet­ty­ään. Doku­men­tissa lai­nat­tiin Juha Mola­rin netissä jul­kai­se­maa videota, jossa Molari manasi tuhoa Kav­kaz Cen­te­rille. Ylen mukaan videossa “ylly­te­tään rikok­seen kan­san­ryh­mää vas­taan”. #

Tämä on vää­rin kai­killa mah­dol­li­silla tavoilla. Ensin­nä­kin, jos ole­te­taan, että doku­mentti yllyt­tää rikok­seen, sitä ei olisi pitä­nyt lähet­tää ensin­kään. Se kui­ten­kin lähe­tet­tiin, joten mikä Ylessä vuoti sil­loin? #

Lai­nauk­sen mukaan kyse ei kui­ten­kaan ilmei­sesti Ylen mie­lestä ole koko doku­men­tista, vaan siinä lai­na­tusta videosta. Mutta sillä, mitä sitaa­tissa kon­teks­tista irro­tet­tuna tapah­tuu, ei ole mitään mer­ki­tystä. Jos A tekee rikok­sen sano­malla X, ja joku toi­nen ei tee rikosta sanoes­saan “A sanoi X”, ei “A sanoi X”:n esit­tä­mät­tä­jät­tä­mistä voi perus­tella sillä, että A teki rikok­sen sano­malla X. #

Tun­tuu uuvut­ta­valta vään­tää tästä rau­ta­lan­kaa, koska minusta tämä kaikki on niin itses­tään­sel­vää, ja silti joku niin­kin iso ja sanan­va­pau­den kan­nalta tär­keä taho kuin Yle voi olla noin perin juu­rin häm­men­nyk­sissä täl­lai­sesta. (Tätä tapausta ei juu­ri­kaan notee­rattu sosi­aa­li­sessa mediassa, eikä ensim­mäis­ten otsi­koi­den jäl­keen van­has­sa­kaan.) #

Kony 2012 sen sijaan huo­mioi­tiin molem­missa, mikä sekin oli minusta niin kovin masen­ta­vaa. Kam­panja oli mal­lie­si­merkki masi­noin­nista1 ja masen­ta­vaa minusta siinä oli se, että net­ti­kansa2 nieli kou­kun ja syö­tin sii­moi­neen. #

Kir­jai­lija Katja Ketun ympä­rillä syn­tyi sopi­vasti kir­jan­jul­kai­sun yhtey­dessä häs­säkkä, jota on seu­rattu sosi­aa­li­sessa ja van­hassa mediassa jon­kin ver­ran. Siitä minä tie­dän niin vähän, etten ole kyen­nyt muo­dos­ta­maan min­kään­laista mie­li­pi­teen poi­kas­ta­kaan. #

Veik­kaan, että tule­valla vii­kolla en ehi blo­gaa­maan yli­mää­rä­siä, ja vii­kon­lop­pu­na­kin on menoja, joten lyk­kään tämän kuun ajan­ku­van ulos jo nyt. # Olin näemmä aiem­missa kat­sauk­sissa koko­naan hypän­nyt sula­vasti yli tämän­het­ki­sen puo­lus­tus­mi­nis­teri...