marginaali

Animal wisdom

#1644. Maanantai, 31. lokakuuta 2005 klo 13.33.51, kirjoittanut Jani.

Kuka teis­tä Jyväs­ky­län blo­go­sa­laa­veis­ta on töis­sä mar­ke­tin kas­sal­la? Minus­ta nimit­täin tun­tui tänään ensim­mäis­tä ker­taa sit­ten aloitk­se­ni, että minut tun­nis­tet­tiin ja se tapah­tui juu­ri mar­ke­tin kas­sal­la. #

Olen miet­ti­nyt että se on var­maan aika kiusal­lis­ta sil­le tun­nis­ta­jal­laee jos minut jos­kus joku sat­tui­si tun­nis­ta­maan, tai sii s ain­kin minä oli­sin sii­tä hiu­kan hämil­lä­ni jos oli­sin se toi­nen, joka tuln­nis­tai­si minut, kun pitäi­si miet­tiä että pitäi­si­kö täs­sä nyt joten­kin ilmais­ta se että olen tun­nis­ta­nut vai ei ja jos niin kuin­ka sen teki­si ja jos ei niin kuin­ka sen onnis­tuu pitä­mään sisä­lään ettei se vahin­gos­sa mul­jah­da ulos. Ja samaan aikaan minä voin vain olla autu­aan tie­tä­mät­tö­mä­nä koko toi­sen sisäl­lä tapah­tu­vas­ta päh­käi­lys­tä kun en tie­ten­kään sitä tois­ta tun­ne, tai jos en sitä tois­ta tun­ne, niin kuin en useim­pia tämän luki­joi­ta var­maan näkö, siis nöll, siis näöl­tä tun­ti­si. #

Minä ostin siel­tä mar­ke­tist a kol­me pul­loa Fenix-juo­maa kun ja sii­tä hyväs­tä sain hyp­py­na­run, tuol­lai­sen aika huo­maa­mat­to­man värin­sen (lii­maan sii­tä kuvan tähän väliin jäl­ki­kä­teen): Räikeän punainen hyppynaru pakkauksessaan #

Sii­nä on kier­ro­salklas­ku­ri ja sties mitä hie­nouk­sia. Onnea ala­ker­ran naa­pu­ri! Täs­tä­lähn saat kuun­nel­la tasais­ta jum­pu­tus­ta joka ei ole­kaan läh­töi­sin subwoo­fe­ris­ta­ni vaan sen lisäk­si jlat­ti­aa vas­ten iskey­ty­vis­tä jalois­ta­ni. #

Voi tai­vas, ava­sin juu­ri tuos­ta hyp­py­na­rus­ta otta­ma­ni kuvan ja tajusin että se näyt­tää ykyl­lä mel­ko roi­sil­ta. Niin kuin oli­sin osta­nut kak­si dil­doa ja ties mitä per­vers­siä narua saa­vut­taak­se­ni autoe­root­ti­sen asfyk­si­aa­tion kuin Mic­hael Hutc­hence - öh, ehkä voi­si kui­ten­kin sal­lia tit­sel­leen sen ver­ran tau­koa täs­sä, että tar­kis­tai­si nimien oikean kir­joi­tusa­sun vaik­ka ogooglel­la. #

Kam­mot­taa muu­ten aja­tus että täl­lä lail­la kir­joit­taes­sa tän­ne alkai­si lip­sah­de­la aja­tuk­sia jot­ka haluai­si ehdot­to­mas­ti pyyh­kiä pois mut­ta kun ei voi, mut­ta toi­saal­ta sehän täs­sä on niin jän­nää­kin juu­ri. Mut­ta kum­mas­ti sil­lä lail­la luu­lee että kun rajat pois­taa niin ei pys­ty enää pite­le­mään itse­ään muka aio­sois­sa vaan että aja­tuk­set alkai­si väki­sin mul­jah­del­la tän­ne. #

Enkä nyt siis tar­koi­ta tuom­moi­seia Mic­hael Hut… Joo, kyl­lä se kir­joi­te­taan että Hutc­hence. Niin tuom­moi­sa. Vaan nii­tä jotiain, siis mitä? No hul­lua­ko nii­tä nyt täs­sä ker­to­maan! #

 

Mitähän seuraisi siitä, jos kokeilisi kirjoittaa kokonaisen merkinnän käyttämättä backsapace- tai delete-nappeja?

#1643. Sunnuntai, 30. lokakuuta 2005 klo 13.43.26, kirjoittanut Jani.

Aina­kin var­maan pal­jon typo­ja ja myös ihan huo­maa­mat­taan kor­jat­tu­ja typo­ja ja näkö­jään myös kie­lel­lis­tä köm­pe­lyy­tä. Aargh, somr­met mei­naa­vat väki­sin­kin hakeu­tua backs­pacel­le ja huo­maan mene­vä­ni luk­koon, ihan samal­la taval­la kuin puhues­sa! Siis eihän puhut­tu­ja­kaan sano­ja kyke­ne pyyh­ki­mään pois enää sen jäl­keen kun ne ker­ran on lausut­tu. Aika jän­nää. #

Entä­pä html? Jos sal­li­si itsel­leen edes sen, että nuo tägit voi lisä­tä jäl­ki­kä­teen ja mel­kein kpak­ko­kin­han se on kun jos tulee niis­sä vir­he niin sit­ten menee hyväs­sä lykys­sä koko templaat­ti per­siil­leen. Joo, näin teen. #

Ihan niin­kuin puhees­sa­kin huo­a­maan tosi­aan koko ajan varo­va­ni enem­män ja enem­män kos­ka , ei kun siis sitä, mitä, ei kun mitä, pahus, aja­tus kat­ke­si. Jes­tas, tämä on aika jän­nää! Vaik­ka toi­saal­ta luki­jas­ta tämä var­maan näyt­tää lähin­nä kes­ki­ver­rol­ta kän­ny, siis kän­ni­pos­tauk­sel­ta. Jos­tain syys­tä muu­ten kän­ni­pos­taus kuu­los­taa parem­mal­ta kuin kän­ni­mer­kin­tä, vaik­ka muu­toin mer­kin­tä onkin minus­ta parem­pi. Vaan enät­täs ne puu­ros­ka­ni­mets site­ten? Kän­ni­las­tu? Kän­ni­pä­re? Joo-o. #

Kukaan ei kyl­lä usko tämän jul­kais­tua­ni että täm ei ole sel­lai­nen, oli sen nimi sit­ten mikä hyvän­sä. Mut­ta on tämä kyl­lä mie­len­kiin­tois­ta! Sydä­me­ni hak­kaa ihan niin kuin puhues­sa­kin, kos­ka --- tai siis mik­si? En mniä siis minä kyl­lä tie­dä sitä­kään, että mik­si se sil­loin hak­kaa. Tai no sik­si, että sitä puhues­saan tekee koko ajan täl­lais­ta jäl­keä jota minä teen täs­sä nyt näp­päi­mis­töl­lä­ni, ja jol­lais­ta nen mis­sään nimes­sä toh­ti­si jul­kais­ta, jol­lei sil­lä oli­si täs­sä tapauk­ses­sa tiet­tyä kurio­si­teet­tiar­voa. #

Tätä voi­si ruve­ta har­ras­taa­maan oikein enem­män­kin mut­ta sit­ten pitäi­si kylä kyl­lä olla näp­päi­mis­tö jos­ta oli­si backs­pace ja dele­te januo­li­nämp­päi­met­kin disable­tet­tu tai tuhot­tu koko­naan, kos­ka nyt­kin tun­nen suo­ras­taan vih­lon­taa pik­kusor­me­ni pääs­sä kun se kai­paa niin kovas­ti baacks­pacen pin­taa! #

Huh! Tämä on kuin jon­kin­lai­nen urhei­lusuo­ri­tus, on aivan mah­ta­va olo! #

 

Lukkojen takana

#1642. Sunnuntai, 30. lokakuuta 2005 klo 10.48.05, kirjoittanut Jani.

Kun jonain, val­miik­si muu­toin­kin päin per­set­tä men­nee­nä päi­vä­nä koit­taa minul­le se het­ki, jol­loin avai­met unoh­tu­vat sen taka­na­ni kiin­ni pau­kah­ta­van oven taak­se, minä toi­von kyke­ne­vä­ni yhtä kyl­mä­päi­seen suh­tau­tu­mi­seen kuin -C- omas­sa tilan­tees­saan. Tosin olen kyl­lä sikä­li hie­man hän­tä keh­nom­mas­sa ase­mas­sa, että minul­la ei ole pie­no­kais­ta, jon­ka edes­sä minus­ta­kin oli­si riit­tä­vän tar­peel­lis­ta olla roh­kea. Kor­kein­taan joku epä­miel­lyt­tä­vä naa­pu­ri sii­hen tie­tys­ti juu­ri sil­loin sat­tui­si. #

Tämä on se koh­ta, jos­sa voi­si olla kol­me täh­teä. #

Täs­sä jonain päi­vä­nä - eilen tai tois­sa­päi­vä­nä - olin tulos­sa kau­pas­ta ja ohit­ta­mas­sa edel­lä­ni kävel­lyt­tä nais­ta, kun tämä yhtäk­kiä kään­tyi kan­noil­laan ja tokai­si: “Mitäs seu­rai­let? Ei tääl­lä saa seu­rail­la ihmi­siä.” #

Noin sekun­nin kol­man­nek­sen tun­sin mie­les­sä­ni lord­bo­re­dom­mais­ta pel­koa sii­tä, että näy­tän vaa­ni­ja­rais­kaa­ja­hiip­pa­ril­ta, mut­ta sit­ten se kor­vau­tui jani­uusi­ta­lo­mai­sel­la tie­toi­suu­del­la sii­tä, ettei vika ole minus­sa, vaan kaik­ki muut ihmi­set ovat joko vähän yksin­ker­tai­sia tai sit­ten muu­ten vain pääs­tään sekai­sin (welco­me to my world!). Sen jäl­keen huo­ma­sin edel­len jii­uusi­ta­lo­mai­ses­ti jää­vä­ni poh­dis­ke­le­maan sitä, että mitä tuo nai­nen oli oikein tar­koit­ta­nut sanoes­saan, että “tääl­lä”. Mis­sä tääl­lä? Tääl­lä Kel­tin­mäes­sä? Tääl­lä Suo­mes­sa? Tääl­lä maa­il­mas­sa? Tääl­lä pään sisäl­lä? #

Täs­sä­kin voi­si olla kol­me täh­teä. Mut­ta kun minä en sitä itse kek­si­nyt ja var­sin­kin kun se on niin main­strea­mia, niin enhän minä sitä toh­di käyt­tää. Pitäi­si­vät minua vie­lä kopioi­ja­na, epä­oma­pe­räi­se­nä. #

Olen vajon­nut taas apa­ti­aan, joka täl­lä ker­ral­la on taval­lis­ta­kin voi­mak­kaam­pi ja pit­kä­kes­toi­sem­pi. Huo­ma­sin sen aamul­la nap­pe­ja naa­maan kis­koes­sa­ni, sil­lä tajusin, että olo­ni mel­kein sel­lai­nen kuin se oli­si jos oli­sin tul­lut immuu­nik­si koko selek­tii­vi­sel­le sero­to­nii­nin takai­sin­o­ton estol­le. Olen tie­tys­ti koet­ta­nut miet­tiä, että mis­tä se joh­tuu, ja niin teh­des­sä­ni kii­tel­lyt onnea­ni, että pai­noin mie­lee­ni tämän alkaes­sa, että tämä ei joh­du sii­tä että lope­tin syano­ko­ba­la­mii­nin syö­mi­sen, kos­ka sil­loin en sitä vie­lä ollut lopet­ta­nut, vaan vas­ta aikeis­sa niin teh­dä. #

Se voi ehkä joh­tua sii­tä, että olen taas pit­käs­tä aikaa avan­nut myrk­ky­pul­lo­ni kor­kin ryh­mäs­sä, vaik­ka­kaan joko myrk­ky­ni ei sii­tä huo­li­mat­ta tule pul­los­ta ulos tai sit­ten tulee, mut­ta kukaan ei suos­tu sitä nie­le­mään. #

 

Joskus

#1641. Lauantai, 29. lokakuuta 2005 klo 11.09.43, kirjoittanut Jani.

Minä haluai­sin mökin luo­dol­la, koi­ran ja vil­la­pai­dan. Husky #

Mökin pääs­sä oli­si puu­lii­te­ri ja varas­to, jos­sa minul­la oli­si pakas­teark­ku. Koi­ra oli­si iso ja kilt­ti, mut­tei fleg­maat­ti­nen, niin kuin nou­ta­jat, vaan joku terä­väm­pi. Pys­ty­kor­vai­nen. Lai­ka? Hus­ky? Vai ovat­ko nekin tur­han mitään­sa­no­mat­to­mia? Eri­pa­ri­sil­mäi­nen oli­si kui­ten­kin siis­ti. #

Pimei­nä tal­vi-iltoi­na minä makoi­li­sin sän­gyl­lä­ni ja rap­sut­te­li­sin koi­raa, jon­ka pää lepäi­si sylis­sä­ni. Yhdes­sä koi­ran kans­sa tui­jot­te­li­sim­me kami­nas­sa hil­jak­seen räti­se­vää tul­ta ja kuun­te­li­sim­me, kuin­ka jää­tä­vä tuu­li ulvoi­si ulko­na. #

Tois­tai­sek­si minul­la on vain se vil­la­pai­ta. #

 

Psykolinnut

#1640. Perjantai, 28. lokakuuta 2005 klo 20.48.33, kirjoittanut Jani.

Ei, kuu­le, Alfred, ei näin. Mik­si ihmees­sä sinun piti Lin­nuis­sa pääs­tää päi­vil­tä pää­hen­ki­löis­tä se yksi, jol­la ainoa­na pik­ku­ty­tön ohel­la tun­tui ole­van jär­keä pääs­sä? Sinä­kö sen tren­din aloi­tit­kin, että tum­ma­tuk­kai­sen nai­sen on aina kuol­ta­va ja blon­din jää­tä­vä hen­kiin? #

Annie Hayworth makaa talonsa portailla kuoliaaksi raadeltuna #

Minä­pä ker­ron sinul­le, Alfred, mitä sinun oli­si kenel­le­kin pitä­nyt teh­dä. #

Ensin­nä­kin vaik­ka­pa nyt tämä van­ha orni­to­lo­gi, joka on niin var­ma sii­tä, ettei­vät ne lin­nut nyt kenen­kään kimp­puun käy, vaik­ka kuka sanoi­si mitä. #

Ornitologin mielestä eri lajien parveileminen yhdessä on mahdotonta #

Eikö oli­si­kin sopi­vaa, että sen sijaan, että hän aina­kin näen­näi­ses­ti pelas­tuu mui­den kah­vi­las­sa kyh­jöt­tä­vien kans­sa, lok­ki repi­si hänen toi­sen kor­van­sa ja korp­pi toi­sen, kos­ka hän ei ilmi­sel­väs­ti­kään tar­vit­se kor­vi­aan, kos­ka ei usko nii­tä? #

Sit­ten tämä ärsyt­tä­vä “jär­jet­tö­män hys­tee­ri­nen nai­nen” -hah­mo (sinä­kö sen­kin loit, Alfred?): sii­nä ei pelk­kä läsäy­tys auta mitään, vaik­ka se oli­si kuin­ka autent­ti­nen läsäy­tys aidon reak­tion varmistamiseksiDVD:llä ole­van doku­men­tin mukaan hys­tee­ris­tä nais­ta näy­tel­lyt Doreen Lang oli vaa­ti­nut Tip­pi Hedreniä läp­säyt­tä­mään hän­tä pos­kel­le ihan oikeas­ti, jot­ta hänen reak­tion­sa sii­hen oli­si ollut aito. Ketään tuo­ta aiem­min lyö­mät­tö­mäk­si itse­ään väit­tä­vä Hedren teki työ­tä käs­ket­tyä.. Kun­non tilt­ti pää­kop­paan tuom­moi­sil­le! Ei sik­si, että sii­tä jär­kiin­tyi­si­vät (jär­kiin­tyy­kö hys­tee­ri­nen ihmi­nen muka oikeas­ti sii­tä läsäy­tyk­ses­tä­kään?) vaan vain sik­si, että se on niin ÄR-SYT-TÄ-VÄ. Sitä ylei­sö halu­aa, sitä aina­kin minä haluan! #

Hysteerinen nainen katsoo kameraan ja sanoo: "Olette paha. Paha!" #

Täs­tä pää­sem­me­kin suju­vas­ti sii­hen toi­seen nais­pää­hen­ki­löön, sii­hen blon­diin. Kun se herää päi­vä­unil­ta lin­tu­jen pii­rit­tä­mäs­sä talos­sa ja näkee näin hou­kut­ta­van näköi­set por­taat ylä­ker­taan, jon­ne sil­lä ei var­mas­ti ole mitään asi­aa: #

Brennenin talon yläkertaan johtavat sisäportaat #

…niin mitä sil­loin tekee tämä typy? Tie­tys­ti se kii­pe­ää ne por­taat sin­ne ylä­ker­taan! Tie­tys­ti se avaa sen oven, jon­ka taka­na ei voi odot­taa mikään muu kuin par­vi tap­pa­ja­lin­tu­ja! Tämä­hän kui­ten­kin lop­pu­jen lopuk­si on elo­ku­va lin­nuis­ta, jot­ka hyök­käi­le­vät ihmis­ten kimp­puun. #

Ja mitä teet sil­le nai­sel­le sinä, Alfred? #

Lokki hyökkää Melanien kimppuun pimeässä huoneessa #

Sinä jätät sen hen­kiin! #

Ei helk­ka­ris­sa, ei tuol­lai­nen type­ryys nyt yksin­ker­tai­ses­ti saa jää­dä ran­kai­se­mat­ta! Sehän on vas­toin kaik­kia tai­teen ja hyvän maun sään­tö­jä! Jos minä oli­sin ohjan­nut tämän elo­ku­van, niin tämän naik­ko­sen kimp­puun käy­neet lokit sun muut rää­ky­jät oli­si­vat voi­neet vaik­ka­pa repiä sil­tä pään auki sii­tä hyväs­tä, ettei sil­lä ilmi­sel­väs­ti­kään ole sil­le mitään käyt­töä. #

Puhu­mat­ta­kaan sii­tä, miten oikeu­den­mu­kai­nen kos­to se oli­si Luon­to­äi­dil­tä ihmi­sel­le, joka pukeu­tuu tur­kik­siin. #

No entä­pä sit­ten mies­pää­hen­ki­lö? Tämä san­ka­ri, joka tekee mie­hen työn vah­vis­ta­mal­la talon­sa ovet ja ikku­nat lau­doi­tuk­sil­la, mut­ta sit­ten, hup­sis­ta­hei­jaa, yhden ikku­nal­li­sen oven edes­sä ole­va koko­pui­nen ovi jää­kin raol­leen! #

Lokki hyökkää Mitchin ovenkahvaa tavoittelevan käden kimppuun #

Sii­nä­pä meil­lä on todel­li­nen antisankari!
Ehdo­tan raa­ma­tul­li­se­na ran­gais­tuk­se­na, että sen sijaan, että lokit nyh­tä­vät täl­tää hee­bol­ta vain hitusen käm­men­nah­kaa rik­ki, ne vei­si­vät­kin sil­tä kak­si tai vii­si sor­mea oikeas­ta kädes­tä. Kun ker­ran tämä tyyp­pi tun­tuu hoi­ta­van täl­lai­set elin­tär­keät itse­suo­je­lul­li­set toi­met vasu­ril­la. #

Seu­raa­vak­si tämä ilkeä äiti­muo­ri, joka on jär­kyt­tä­vän omis­tus­ha­lui­nen ja mus­ta­suk­kai­nen pojas­taan - mik­si minus­ta tun­tuu, että tämä on tois­tu­va tee­ma Hitchcockin elo­ku­vis­sa (Psy­ko, any­one?) - ja suh­tau­tuu sik­si kaik­kiin miniä­ko­ke­lai­siin jää­tä­väs­ti ja tekee kaik­ken­sa, jot­ta nämä häi­pyi­si­vät mah­dol­li­sim­man pian. #

Lydia ja Mitch kattavat pöytää. Lydia sanoo: "Neiti Daniels haluaa varmaan lähteä." #

Entä, jos­pa hän­kin hen­gis­sä sel­viy­ty­mi­sen­sä sijas­ta sai­si­kin ihan vahin­gos­sa vaik­ka­pa pojan vasa­ras­ta tai jos­tain ja kuo­li­si epä­us­koi­nen ilme kas­voil­laan, kun tajuai­si, ettei lop­pu­jen lopuk­si voi­si­kaan olla ihan var­ma, oli­ko kyse ihan pel­käs­tään vahin­gos­ta? #

[#] Olen jo mel­kein val­mis. Jäl­jel­lä on vie­lä yksi uhri, mut­ta täs­tä sinä, Alfred, et ole vas­tuus­sa. Tähän ovat syy­päi­tä sinun nimis­sä­si tämän­kin suur­teok­se­si sitä DVD:lle pais­taes­saan rais­kan­neet ahneet kup­pa-aivot, jot­ka päät­ti­vät, että alku­pe­räi­sen 1.85:1 -kuva­suh­teen voi tuos­ta vaan sil­pu­ta 4:3 -kokoi­sek­si full fra­meksi, ei kait sitä kukaan huo­maa. #

Vää­rin! #

Minä huo­maan ja minua vitut­taa aivan suun­nat­to­mas­ti se, että minä mak­soin elo­ku­vas­ta, jon­ka luu­lin ole­van Hitchcockin Lin­nut koko­nai­suu­des­saan, ja nyt minä huo­maan­kin, että täs­tä puut­tuu mel­kein kol­me­kym­men­tä prosenttia!(1,85-4/3)/1,85 ≅ 0,28 #

Niin­pä ehdo­tan­kin tämän pää­tök­sen teh­neil­le puku­mie­hil­le sitä aino­aa, riit­tä­vän jul­maa ran­gais­tus­ta, jon­ka kui­ten­kin sinä, Alfred, olit elo­ku­vas­sa­si jos­tain minul­le käsit­tä­mät­tö­mäs­tä syys­tä varan­nut täy­sin viat­to­mal­le tyy­pil­le: kos­ka hei­dän mie­les­tään on saman­te­ke­vää, näkyy­kö kuva koko­naan vai ei, eivät he sel­väs­ti­kään tar­vit­se sil­mi­ään. #

Naapurin Dan, jonka silmät on nokittu pois #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]29.10.[/klo] 10:08 Kor­ja­sin las­kel­maan ≅:in (≅) ≈-mer­kin (≈) tilalle.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]11.1.2006[/klo] 17:14 Lisä­sin iki­lin­kin kuva­suh­de­vir­hees­tä ker­to­van osan alkuun.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]17:38[/klo] Nyky­ai­kais­tin tyyliä.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]6.5.2007[/klo] 12:59 Nyky­ai­kais­tin tyy­liä, tek­nii­koi­ta ja muu­tin lin­ki­tyk­siä osoit­ta­maan Wiki­pe­di­aan ja englan­nin­kie­li­siin artik­ke­lei­hin osoit­ta­nei­ta osoit­ta­maan suomenkielisiin.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #