Vii­mei­nen tomaat­ti­me­hu­purk­ki tyh­je­ni jus­tiin­sa, vii­mei­nen pork­ka­na­me­hu­pul­lo tyh­je­ni eili­sil­ta­na ja vii­mei­nen vihan­nes­me­hu­pul­lo tyh­je­nee tänä ilta­na. Mitä kulu­nees­ta vii­kos­ta jäi käteen? #

No ensin­nä­kään tämä ei ollut lähes­kään niin kivu­lias­ta hom­maa kuin etu­kä­teen kuvit­te­lin ja pel­kä­sin. Juo­mal­la rut­kas­ti vet­tä ja ryt­mit­tä­mäl­lä päi­vit­täis­ten nel­jä­sa­dan kalo­rin saan­nin tasai­ses­ti nel­jään osaan näl­kä pysyi aisois­sa, eikä täs­tä siten toi­saal­ta myös­kään mitään var­si­nais­ta kär­si­my­se­lä­mys­tä pääs­syt muo­dos­tu­maan. #

Itse asias­sa olo­ni ei mis­sään vai­hees­sa ollut kovin hute­ra, joten jou­duin oikeas­taan käyt­tä­mään enem­män tah­don­voi­maa estääk­se­ni itseä­ni läh­te­mäs­tä len­kil­le kuin syö­mi­ses­tä pidät­täy­ty­mi­seen. Min­kään­lais­ta hen­kis­tä lip­su­mis­ta ei tapah­tu­nut, eli en syö­nyt mitään yli­mää­räis­tä vaan pysyin ihan visus­ti suun­ni­tel­lul­la mehu­lin­jal­la koko vii­kon ja sii­hen tus­kin tulee muu­tos­ta tämän vii­mei­sen­kään illan aika­na. #

Ensim­mäis­ten kol­men päi­vän aika­na (lähin­nä nes­teen­pois­tu­mas­ta joh­tu­va) pai­non­las­ku oli vaa­ti­ma­ton­ta sii­hen näh­den mitä olin odot­ta­nut. Seu­raa­vi­na kol­me­na päi­vä­nä pai­no sit­ten rysäh­ti alas vauh­dil­la. Eili­sen jäl­keen vauh­ti näyt­tää taas hidas­tu­neen, mut­ta yhden vuo­ro­kau­den vaih­te­lun perus­teel­la on tie­tys­ti vai­kea sanoa ete­ni­si­kö tämä kuih­tu­mi­nen täl­lai­sis­sa kol­men päi­vän sykleis­sä myös jat­kos­sa. On joka tapauk­ses­sa mie­len­kiin­tois­ta näh­dä kuin­ka pal­jon vii­kon aika­na kai­ken kaik­ki­aan kadon­neis­ta paris­ta-kol­mes­ta kilos­ta tulee takai­sin ja kuin­ka pian. #

Epä­miel­lyt­tä­vin­tä täs­sä ehkä lop­pu­jen lopuk­si oli tuo lii­kun­nas­ta pidät­täy­ty­mi­nen, kos­ka kun­non käve­ly­len­kis­tä irtoa­vat endor­fii­nit ovat syö­mi­sen ohel­la har­vo­ja pie­niä mie­li­hy­vän­läh­tei­tä­ni, ja arvioi­sin mie­lia­la­ni kär­si­neen sii­tä täl­lä vii­kol­la sel­väs­ti. Viik­koa pidem­pi paas­to ei siis fysio­lo­gi­ses­ti oli­si luul­ta­vas­ti kovin­kaan pal­jon tätä kovem­pi koet­te­le­mus, mut­ta oma­ni kal­tais­ta, pie­nen­pien­tä elä­mää elä­vän masen­nus­po­ti­laan psyy­kel­le se ei vält­tä­mät­tä oli­si hyväk­si. #

“Näl­kä kär­jis­tää kont­ras­tia.” #

Peter Høeg: Lumen taju, s. 116 #

Ostin tänään par­sa­kaa­lia, ruusu­kaa­lia, baby-pork­ka­noi­ta ja Kunin­kaan paluun piden­ne­tyn ver­sion. Vii­mek­si­mai­nit­tu on tri­lo­gian piden­ne­tyis­tä osis­ta ainoa, jota en vie­lä tähän päi­vään men­nes­sä ole näh­nyt. Se on myös ainoa, jon­ka niis­tä nyt omis­tan. #

Mui­ta piden­net­ty­jä osia en ole vähään aikaan näh­nyt mis­sään kau­pois­sa pait­si Sokok­sen lasi­vit­rii­nis­sä yhdes­sä mui­den, ikään­sä näh­den täy­sin äly­va­paas­ti hin­noi­tel­tu­jen bok­sien kans­sa. Sin­ne ne var­mas­ti niil­lä hin­noil­la tule­vat lahoa­maan­kin. Teat­te­ri­ver­siot löy­ty­vät kyl­lä Ant­ti­lan hyl­lys­tä vajaan kah­dek­san euron hin­ta­la­puil­la varus­tet­tui­na. Tämä piden­net­ty ver­sio Kunin­kaan paluus­ta mak­soi kah­dek­san­tois­ta euroa Sep­pä­län Citymar­ke­tis­sa. Lie­kö­hän ollut vii­mei­nen kap­pa­le. #

Samai­ses­sa Citymar­ke­tis­sa oli myös nii­tä sak­san­päh­ki­nöi­tä, ja löy­sin minä nii­tä lopul­ta Pris­mas­ta­kin seu­raa­mal­la Näky­mät­tö­män tytön vink­kiä: lei­von­ta­tar­vik­kei­den lähi­maas­tos­sa, samas­sa hyl­lys­sä kuin rusi­nat. Ne oli­vat Par­rotin kuo­rit­tu­ja sak­san­päh­ki­nöi­tä 70 gram­man pus­sis­sa ja tör­keän kal­lii­ta. #

Näkö­jään Par­rotin sivuil­la ker­ro­taan myös 25 kilon säkil­li­ses­tä kuo­rel­li­sia sak­san­päh­ki­nöi­tä, mut­ta sel­lai­sia ei ole näky­nyt mis­sään. Citymar­ke­tis­sa oli kyl­lä pik­ku­pus­sil­li­nen toi­sen­merk­ki­siä sak­san­päh­ki­nöi­tä kuo­ri­neen. Ne oli­vat kilo­hin­nal­taan kol­man­nek­sen Par­rotin kuo­rit­tu­jen hin­nas­ta, mut­ta onko­han noi­den syö­tä­vä osuus sit­ten­kään hal­vem­paa kuin val­miik­si­kuo­ri­tuis­sa? #

Cali­for­nia Wal­nuts tie­tää ker­toa, että 55 % sak­san­päh­ki­nän pai­nos­ta muo­dos­tuu sen kuo­res­ta. Niin­pä kiloon kuo­ret­to­mia päh­ki­nöi­tä tar­vi­taan pikai­sen las­ku­toi­mi­tuk­sen perus­teel­la 2,2 kiloa kuo­rel­li­sia, ja kilo­hin­ta on täl­löin vie­lä sel­väs­ti vähem­män kuin kol­min­ker­tai­nen, jon­ka siis Par­rot’s val­miik­si­kuo­ri­tuis­taan veloit­taa. #

Kuo­rel­li­set ovat Sarah Brewerin mukaan parem­pi vaih­toeh­to myös ravit­se­muk­sel­li­sis­ta syis­tä: #

“Sak­san­päh­ki­nät kan­nat­taa ostaa kuo­ri­mat­to­mi­na tai tyh­jiö­pa­kat­tui­na, sil­lä ravin­toar­vo heik­ke­nee nopeas­ti päh­ki­nöi­den olles­sa alt­tii­na ilmal­le.” #

Sarah Brewer: Ravin­to rat­kai­see, s. 33 #

[#] Sain tulo­mat­kal­la lois­toi­dean yhdis­tää näl­kä­päi­vä­lah­joi­tus kolik­ko­pur­kis­ta eroon hank­kiu­tu­mi­seen. Täy­den­sin sitä sen ver­ran, että se sisäl­si las­ke­ma­ni sääs­töt täl­tä vii­kol­ta, ja sen jäl­keen kävin ojen­ta­mas­sa sen käve­ly­ka­dul­le viho­vii­mei­se­nä päi­vys­tä­mään jää­neel­le SPR:n sol­tul­le. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]24.9. 18:10[/klo] Lisä­sin iki­lin­kin lahjoituksentekokappaleeseen.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Kol­men vii­mei­sen vuo­ro­kau­den aika­na pai­no on pudon­nut kak­si kiloa, joh­tuen lähin­nä kai sii­tä, että mehut eivät jos­tain syys­tä oikein tun­nu enää imey­ty­vän, vaan men­nä kur­lut­ta­vat läpi eli­mis­tön mel­kein sel­lai­se­naan. Mut­ta ei tätä nyt kyl­lä kes­ken­kään lope­te­ta toi­sek­si­vii­mei­se­nä päi­vä­nä, kun ei tuo miten­kään voin­tiin­kaan ole vie­lä vai­kut­ta­nut, eli että hei­kot­tai­si tai pyör­ryt­täi­si. #