“Tulee vas­taa­no­tol­le työ­ky­ky­ar­vioon. Sanoo voin­tin­sa ollen vii­me vuo­si­na saman­lai­nen koko ajan. Koto­na voi hyvin, läh­te­mi­set kotoa vai­kei­ta, jän­nit­tää koko ajan. Saa kui­ten­kin läh­det­tyä. Kyke­nee koti­työt teke­mään. Kau­pas­sa käyn­nit onnis­tu­vat täl­lä het­kel­lä. Sosi­aa­li­sia kon­tak­te­ja ei juu­ri ole, ainoas­taan tyt­töys­tä­vän­sä luo­na käy vii­kon­lop­pui­sin ja tera­pia­käyn­neil­lä aikuisp­sy­kiat­rian polikli­ni­kal­la. Junas­sa kyke­nee kul­ke­maan. Jän­nit­tää koko ajan asioi­ta hoi­taes­saan, yleen­sä kui­ten­kin saa hoi­det­tua. Masen­tu­neek­si kuvaa itse­ään. Nuk­kuu koh­ta­lai­sen hyvin. Aloi­te­ky­kyä on jon­kin ver­ran. Muis­ti on nor­maa­li. Kes­kit­ty­mis­vai­keuk­sia on jon­kin ver­ran. Lukion jäl­keen poti­las on ollut kou­lua­vus­ta­ja­na ja sen jäl­keen opis­kel­lut tie­to­tek­niik­kaa, opin­not ovat kui­ten­kin kes­key­ty­neet. #

Vas­taa­no­tol­la on hil­jai­sen oloi­nen ja jän­nit­tää. Masen­tu­neen vai­ku­tel­man tekee. Puhe on mel­ko niuk­kaa, syr­jäh­te­le­mä­tön­tä. Esil­le tulee surul­li­suut­ta, toi­vot­to­muut­ta tule­vai­suu­des­ta, syyl­li­syyt­tä. Itse­tu­hoa­ja­tuk­sia­kin on päi­vit­täin, ei kui­ten­kaan suun­ni­tel­mia. Ärsyyn­tyy her­käs­ti. Menet­tä­nyt kai­ken kiin­nos­tuk­sen mui­hin ihmi­siin. Vai­kea teh­dä pää­tök­siä ja voi­dak­seen teh­dä jota­kin on suo­ras­taan pako­tet­ta­va itsen­sä sii­hen. BDI-pis­tei­tä saa 24. […] #

Yhteen­ve­to­na totean, että kysy­myk­ses­sä on 29-vuo­tias mies, jol­la on ollut vai­kei­ta jän­nit­tä­mi­soi­rei­ta ja masen­nus­ta vuo­des­ta 2002 alkaen. Jän­nit­tä­mi­soi­reet koros­tu­vat täl­lä het­kel­lä, elää eris­täy­ty­nyt­tä elä­mää. Todet­ta­vis­sa kes­ki­vai­kean masen­nuk­sen oireis­to.” #