marginaali

Näyttäkää minulle

#3546. Torstai, 23. lokakuuta 2008 klo 17.38.00, kirjoittanut Jani.

Hirviö elokuvasta Frankenstein's Daughter Mitä elo­ku­vien arvioin­tiin tulee, olen ilmei­ses­ti akse­lin toi­ses­sa ääri­pääs­sä kuin Pod­Kais­tan Hen­rik. Olen nimit­täin tul­lut sii­hen joh­to­pää­tök­seen, että Godzil­la-elo­ku­vat vie­hät­tä­vät minua, kos­ka niis­sä kes­ki­ty­tään sii­hen min­kä elo­ku­vat osaa­vat par­hai­ten: hui­kei­den ilmiöi­den näyt­tä­mi­seen. #

Viis juo­nes­ta! Viis hen­ki­lö­hah­mois­ta! Viis tee­mois­ta ja punai­sis­ta lan­gois­ta! Nii­tä tulee käyt­tää kor­kein­taan teko­syi­nä, joi­den ansios­ta pääs­tään näyt­tä­mään jotain, mitä oikeas­sa elä­mäs­sä ei iki­nä var­mas­ti näki­si, kuten sata­met­ri­siä hir­viöi­tä tuhoa­mas­sa kau­pun­ke­ja. Ja sit­ten tulee kes­kit­tyä nii­hin hur­jan näyt­tä­viin ilmiöi­hin eikä mihin­kään hem­me­tin epä­olen­nai­suuk­siin kuten juo­neen. #

Elo­ku­van käyt­tä­mi­nen tari­nan ker­to­mi­seen on minus­ta vähin­tään­kin köm­pe­lö valin­ta. Kir­jas­sa nii­tä tari­noi­ta voi­daan ker­toa niin pal­jon parem­min, että elo­ku­vaa ei pidä yrit­tää käyt­tää sii­hen, jol­lei se ole perus­tel­tua juu­ri äänel­li­ses­ti ja kuval­li­ses­ti poik­keuk­sel­li­sen olen­nais­ten, eris­kum­mal­lis­ten ele­ment­tien täh­den. #

Tätä ei kui­ten­kaan pidä tul­ki­ta niin, että­kö minus­ta tari­na oli­si elo­ku­val­le sinän­sä pahit­teek­si. Kyl­lä tari­naa saa olla ja se on jopa suo­ta­vaa, mut­ta tär­kein­tä on kui­ten­kin se, että on jotain poik­keuk­sel­lis­ta näy­tet­tä­vää ja kuuntelutetu..te..ttavaa. Jos ei ole, niin kir­ja on tosi­aan­kin parem­pi vaih­toeh­to. #

Tätä ei myös­kään pidä tul­ki­ta niin, ettei­kö tari­noi­ta oli­si jos­kus ker­rot­tu elo­ku­vis­sa­kin onnis­tu­nees­ti, vaik­kei elo­ku­va täs­sä esit­tä­mie­ni vaa­ti­mus­ten mukaan oli­si­kaan ollut perus­tel­tu valin­ta. Kyl­lä onnis­tu­nei­ta tari­nae­lo­ku­via on muu­ta­ma, mut­ta ne ovat kui­ten­kin lop­pu­jen lopuk­si poik­keuk­sia, enkä usko että se joh­tuu pel­käs­tään Stur­geo­nin lais­ta tai ohjaa­jien tai­dot­to­muu­des­ta, vaan poh­jim­mil­taan sii­tä, että tari­nan ker­to­mi­nen kuvia näyt­tä­mäl­lä on kuin vasa­roin­ti pais­tin­pan­nul­la. Saat­taa­han se niin­kin onnis­tua, mut­ta oli­si nii­tä sopi­vam­pia­kin kei­no­ja. #

B

#3539. Torstai, 23. lokakuuta 2008 klo 11.45.06, kirjoittanut Jani.

“Tulee vas­taa­no­tol­le työ­ky­ky­ar­vioon. Sanoo voin­tin­sa ollen vii­me vuo­si­na saman­lai­nen koko ajan. Koto­na voi hyvin, läh­te­mi­set kotoa vai­kei­ta, jän­nit­tää koko ajan. Saa kui­ten­kin läh­det­tyä. Kyke­nee koti­työt teke­mään. Kau­pas­sa käyn­nit onnis­tu­vat täl­lä het­kel­lä. Sosi­aa­li­sia kon­tak­te­ja ei juu­ri ole, ainoas­taan tyt­töys­tä­vän­sä luo­na käy vii­kon­lop­pui­sin ja tera­pia­käyn­neil­lä aikuisp­sy­kiat­rian polikli­ni­kal­la. Junas­sa kyke­nee kul­ke­maan. Jän­nit­tää koko ajan asioi­ta hoi­taes­saan, yleen­sä kui­ten­kin saa hoi­det­tua. Masen­tu­neek­si kuvaa itse­ään. Nuk­kuu koh­ta­lai­sen hyvin. Aloi­te­ky­kyä on jon­kin ver­ran. Muis­ti on nor­maa­li. Kes­kit­ty­mis­vai­keuk­sia on jon­kin ver­ran. Lukion jäl­keen poti­las on ollut kou­lua­vus­ta­ja­na ja sen jäl­keen opis­kel­lut tie­to­tek­niik­kaa, opin­not ovat kui­ten­kin kes­key­ty­neet. #

Vas­taa­no­tol­la on hil­jai­sen oloi­nen ja jän­nit­tää. Masen­tu­neen vai­ku­tel­man tekee. Puhe on mel­ko niuk­kaa, syr­jäh­te­le­mä­tön­tä. Esil­le tulee surul­li­suut­ta, toi­vot­to­muut­ta tule­vai­suu­des­ta, syyl­li­syyt­tä. Itse­tu­hoa­ja­tuk­sia­kin on päi­vit­täin, ei kui­ten­kaan suun­ni­tel­mia. Ärsyyn­tyy her­käs­ti. Menet­tä­nyt kai­ken kiin­nos­tuk­sen mui­hin ihmi­siin. Vai­kea teh­dä pää­tök­siä ja voi­dak­seen teh­dä jota­kin on suo­ras­taan pako­tet­ta­va itsen­sä sii­hen. BDI-pis­tei­tä saa 24. […] #

Yhteen­ve­to­na totean, että kysy­myk­ses­sä on 29-vuo­tias mies, jol­la on ollut vai­kei­ta jän­nit­tä­mi­soi­rei­ta ja masen­nus­ta vuo­des­ta 2002 alkaen. Jän­nit­tä­mi­soi­reet koros­tu­vat täl­lä het­kel­lä, elää eris­täy­ty­nyt­tä elä­mää. Todet­ta­vis­sa kes­ki­vai­kean masen­nuk­sen oireis­to.” #

OSA JOKA EI TOHDI LAUSUA NIMEÄÄN

#3524. Keskiviikko, 22. lokakuuta 2008 klo 16.50.48, kirjoittanut Jani.

HAJOTIN VESSAN LAVUAARIN. SE ON OLLUT TUKOSSA JO TIES KUINKA KAUAN, EIKÄ SEN MIKÄ-SEN-HELPOSTI-IRROTETTAVAN-OSAN-NIMI-NYT-ONKAAN IRROTTAMINEN JA HUUHTELU OLE VAIKUTTANUT SIIHEN MITÄÄN, KUN SE TUKOS ON OLLUT SIINÄ HETI SUUN ALLA OLEVASSA PUTKENPÄTKÄSSÄ, JOKA ON ENNEN SITÄ MIKÄ-SEN-HELPOSTI-IRROTETTAVAN-OSAN-NIMI-NYT-ONKAAN. #

NIIN NYT MINÄ OTIN JA IRROTIN SEN PÄTKÄN SIITÄ, TAI OSITTAIN, KUN SE RUUVI OLI NIIN TIUKKA JA VITTUMAINEN VÄÄNNETTÄVÄ. SEN VERRAN SAIN SITÄ RAOTETTUA ETTÄ SAIN HAMMASHARJALLA SEN SIITÄ PUTKEN JA PUTKEN SUUN VÄLISTÄ PUTSATTUA (KLÖNTTEJÄ OM NOM NOM NOM NOM) NIIN ETTÄ SE VETI TAAS HYVIN, MUTTA SEN JÄLKEEN EN SITTEN ENÄÄ SAANUT SITÄ SUUTA KIRITTYÄ TAKAISIN PAIKOILLEEN. ILMEISESTI SIITÄ RUUVISTA MENI KIERTEET SITÄ ÄHRÄTESSÄNI. #

ONNEKSI TALONMIES ON VERKOSSA, ETTÄ VIKAILMOITUKSEN TEKEMINEN ON TOSI HELPPOA. NYT VAIN SITTEN JOUTUU TAAS OLEMAAN KUIN TULISILLA JARVILLA SIIHEN SAAKKA ETTÄ HUOLTOMIES ON KÄYNYT. EI VOI RAUHASSA MUNASILLAAN HIPPALOIDA JNE. #

NÄIDEN HUOLTOILMOITUSTEN TEKEMISEEN LIITTYY AINA AHDISTUS TUOSTA, ETTEI OLE MITÄÄN HAJUA NOIDEN OSIEN OIKEISTA NIMISTÄ. YLEENSÄ MINÄ NIMITTÄIN KYLLÄ TIEDÄN TASAN TARKKAAN ETTÄ MIKÄ OSA KULLOINKIN ON HAJONNNUT, MUTTA EN SEN OSAN NIMEÄ, JA KOSKA OMANARVONTUNTONI EI JOUSTA NIIN PITKÄLLE ETTÄ VOISIN TEKEYTYÄ BLONDIKSI TYYLIIN “VESSANI ON RIKKI OMG HALP”, JÄÄ VAIHTOEHDOKSI VAIN YRITTÄÄ KUVAILLA SITÄ HAJONNUTTA OSAA MAHDOLLISIMMAN SUJUVILLA KIERTOILMAISUILLA. KIERTOILMAISUILLA, JOTKA EIVÄT VARMASTI KUITENKAAN LOPULTAKAAN ONNISTU PEITTÄMÄÄN SITÄ TOTUUTTA, ETTEN MINÄ OLE PERILLÄ PUTKIMIES-JARGONISTA, VAIKKA OLENKIN PUTKIMIESTÄ ILMISELVÄSTI KOETTANUT LEIKKIÄ, KUN SEN VESIKALUSTEEN KERRAN HAJOTINKIN. #

JOSSAIN NETISSÄ PITÄISI OLLA TOSI HAVAINNOLLISET RAKENNEKUVAT VESSANPÖNTÖSTÄ JA LAVUAARISTA, SEMMOISET MALLIA “IKEA” TAI “LEGO”, JOSSA OSAT OVAT TOISISTAAN IRRALLAAN MUTTA KUITENKIN SUHTEESSA TOISIINSA SAMOILLA PAIKOILLA KUIN MIHIN NE VALMIIKSI KOOTUSSA TUOTTEESSA TULEVAT. SITTEN KUSTAKIN OSASTA LÄHTISI VIIVA JONKA PÄÄSSÄ LUKISI ETTÄ MILLÄ NIMELLÄ SITÄ OSAA VOI NIMITTÄÄ NIIN, ETTÄ VOI OLLA VARMA, ETTEI HUOLTOYHTIÖSSÄ NAURETA KUN VIKAILMOITUSTANI LUETAAN. #

MINÄ OLEN MUUTEN TÄHÄN SAAKKA LUULLUT ETTÄ SE ON NIIN PÄIN, ETTÄ IHMINEN ON PÄÄSTÄÄN VÄHÄN YKSINKERTAINEN, JA SE SITTEN ILMENEE HALUNA KIRJOITTAA CAPS LOCK PÄÄLLÄ. NYT TÄMÄN KIRJOITETTUANI MINUSTA ALKOI KUITENKIN TUNTUA SILTÄ, ETTÄ SE ONKIN NIIN PÄIN, ETTÄ KUN SEN CAPS LOCKIN NAPSAUTTAA PÄÄLLE, NIIN SEN SEURAUKSENA IHMINEN ALKAAKIN YHTÄKKIÄ TUOTTAA TEKSTIÄ JOKA ON KUIN VAJAAÄLYISEN VAJAAÄLYISILLE KIRJOITTAMAA. #

NO JOKA TAPAUKSESSA, HYVÄÄ CAPS LOCK -PÄIVÄÄ! #

 

Kaikelle on paikkansa, eikä se ole täällä

#3508. Tiistai, 21. lokakuuta 2008 klo 12.21.06, kirjoittanut Jani.

Kolmiulotteinen puupalikkapalapeli (koottuna) Kos­ka kau­pan­käyn­ti tava­roil­la vaa­ti­si ihmis­kon­tak­te­ja, se ei minul­ta käy kovin hel­pos­ti, joten aloi­tin tava­roi­den vähen­tä­mi­sen huus­hol­lis­ta­ni siir­tä­mäl­lä nii­tä häk­ki­va­ras­toon. Aina­kin ne on siel­tä astet­ta hel­pom­pi sit­ten siir­tää edel­leen jon­ne­kin tar­vit­taes­sa, eivät­kä­hän ole tääl­lä tur­haan pölyä kerää­mäs­sä. Video­nau­hu­rin, kai­u­tin­te­li­nei­den, yhden put­ki­näy­tön ja kir­ja­hyl­lyn ver­ran vähem­män sitä on nyt tääl­lä. Kai­ut­ti­met toi­mi­tin tuos­sa eili­saa­mu­na veli Jan­nel­le. #

Sen häk­ki­va­ras­ton kans­sa värk­kää­mi­nen on aina mel­koi­nen ope­raa­tio, kun se on niin täy­si, että pie­ni­kin muu­tos tilan­tees­sa (joko uuden tava­ran tuo­mi­nen sin­ne tai jon­kin siel­tä pois otta­mi­nen) vaa­tii aina laa­jo­ja uudel­leen­jär­jes­te­ly­jä. Se taas tar­koit­taa sitä, että vähin­tään puo­let tava­rois­ta täy­tyy pur­kaa siel­tä häkis­tä sii­hen ahtaal­le käy­tä­väl­le, jos­ta ne vas­ta voi sit­ten latoa takai­sin yhtä tiu­kas­ti kuin ne oli­vat­kin. #

Se on työ­läs­tä, mut­ta samal­la hyvin tyy­dyt­tä­vää, sil­lä jos­tain syys­tä tuos­sa tou­hus­sa esi­neet tun­tu­vat teke­vän poik­keuk­sel­li­sen vähän sitä vit­tu­mais­ta vas­ta­rin­taa, jota ne yleen­sä har­joit­ta­vat. Kai­kel­le tun­tuu löy­ty­vän oma paik­kan­sa, johon se juu­ri ja juu­ri solah­taa, kun­han sen pai­kan antaa muo­dos­tua rau­has­sa kasaa­mal­la sin­ne varas­toon ensin nii­tä tava­roi­ta, joil­le se paik­ka siel­lä jo on. #

Tuli samal­la imu­roi­tua­kin tääl­lä taas pit­käs­tä aikaa. Mie­tin sii­nä, että mikä jär­ki se tuom­mo­ses­sa imu­ris­sa­kaan on. Vitut­taa se ääni, ja se imu­roin­ti­han nos­tat­taa pölyä, toi­sin kuin aina­kin olet­tai­sin mopin teke­vän. Jos­tain syys­tä Aller­gia- ja ast­ma­lii­ton sii­vous­oh­jeis­sa ei kyl­lä edes mai­ni­ta mop­pia, vain imu­ri. #

Pöly­jä pitäi­si vie­lä pyyh­kiä, kun mei­naa taas nok­ka men­nä tuk­koon aina illal­la. #

Arimasen

#3501. Torstai, 16. lokakuuta 2008 klo 18.49.00, kirjoittanut Jani.

Haa­veis­sa­ni lei­jun näky­mät­tö­mä­nä pimei­tä katu­ja pit­kin vau­nuis­sa, joi­ta lii­ku­tan etusor­me­ni voi­mal­la. #

“Siis kuun­te­le, pelos­ta vavis­ten
   taas tor­jum­me nuk­ku­ma-aikaa
ja ikä­vää het­keä ero­sa­no­jen
   joi­den lävit­se pet­ty­mys kai­kaa:
yhä olem­me lap­sia molem­mat täs­sä
tätä nuk­ku­maan menoa pel­kää­mäs­sä.” #

Lewis Car­roll: Lii­san seik­kai­lut pei­li­maas­sa (suo­men­ta­neet Kir­si Kun­nas ja Eeva-Lii­sa Man­ner) #