Ursus melancholicus
#7413. Keskiviikko, 15. huhtikuuta 2009 klo 10.06.35, kirjoittanut Jani. 3
Viime yönä näin unta, että painin jääkarhun kanssa. Jouduin jostain syystä sen kynsiin, ja tiesin, että ainoa tapa selviytyä siitä hengissä oli alistua kokonaan sen leikkikaluksi eli antaa sen väännellä minua ihan miten sitä huvitti. Olin hetkeä aiemmin nähnyt jonkun tekevän niin huvin vuoksi ja siitä tiesin tämän keinon. Karhu puristi minut alleen maata vasten ja otti pääni leukojensa väliin niin, että tunsin sen lämpimän ja kostean hengityksen naamallani. Siinäkin yritin vain olla rauhallisesti ja liikkumatta, huolimatta asetelman kuumottavuudesta. #
Edellisistä karhu-unista onkin aikaa. Olen jo aikoinani päätellyt tuon eläimen symboloivan minulle ahdistavia asioita. Tässä tämänkertaisessa se voisi kylläkin olla myös masennuksen symboli päätellen tuosta “ainoa keino selviytyä siitä hengissä on alistua sen riepoteltavaksi” -ideasta. Unessa metodin tarkoituksena oli jäljitellä pennun käyttäytymistä ja vedota siten aikuisen suojeluvaistoon, joka toimii sen leikkiessä pennun kanssa. Todellisuudessahan jääkarhunpennulla ei ole mitään hengissäselviytymismahdollisuuksia vieraan aikuisen kynsissä. #
Tosin Calgaryn yliopiston julkaisun mukaan on näköjään havaittu ainakin yksi tapaus, jossa kokematon jääkarhunaaras adoptoi toisen yhtä kokemattoman naaraan yhden pennun kahdesta omastaan siihen saakka koostuneen pesueensa jatkoksi.A.E. Derocher, Ø. Wiig: “Observation of Adoption in Polar Bears (Ursus maritimus)”; Arctic Vol. 52, No. 4 (joulukuu 1999). #
Mutta millä ihmeen algoritmillä Ksml.fissä skaalataan nuo kuvat? Vanhas-riepukin näyttää pikselöitymisen takia joltain örkiltä. Siis jopa enemmän kuin tavallisesti. #
Juolahti mieleen, että karhu saattaisi olla myös uusi toteemieläimeni, tajuntani alempien kerrosten symboli.