Onko se joku budd­ha­lai­ses­ta kult­tuu­ri­pe­rin­nös­tä joh­tu­va kan­sal­li­nen ilmiö, vai vain har­ras­ta­mie­ni kult­tuu­riob­jek­tien (Godzil­la-elo­ku­vat) kök­köy­den aiheut­ta­ma har­ha­kä­si­tys, että japa­ni­lai­set lausu­vat kes­kus­te­lus­sa pal­jon itses­tään­sel­vyyk­siä? Esi­merk­ki­nä vaik­ka­pa Godzil­la koh­taa King Ghi­do­ra­hin -elo­ku­vas­ta (Godzil­la vs. King Ghi­do­rah) seu­raa­va kat­kel­ma, jos­sa King Ghi­do­ra­hin syn­nyin­ta­paa jan­ka­taan minuu­tin sisäl­lä kaik­ki­aan nel­jä ker­taa. #

Terasawa: Doratit? Muuttiko Bikinin atollin säteily ne hirviöksi? [1]
Fujio: Pienistä lemmikeistä tuli valtaisa hirviö. [2] 
Saegusa: Minusta tuntuu, että Emmy jätti tahallaan kolme doratia saareen. 
Mazaki: Niistä kolmesta doratista muodostui King Ghidorah. [3] 
Terasawa: Silloinhan King Ghidorah on 2200-luvun ihmisen luomus. [3 ½]
Fujio: Miksi he halusivat luoda sellaisen? He aikovat tuhota Japanin! 
[kohtaus vaihtuu]
Wilson: Tietokoneen laskelmat täsmäävät. Jätit saareen kolme doratia. Ydinkoe muutti ne Godzillaakin hurjemmaksi hirviöksi. [4]

Okei, ne kol­me dora­tia sulau­tui­vat ydin­ko­keen vai­ku­tuk­ses­ta yhdek­si jät­ti­läis­hir­viök­si — se tuli jo sel­väk­si! Ja kun tuo tuol­lai­nen alle­vii­vaus ei täs­sä oli­si edes tar­peen, se King Ghi­do­ra­hin syn­ty kun on täs­sä joh­don­mu­kai­suu­des­saan lie­väs­ti sanot­tu­na ontu­vas­sa teke­lees­sä siel­tä kaik­kein sel­keim­mäs­tä pääs­tä ilmiöi­tä. Mitä jos selit­täi­sit­te sen sijaan vaik­ka sen, että Godzil­lan “pyyh­ki­mi­nen his­to­rias­ta” tar­koit­taa käy­tän­nös­sä vain sen nykyi­sen sijain­nin muut­tu­mis­ta ilman, että hir­viön tähän men­nes­sä aiheut­ta­mat tapah­tu­mat ilmei­ses­ti muut­tu­vat nykyi­syy­den ihmis­ten mie­lis­sä miten­kään? Aina­kaan Godzil­la ei vai­ku­ta heil­le täy­sin tun­te­mat­to­mal­ta niin kuin olet­tai­si ole­van sen jäl­keen, kun his­to­ri­aa käväis­tään muut­ta­mas­sa niin, ettei hir­viö kos­kaan pää­se edes syn­ty­mään. #

(Ei pidä käsit­tää vää­rin; juu­ri näi­den lap­sel­li­suuk­sien ja jär­jet­tö­myyk­sien takia minä näis­tä elo­ku­vis­ta niin pal­jon nau­tin­kin. Vaik­ka näi­tä kat­soi­si miten mon­ta ker­taa, jär­ki ei kyke­ne selit­tä­mään näke­mään­sä, ja sik­si vie­hä­tys säi­lyy.) #