Tsillin
#9240. Keskiviikko, 26. elokuuta 2009 klo 11.48.16, kirjoittanut Jani. 1
Tänään aion ottaa rauhallisesti. Ruokaa pitäisi nyt olla sen verran, ettei tarvitse käydä kaupassakaan. Istun vaan ja olen. Tietokoneella. #
Kirkkonummen Sanomat on viime numeroissa (luettavissa lehden sivuilla PDF:inä, hyvä hyvä!) kertonut kellarikomeromurtojen sarjasta tässä tämän kadun varrella olevissa taloissa. Hyvä ettei minulla ole tuolla omassani mitään arvokasta. Ei sillä etteikö arvotonkin varkaille kelpaisi: nyt viimeksikin tuolta naapurista vietiin mattoja ja, helvetti, pilkkireppu. Arvottoman tavaran katoaminen ei kuitenkaan vituta niin kuin arvokkaan. #
Tuli tuossa äsken jostain… no hyvä on, taas kerran Godzillaa katsellessani, mieleen, että miten pitkälti ihmisen temperamentti, stressaantuminen ja stressiin reagoiminen määrää hänen kohtaloaan. Osaan uskoakseni eläytyä sellaisen ihmisen asemaan, joka reagoi stressiin ihan eri lailla kuin minä. Eläytymishetkeni saavat minut kyllä toivomaan, että minunkin reagointimallini olisi hyödyllinen. #
Tietysti siitäkin mallista voi sitten olla omat ongelmansa, eikä minunkaan ongelmani ehkä niinkään ole reagointimallini sinänsä, vaan sen äärimmäisyys. Jos olisin yhtä kaukana akselin keskipisteestä kuin nyt, mutta sen toisessa päässä, olisin varmaan melko levoton tyyppi. Saisin jatkuvasti olla hakemassa impulsseja, vaikkapa murtautumalla toisten kellarikomeroihin varastamaan vanhoja mattoja ja pilkkireppuja. Nythän minun täytyy olla juuri näin, istua paikallani tekemättä paljon mitään, jotta välttyisin impulsseilta. Minä kun en juurikaan kykene sietämään impulsseja. #
Aioin linkittää tässä Veloenaan, koska olin varma että luin sieltä temperamentista jotain ihan vastakin, mutta en sitten löytänytkään sitä. #