marginaali

Niin kauas kuin yötä riittää

#11612. Maanantai, 24. elokuuta 2009 klo 8.32.51, kirjoittanut Jani.

Niin kau­as kuin yötä riit­tää koos­tuu pää­mää­rät­tö­mäs­tä ja monil­ta osin epä­us­kot­ta­vas­ta juo­nes­ta, jon­ka Louis-Fer­di­nand Céli­ne on kyhän­nyt kasaan voi­dak­seen sen puit­teis­sa saar­na­ta ihmi­syyt­tä kos­ke­via, kyy­ni­siä näke­myk­si­ään, jot­ka oma­na aika­naan oli­vat ehkä radi­kaa­lin­kin pes­si­mis­ti­siä, mut­ta jot­ka useim­mis­ta lie­ne­vät jo nykyi­sin lähin­nä arki­päi­väi­sen tyl­siä, niin kuin minus­ta. Täs­tä huo­li­mat­ta­kin kir­jan paras ansio lie­nee sii­nä, miten hyvin se on kes­tä­nyt aikaa juu­ri sen ansios­ta, että oli oma­na aika­naan tyy­lil­li­ses­ti aikaan­sa edel­lä. #

Dentit 2009-08-23

#9191. Sunnuntai, 23. elokuuta 2009 klo 15.27.00, kirjoittanut Jani.

  • won­de­ring how to make wget use only spa­re bandwidth. #
  • Vähän­kö luk­sus­ta kun voi kuun­nel­la strii­miä mureh­ti­mat­ta siir­to­kiin­tiön kulu­mis­ta. #
  • Ei taas mil­lään jak­sai­si syö­dä mitään. #
  • Jaa­ha, Kap­sil­la tie­to­kan­ta­pal­ve­li­non­gel­ma. #
  • Joi­tain Mah­jongg-ase­tel­mia voi­si tui­jot­taa maa­il­man tap­piin asti näke­mät­tä jäl­jel­lä ole­via pare­ja. #
  • @ennaj Minä dent­ti­si luke­mi­seen asti. in reply to ennaj #
  • Repre­pro rous­kut­te­li mel­kein kak­si vuo­ro­kaut­ta omaa paket­ti­va­ras­toa. Saa nyt näh­dä oli­ko tuos­sa sit­ten mitään jär­keä. #
  • Pos­ken pure­mi­nen on itse­re­kur­sii­vis­ta. #
  • nak­ka­si maka­ro­ni­laa­ti­kon uuniin ja sen jäl­keen tis­ka­si. #
  • Naa­pu­ris­sa pora­taan puo­len tun­nin välein, jot­ta säi­käh­täi­sin joka ker­ta. #
  • Maka­ro­ni­laa­ti­kos­ta tuli epä­kiin­te­ää mut­ta makoi­saa. #
  • Pai­kal­li­set pik­ni­kil­lä Siwan pihal­la. #
  • would like to use the Sepa­ra­te Feed Com­ments and Track­backs plu­gin for #WordPress but cant get the pings feed wor­king. #
  • Haluai­sin pyja­man­housut. #
  • #7up Free: not #free as in free­dom, not free as in beer. #

Tämän mer­kin­nän jul­kai­si Identi.ca Tools. #

 

Filtration

#9186. Sunnuntai, 23. elokuuta 2009 klo 10.21.57, kirjoittanut Jani.

Tho­se in my cold mac­hi­ne know­led­geable enough to be vir­ta­syöp­pö­jä time, so loud noi­se on hold. When the refri­ge­ra­tor to stop the sona­ta as a freezer to open theirs, and vice ver­sa. I do not otherwi­se ever so far in my life I paid the elect­ric bill. It is always inclu­ded in the rent in pre­vious homes. #

I am again this mor­ning hakan­nut head WordPres­siin. Try to iso­la­te the refe­rence to the com­ments feeds a sepa­ra­te syöt­tee­seen­sä. Somet­hing has chan­ged in WordPress 2.7.1, and 2.8: between, so that it does not seem to succeed even if I did what. My cont­ri­bu­tion is, of cour­se, the usual met­hod mine, which is an absurd com­bi­na­tion of lazi­ness and per­se­ve­rance: Try all the pos­sible options for sol­ving the easiest dif­ficult. Since the simple but non-func­tio­nal options are somew­hat limi­ted, most­ly was­ting my time only. #

Today I am going to a pas­ti­me to go shop, right Pris­mas­sa. I had alrea­dy bought yes­ter­day, the fil­ter bags, but when I come to that in view of the size of the fil­ter bags, it will eat the cof­fee maker. In some rare tar­vii them to buy that it will not be reviewed wit­hout the other. #

Tämän kään­nök­sen teil­le tar­jo­si Google. Haas­tan kaik­ki kään­nät­tä­mään ja jul­kai­se­maan vii­mei­sim­män (tai min­kä tahan­sa) blo­gi­mer­kin­nöis­tään mui­den huvik­si! #

Suodatus

#9180. Sunnuntai, 23. elokuuta 2009 klo 10.06.11, kirjoittanut Jani.

Nuo minun kyl­mä­ko­nee­ni tai­ta­vat kyl­lä olla aika vir­ta­syöp­pö­jä, sen ver­ran kovaa mete­liä pitä­vät. Kun jää­kaap­pi lopet­taa sonaat­tin­sa niin pakas­tin aloit­taa oman­sa, ja toi­sin päin. En ole­kaan muu­ten kos­kaan tähä­nas­ti­ses­sa elä­mäs­sä­ni mak­sa­nut säh­kö­las­kua. Se on aina sisäl­ty­nyt vuo­kraan aiem­mis­sa asun­nois­sa. #

Olen taas tämän aamun hakan­nut pää­tä­ni WordPres­siin. Koe­tan eris­tää viit­tauk­set kom­ment­tien syöt­teis­tä omaan eril­li­seen syöt­tee­seen­sä. Jokin on muut­tu­nut WordPress 2.7.1:n ja 2.8:n välil­lä niin, ettei se tun­nu onnis­tu­van vaik­ka teki­sin mitä. Oma osuu­ten­sa on tie­tys­ti tavan­omai­sel­la meto­dil­la­ni­kin, joka on jär­je­tön yhdis­tel­mä lais­kuut­ta ja sin­nik­kyyt­tä: kokei­len kaik­ki mah­dol­li­set rat­kai­su­vaih­toeh­dot hel­poim­mis­ta vai­keim­piin. Kos­ka help­po­ja mut­ta toi­mi­mat­to­mia vaih­toeh­to­ja on jok­seen­kin rajat­to­mas­ti, haas­kaan enim­mäk­seen vain aikaa­ni. #

Tänään aion ajan­ku­luk­si käy­dä kau­pas­sa, oikein Pris­mas­sa. Oli­sin jo eilen osta­nut suo­da­tin­pus­se­ja, mut­ta kun en tul­lut kat­so­neek­si että min­kä kokoi­sia suo­da­tin­pus­se­ja se tuo kah­vin­kei­tin syö. Sen ver­ran har­voin nii­tä tar­vii ostaa ettei sitä tar­kis­ta­mat­ta muis­ta. #

Muistatko viel?

#9172. Lauantai, 22. elokuuta 2009 klo 11.34.40, kirjoittanut Jani.

Zen-oppi­laat opis­ke­le­vat mes­ta­rin­sa joh­dol­la vähin­tään kak­si vuot­ta ennen kuin voi­vat itse ryh­tyä opet­ta­maan. Nan-in sai vie­raak­seen Ten­non, joka oli suo­rit­ta­nut oppi­las­jak­son­sa ja ryh­ty­nyt opet­ta­jak­si. Oli satei­nen päi­vä, joten Ten­nol­la oli jalas­saan puu­ken­gät ja muka­naan sateen­var­jo. Ter­veh­dit­ty­ään hän­tä Nan-in tie­dus­te­li: “Jätit ilmei­ses­ti ken­kä­si etei­seen. Ker­ro­han, onko sateen­var­jo­si ken­kien oikeal­la vai vasem­mal­la puo­lel­la?” #

Ten­no ei osan­nut vas­ta­ta. Hän ymmär­si, ettei zen ollut hänel­lä läs­nä koko ajan. Hänes­tä tuli Nan-inin oppi­las, ja hän opis­ke­li vie­lä kuusi vuot­ta kye­täk­seen zeniin joka het­ki. #

101 Zen Sto­ries: Eve­ry-Minu­te Zen (suo­men­nos oma­ni) #

Minul­la on tuo Ten­non ongel­ma, mut­ta vain monin ver­roin pahem­pa­na: minun on hyvin vai­kea olla tie­toi­ses­ti läs­nä mis­sään mitä teen. Tuol­lai­ses­sa sateen­var­jo­ta­pauk­ses­sa se on pel­käs­tään noloa, mut­ta minul­le sii­tä on käy­tän­nön asiois­sa ihan hait­taa­kin. Kun esi­mer­kik­si läh­den jos­tain pai­kas­ta, joka minun täy­tyy muis­taa luki­ta läh­ties­sä­ni, huo­maan aina noin kol­me minuut­tia läh­dön jäl­keen etten enää muis­ta, lukit­sin­ko sen oven sit­ten­kään. #

Tai että panin­ko sen ruu­an jää­kaap­piin. Tai että sam­mu­tin­ko sen levyn. Tai että otin­ko lom­pa­kon mukaan. #

Vie­lä tähän men­nes­sä en ole unoh­ta­nut mitään, vaan olen vain aina teh­nyt tar­vit­ta­vat asiat niin auto­maat­ti­ses­ti ettei niis­tä ole jää­nyt mitään muis­ti­jäl­keä. Se ei kui­ten­kaan auta kun taju­aa ettei enää muis­ta, eikä sik­si voi olla var­ma. #