marginaali

Mikä helpottaisi

#9163. Lauantai, 22. elokuuta 2009 klo 11.31.52, kirjoittanut Jani.

Kuulakärkikynällä kirjoittamista #

Juma­lau­ta tätä hikoi­lua, tämä on epäin­hi­mil­lis­tä. Enkä nyt edes tar­koi­ta tääl­lä sisäl­lä, tääl­lä­hän on tuu­let­ti­men kans­sa sen­tään vie­lä ihan sie­det­tä­vää, vaan tuol­la ulko­na. Jos siel­lä vähän­kään ereh­tyy lii­kah­ta­maan, niin on huk­kua omaan valu­maan­sa. Suun­nit­te­len vaka­vis­sa­ni, että ensi kesä­nä siir­rän vuo­ro­kausi­ryt­miä niin, että herään illal­la seit­se­män aikaan ja val­von sit­ten niin kau­as kuin yötä riit­tää. #

Uusim­mas­sa Tie­de-leh­des­sä (11. 8. 2009) oli mie­len­kiin­toi­nen ja sopi­van lyhyt jut­tu kir­joit­ta­mi­sen tera­peut­ti­suu­des­ta. Sitä oli tut­kit­tu, että se vai­kut­taa suo­raan johon­kin emoo­tio­kes­kuk­seen. Tosin jutun mukaan niis­tä työs­tet­tä­vis­tä tun­teis­ta pitäi­si kir­joit­taa into­hi­mot­to­mas­ti, sil­lä jos kir­joit­taa tun­teik­kaas­ti, se vain liet­soo nii­tä tun­tei­ta. Se kyl­lä kuu­los­taa minus­ta kon­ser­va­tii­vi­sel­ta huu­haal­ta. Ei minun viha­ni aina­kaan vähe­ne älyl­li­sen vii­leäs­ti kir­joit­ta­mal­la, vaan vas­ta kun­non räh­jää­mi­sel­lä. #

Sen sijaan sii­nä voi olla­kin perää, että kynäl­lä kir­joit­ta­mi­nen on tehok­kaam­paa kuin näp­päi­mis­töl­lä, niin kuin sii­nä jutus­sa myös väi­tet­tiin. Käsil­lä teke­mi­nen­hän on jo sinän­sä aivo­ja akti­voi­vaa, ja voi­sin hyvin­kin kuvi­tel­la, että moni­mut­kai­set lii­ke­ra­dat akti­voi­vat synap­se­ja enem­män kuin yksin­ker­tai­set. Minul­la tosin sii­nä on sit­ten se ongel­ma, että minun pitää moti­voi­tuak­se­ni kir­joit­taa niin, että joku muu voi sen lukea. Jos kir­joi­tan jutun ensin pape­ril­le, minun on hyvin vai­kea enää moti­voi­tua sen netit­tä­mi­seen. Ja kun tie­dän sen etu­kä­teen, en voi moti­voi­tua sii­hen käsin­kir­joit­ta­mi­seen alu­nal­ku­jaan­kaan. #

Tassua

#9146. Perjantai, 21. elokuuta 2009 klo 15.00.50, kirjoittanut Jani.

Nuori valkoinen saksanpaimenkoira
Kävin­pä jäl­leen vii­na­kau­pas­sa. Kata­stro­fi! #

Kor­tin­lu­ku­lait­teen nume­ro­näp­päi­met oli­vat yhtäk­kiä ihan vää­räs­sä jär­jes­tyk­ses­sä, ja kun minä en taval­li­ses­ti­kaan muis­ta tun­nus­lu­kua­ni nume­roi­na pääs­sä vaan näp­päi­lyi­nä sor­mis­sa, menin ihan luk­koon. Kol­me ensim­mäis­tä nume­roa pys­tyin sit­ten pin­nis­tel­len muis­ta­maan, mut­ta nel­jät­tä en mil­lään. Kokei­lin kah­ta­kin eri nume­roa nel­jän­nek­si, eikä tär­pän­nyt. #

No onnek­si se kas­san ukko sit­ten sanoi, että jos mul­la on hen­ka­ri muka­na niin hän voi kui­ta­ta sen kor­tin. Se hoi­tui sit­ten sil­lä lail­la van­han­ai­kai­ses­ti (nimi lap­puun), mut­ta kyl­lä oli mie­li mus­ta sii­tä kas­sal­ta läh­det­tyä­ni. Hyök­kä­sin heti lähim­mäl­le auto­maa­til­le tar­kis­ta­maan, ja siel­lä tutul­la näp­päi­mis­töl­lä se nel­jäs nume­ro tuli heti sor­mil­ta ihan niin kuin ennen­kin. #

Onnek­si näin sit­ten vähän myö­hem­min ope­tuk­ses­sa olleen nuo­ren koi­ran, joka nola­si emän­tän­sä syök­säh­tä­mäl­lä hänen hel­mois­taan minun jal­koi­hi­ni sel­lai­nen “Ter­ve, kukas sinä olet?” -ilme naa­mal­laan. Ovat­ko­han tuom­moi­set nuo­ret koi­rat kos­kaan muu­ta kuin hiu­kan höp­sö­jä ja reip­pai­ta? (Kuvan kave­ri on toi­sen väri­nen kuin se tapaa­ma­ni.) #

Se on muu­ten kum­ma, että vaik­ka kuin­ka pal­jon ruo­kaa ostai­si ruo­ka­kau­pas­ta ker­ral­la kuvi­tel­len, että nyt ei aina­kaan viik­koon tar­vi käy­dä kau­pas­sa, niin kui­ten­kin huo­mi­seen men­nes­sä sitä tote­aa, että nii­tä puu­ro­hiu­ta­lei­ta­han minä en muis­ta­nut ostaa, ja leik­ke­let­tä­kin pitäi­si ja kah­vi­kin on koh­ta lop­pu. #

Aihet­ta sivu­ten, se on vain ruo­kaa. Kas­vi­vau­vo­jen polt­ta­mi­seen ei ole mitään syy­tä suh­tau­tua niin kuin ihmis­vau­vo­jen polt­ta­mi­seen. Minus­ta. #

Virtaustilavuus-spirometria ja bronkodilataatiokoe

#9133. Perjantai, 21. elokuuta 2009 klo 7.54.00, kirjoittanut Jani.

Kävin eilen hön­ki­mäs­sä put­keen ter­veys­kes­kuk­ses­sa. Sitä edel­tä­neen vii­kon olin hön­ki­nyt koto­na aamuin illoin pef-mit­ta­riin, joka on sem­moi­nen käden kokoi­nen, punai­nen ja muo­vi­nen töt­te­rö. Sii­hen puhal­le­taan ker­ran lujas­ti, ja puhal­luk­sen voi­mas­ta siir­ty­neen osoit­ti­men luke­ma kir­ja­taan ylös. #

Spi­ro­met­ris­sä sen sijaan hön­gi­tään tie­to­ko­nee­seen kyt­ket­tyyn put­keen. Ensin mitat­tiin pät­kä nor­maa­lia hen­gi­tys­tä, sit­ten syvä sisään­hen­gi­tys ja syvä ulos­hen­gi­tys, ja lopuk­si kol­me äkki­näis­tä keuh­ko­jen tyh­jäk­si­pu­hal­ta­mis­ta. #

Vii­mek­si­mai­ni­tun kans­sa oli­kin sit­ten vai­ke­aa. Mie­les­tä­ni en ole miten­kään vajaa­ä­lyi­nen, joten ilmei­ses­ti se hoi­ta­ja vain osa­si neu­voa sen hom­man niin huo­nos­ti, että sai sit­ten aina mäkät­tää niis­tä minun tulok­sis­ta­ni, ettei hän täl­lai­sia voi hyväk­syä, nämä ovat ihan vää­rän­lai­sia. En oikein vie­lä­kään tajua että mikä sii­nä oli idea­na, kun keuh­kot piti muka puhal­taa rajus­ti ja nopeas­ti tyh­jik­si, mut­ta sit­ten kui­ten­kin sitä puhal­ta­mis­ta piti jat­kaa kaik­ki­aan kuusi sekun­tia. Minul­la aina­kin keuh­kot tyh­je­nee sekun­nis­sa, jos ne pitää puhal­taa tyh­jik­si. Jos pitää vie­lä vii­si sekun­tia sen ensim­mäi­sen jäl­keen jat­kaa puhal­ta­mis­ta, niin ei nii­tä voi heti aluk­si puhal­taa tyh­jik­si, vaan pitää sääs­tel­lä, ja mitä se sem­moi­nen sit­ten muka mit­taa? #

Salbutamoli #

Sai se sit­ten lopul­ta kui­ten­kin kol­me mit­taus­ta jot­ka saat­toi vähän nenään­sä nyr­pis­tel­len hyväk­syä. Sen jäl­keen piti ottaa lää­ket­tä ja puhal­taa uudes­taan kol­mes­ti ne nope­aa tyh­jen­nys­tä. #

Käsi­tys­tä­ni ohjas­ta­jan hei­kois­ta ohjeis­tus­ky­vyis­tä tukee sekin, että se osa­si teh­dä sii­tä lääk­kee­not­ta­mi­ses­ta­kin ihan jär­jet­tö­män han­ka­laa. Kun olen saa­nut tutuil­ta ast­maa­ti­koil­ta lää­ke­pii­pun kokeil­ta­vak­se­ni opas­tuk­sen kans­sa, minul­la ei ole ollut mitään vai­keuk­sia sen kans­sa. Nyt tuos­sa piti puhal­taa ulos… “Ei kun pitää puhal­taa tähän pul­loon! Ja nyt hen­gi­tä sisä…JA PIDÄTÄ HENGITYSTÄ!” #

Tulok­sien kuu­le­mis­ta var­ten menen maa­nan­tai­na lää­kä­ril­le. Näil­lä jutuil­la siis tut­kit­tiin, onko ast­maa. En kyl­lä tie­dä näkyy­kö se sit­ten tuom­moi­sis­sa tes­teis­sä, jos se oikeas­sa elä­mäs­sä­kin mul­la ilme­nee pää­asias­sa rasi­tuk­ses­sa. Tosin alkoi tuos­sa­kin yskit­tää sen jäl­keen, kun olin sen lääk­keen muka otta­nut. #

Kuhihna

#9125. Torstai, 20. elokuuta 2009 klo 11.30.02, kirjoittanut Jani.

Fordin tuotantolinja, 1913 #

Olen täs­sä aja­tel­lut, vähän ami­morp­hi­sin ja toi­saal­ta podcastit.tv:n Bii­si vii­kos­sa -pro­jek­tin ins­pi­roi­ma­na, että pitäi­si teh­dä täs­tä blo­gaa­mi­ses­ta taas kun­non rutii­nia. Muis­taak­se­ni Sil­män­kään­tö­van­ki­las­sa oli jos­kus Uguk­sel­la sel­lai­nen pro­jek­ti kans­sa, että kir­joit­taa joka päi­vä jotain. #

Niin sel­lais­ta. Ihan riip­pu­mat­ta sii­tä onko mitään (muka) tär­ke­ää asi­aa vai ei. Vain sen takia, että tuli­si kir­joi­tet­tua nii­tä asioi­ta, jot­ka blo­gaa­mi­ses­ta minus­ta oikeas­ti teke­vät tär­ke­ää, eli juu­ri nii­tä suu­rem­mas­sa mit­ta­kaa­vas­sa epä­tär­kei­tä asioi­ta, jot­ka muu­ten jää­vät koko­naan pii­loon. Omia aja­tuk­sia. Omaa arkea. #

Kir­joit­ta­mi­sa­jan­koh­dak­si ajat­te­lin tätä aamu­päi­vää, sil­lä yleen­sä sitä päi­vän aika­na kasaa pään­sä täy­teen kai­ken­lais­ta muu­ta, mikä häi­rit­see kir­joit­ta­mis­ta illem­pa­na. Aamul­la sitä tosin sit­ten vas­taa­vas­ti on koko lail­la tyh­jä. Mut­ta jos­pa sekin vain aut­tai­si näke­mään nii­tä pie­nim­piä asioi­ta, kuu­le­maan nii­tä vai­meim­pia kuis­kauk­sia sisim­mäs­tä. #

Tuo Hen­ri­kin Bii­si vii­kos­sa -jut­tu on muu­ten minus­ta hie­no ihan sel­lai­se­naan­kin, siis musii­kin­te­ko­mie­les­sä. Mitä jos kaik­ki sai­si­vat käsiin­sä jot­kut tar­peek­si hel­pot työ­ka­lut musii­kin teke­mi­seen, ja teki­si­vät ja jul­kai­si­si­vat samal­la lail­la bii­sin vii­kos­sa ihan riip­pu­mat­ta sii­tä mil­lai­nen sii­tä tulee? Tie­ten­kään useim­mat tuo­tok­set eivät kiin­nos­tai­si enin­tä osaa kai­kis­ta, mut­ta aina­kin nämä sävel­tä­jät ver­tais­ten­sa kes­kuu­des­ta var­mas­ti löy­täi­si­vät oman pie­nen ylei­sön­sä jokai­nen… kuu­los­taa­ko tutul­ta? #

Sii­tä minä siis sain tämän ispi­raa­tion, kun se toi niin vah­vas­ti mie­leen sen, mis­tä täs­sä blo­gaa­mi­ses­sa­kin alun perin minul­le oli kyse, ja mikä tup­paa unoh­tu­maan sitä useam­min, mitä kau­em­min tätä on teh­nyt. #

Lisää asiattomuuksia Yleisradion sisäpuolella: Pukki kaalimaan vartijana

#9105. Keskiviikko, 19. elokuuta 2009 klo 7.49.58, kirjoittanut Jani.

“Sano­ma­leh­tien lii­ton teet­tä­mä YLE-tut­ki­mus ihme­tyt­tää Yleis­ra­dion [toi­mi­tus­joh­ta­ja Mikael Jung­ne­ria]. Hänen mukaan­sa Sano­ma­leh­tien liit­to ei ole puo­lu­ee­ton taho teet­tä­mään Yleis­ra­dio­ta kos­ke­vaa tut­ki­mus­ta.” #

Yle: “Jung­ner kri­ti­soi media­mak­sun tut­ki­mus­ta” #

Vaik­ka Jung­ne­rin esit­tä­mä kri­tiik­ki oli­si­kin aiheel­lis­ta, sil­tä puto­aa poh­ja ihan täy­sin pois, kun sen esit­tää Yleis­ra­dion toi­mi­tus­joh­ta­ja Yleis­ra­dion medias­sa. Muu­ten­kin Ylen tähä­nas­ti­nen media­mak­su-uuti­soin­ti on ollut iljet­tä­vää luet­ta­vaa: joka iki­nen media­mak­sun heik­kouk­sis­ta alu­nal­ku­jaan kie­li­nyt uuti­nen on Ylen uuti­sis­sa vään­net­ty väen­vän­gäl­lä näyt­tä­mään päin­vas­tai­sel­ta. Esi­mer­kik­si nyt juu­ri tämä “kak­si kol­mes­ta vas­tus­taa media­mak­sua” kään­tyy hiu­kan alem­pa­na tuos­sa yllä sitee­raa­mas­sa­ni uuti­ses­sa kol­man­nek­sek­si, joka kan­nat­taa media­mak­sua. Yyyyöööörrrrrrk! #

Juu­ri tämä täl­lai­nen sisä­siit­toi­suus on yksi syy sii­hen, ettei­vät kal­tai­se­ni ihmi­set halua sitä media­mak­sua mak­saa. Koet­ta­kaa nyt juma­lau­ta vähän ryh­dis­täy­tyä siel­lä! Hoi­tai­si Jun­ger­kin vain hom­man­sa niin, että Yle oikeas­ti ansait­si­si sen puo­lu­eet­to­man val­tion­me­dian rahoi­tuk­sen. #