marginaali

Gohu

#9786. Torstai, 24. syyskuuta 2009 klo 14.57.56, kirjoittanut Jani.

Vaa­li­ra­hoi­tuss­kan­daa­li tun­tuu ole­van enem­män van­han kuin uuden median hei­niä, ja sik­si olen jää­nyt pihal­le sen kuviois­ta. Wiki­pe­dia-artik­ke­lia­kaan ei tätä kir­joit­taes­sa­ni vie­lä ole. Onko jol­la­kul­la link­ki lyhyeen tii­vis­tel­mään jupa­kan tämä­nas­ti­ses­ta, olen­nai­ses­ta sisäl­lös­tä? Mie­lui­ten mei­tä MTV-kes­kit­ty­mis­ky­vyl­lä varus­tet­tu­ja aja­tel­len kir­joi­tet­tu, ehkä­pä ihan vain avain­koh­tien luet­te­lo? Mitä tie­de­tään, mitä epäil­lään, ja mik­sei hal­li­tus ole jo kaa­tu­nut? #

Pääs­sä­ni on vain irral­li­sia sano­ja kuten “Nova”, “kelk­ka­teh­das” ja “sel­kä­ran­gat­to­mat pas­kiai­set”, mut­ta sano­ja yhdis­tä­vät lan­gat puut­tu­vat, kos­ka nii­den muo­dos­ta­mi­nen oli­si edel­lyt­tä­nyt, että oli­sin luke­nut… juma­lau­ta, usei­ta koko­nai­sia uuti­sar­tik­ke­lei­ta! Ei täs­sä ole aikaa sula­tel­la kap­pa­le­kau­pal­la virk­kei­tä. Kii­re­kii­re­kii­re. #

Sen pituinen Senaattori

#9775. Torstai, 24. syyskuuta 2009 klo 9.23.07, kirjoittanut Jani.

Lopet­ta­vat tuon kes­kus­tan super­mar­ke­tin, kun ihan sii­hen vie­reen val­mis­tuu hyper­mar­ket­ti. Super­mar­ke­tis­sa oli­si täs­tä päi­väs­tä läh­tien ruo­ka­kin lope­tus­alen­nuk­ses­sa. Pitäi­si tie­tys­ti hyö­kä­tä sin­ne heti nyt kun se ava­taan, mut­ta eihän täs­sä ole vie­lä ruo­ka­kaan keren­nyt las­keu­tua. Ja kun­toi­le­mas­sa­kin pitäi­si ensin käy­dä. Saa nähä onko siel­lä muu­ta kuin murusia jäl­jel­lä kun minä sin­ne ennä­tän. #

Näin unta Sola­ris-tyyp­pi­sis­tä semi­me­kaa­ni­sis­ta ihmiskloo­neis­ta käve­le­mäs­sä junan perä­pääs­tä jonos­sa koh­ti vetu­ria. Minä olin junan puo­li­vä­lis­sä ja mat­kal­la pikem­min­kin toi­seen sun­taan. Yri­tin tekey­tyä yhdek­si kloo­neis­ta kun­nes pää­si­sin kat­kai­se­maan junan niin, että jäi­sin yksi­nä­ni sin­ne pysäh­ty­vään perä­pää­hän, ja kloo­nit jat­kai­si­vat vetu­ri­pään muka­na pois. Sii­nä­pä elä­mä­ni yhdes­sä kap­pa­lees­sa. #

No mut­ta, jos­pa täs­tä koh­ta sin­ne salil­le. #

Chariots of Vaunut

#9766. Keskiviikko, 23. syyskuuta 2009 klo 18.11.25, kirjoittanut Jani.

Kym­me­nen vuo­den pääs­tä ne nau­ra­vat mei­dän int­ter­ne­teil­lem­me. #

Vii­den­kym­me­nen vuo­den pääs­tä ne nau­ra­vat mei­dän moraa­li­kä­si­tyk­sil­lem­me. #

Tuhan­nen vuo­den pääs­tä ne nau­ra­vat mei­dän tie­teel­leem­me. #

Vii­den­kym­me­nen­tu­han­nen vuo­den pääs­tä ne)%¤/)NO CARRIER #

Kuinka unohtaa tuleva

#9730. Tiistai, 22. syyskuuta 2009 klo 10.59.02, kirjoittanut Jani.

Filmi #

Unoh­din eilen blo­ga­ta. Muis­tin sen vas­ta kun aamu­päi­vän aikaik­ku­na oli umpeu­tu­nut, enkä myö­hem­min keren­nyt. (En kir­joit­ta­nut tätä pahoi­tel­lak­se­ni sitä, vaan vain muis­tiin­pa­nok­si mui­den jouk­koon.) #

Lää­ke­ko­kei­lu, jota siel­lä psy­kiat­rian polil­la suun­ni­tel­tiin, oli ven­la­fak­sii­nian­nok­sen tuplaa­mi­nen. Psy­kiat­ri otti sen esil­le, kos­ka sosi­aa­li­siin tilan­tei­siin liit­ty­vien ongel­mien hoi­dos­sa taval­li­sin annos on kuu­lem­ma kak­sin­ker­tai­nen tuo­hon näh­den mitä nyt syön. Sii­nä­kin hän kui­ten­kin oli äärim­mäi­sen varo­vai­nen ja teki sel­väk­si, ettei miten­kään halun­nut pai­nos­taa minua hyväk­si koke­ma­ni lää­ki­tyk­sen kor­jaa­mi­seen. Toi­saal­ta sanoin itse­kin ole­va­ni hyvin avoin kai­ken­lai­sil­le kokei­luil­le. #

Ainut mikä tupla-annok­ses­sa minua vähän arve­lut­ti oli se jos hait­ta­vai­ku­tuk­set­kin sit­ten pahe­ne­vat, mut­ta kuu­lem­ma sekään ei vält­tä­mät­tä mene niin, että annok­sen tuplaa­mi­nen tuplai­si myös ne hait­ta­vai­ku­tuk­set. Pun­ta­roin tuo­ta siel­tä polil­ta läh­det­tyä­ni ja nyt alan kal­lis­tua kokei­lun puo­lel­le. #

[#] (Elän taas jat­ku­vaa déjà vuta. Tätä kir­joit­taes­sa­ni­kin saan jat­ku­via väläh­dyk­siä sii­tä kuin­ka olin muka jos­kus ajat sit­ten juu­ri täs­sä näin, miet­ti­mäs­sä näi­tä ja kir­joit­ta­mas­sa niis­tä. On kuin näi­den yhtey­des­sä oli­si sat­tu­nut jokin näi­hin sinän­sä liit­ty­mä­tön, hyvin dra­maat­ti­nen tapah­tu­ma, joka oli­si teh­nyt näis­tä täy­sin arki­päi­väi­sis­tä­kin asiois­ta niin hui­kean mer­ki­tyk­sel­li­siä, että muis­tan ne etu­kä­teen ikään kuin vaa­ran merk­kei­nä. Teen pahaa tor­juak­se­ni tai­an: panen val­miik­si iki­lin­kin tämän kap­pa­leen eteen, jot­ta sil­le ei tuli­si käyt­töä.) #

Nii­tä sosi­aa­li­sia vai­ku­tuk­sia en ole tähän men­nes­sä mil­lään lääk­keel­lä huo­man­nut ole­van, mut­ta sen sijaan voi olla että omis­sa olois­sa voin­ti­ni para­nee. Para­ne­mi­sen varaa sii­nä nimit­täin on. Tie­dän sen sii­tä, että se oli nykyis­tä parem­pi pian ven­la­fak­sii­nin aloit­ta­mi­sen jäl­keen, suo­ras­taan lois­ta­va. Se paras terä sii­tä kui­ten­kin har­mik­se­ni hii­pui pik­ku hil­jaa, ja nyt vähän niin kuin toi­von, että voi­sin saa­da sii­tä kiin­ni uudes­taan tuol­la annos­tuk­sen nos­ta­mi­sel­la. #

Eivät ne sosi­aa­li­set­kaan vai­ku­tuk­set ehkä pahit­teek­si oli­si, mut­ta nii­den suh­teen en pidä­tä hen­gi­tys­tä­ni. #