Päivän kysymys
#10279. Perjantai, 30. lokakuuta 2009 klo 7.21.30, kirjoittanut Jani. 19
Kuka kansainvälisissä arvokisoissa mitaleita voittanut entinen mieshuippu-urheilija vaikuttaa Mikkelin käräjäoikeuden tuomiopiirissä? #
Tästä syystä en usko nykyisen yksityisyyttä ja sen sananvapaussuhdetta säätelevän lainsäädännön toimivuuteen. Tuomitusta uutisessa nyt käytetty määritelmä leimaa ison joukon ihmisiä puhumattakaan siitä, ettei se kuitenkaan suojele uhria tunnistamiselta: uhrin tuntevat ja hänen huippu-urheilijakontaktistaan tietävät voivat helposti laskea yhteen 1 + 1. #
Vaihtoehtona olisivat joko tekijän tietojen salaaminen yhtä visusti uhrin tietojen kanssa (“N-vuotias mies”), mikä palvelisi mielestäni sekin enemmän tekijän kuin uhrin etua, tai sitten täysi avoimuus tekijän henkilöllisyyden suhteen. Minä olen jälkimmäisen kannalla. Tekijä tietysti kantaisi siinä tapauksessa tekonsa varjoa mukanaan lopun ikänsä, mutta se ei ole yhtään vähempää kuin mitä hän on sälyttänyt uhrinsa kannettavaksi. #
Lisäksi se ei ole tekijälle ylimääräistä muutoin kuin siinä tapauksessa, että hän on alunalkujaan niin paatunut, että ansaitseekin sen. Toisin sanoen vain paatunut henkilö pystyy karistamaan tuollaisen teon niskoiltaan siinä missä normaalilla syyllisyydentunnolla varustettu ihminen kantaa sitä varjoa mukanaan jo muutoinkin. Kun tekijän henkilöllisyys salataan, kumpi näistä kahdesta pääsee siis tekonsa seurauksista helpommin? Kumpi pystyy jatkamaan normaalia elämää? #
Päivän toinen kysymys: mistä tässä uutisessa on kyse? #
Savon Sanomat: “Matkailupäällikö oikeuden Iisalmessa” #
[…] Blogasin: Päivän kysymys http://mummila.net/marginaali/2009/10/30/paivan-kysymys/ […]
Noi on erittäin vaikeita hommia sikäli, että ihmisiä tuomitaan myös syyttöminä. Ja normaalikin ihminen joutuu kohtaamaan sen hetken, jolloin on valittava, kantaako varjoa ja kärsii koko loppuikänsä, vaiko antaa itselleen anteeksi ja jatkaa elämäänsä toistamatta samoja virheitä.
Mut juu.. ainakin noi jutut vois olla liukuvampia, siis tarkoitan sitä, että riippuen rikoksesta. Tai no hitto, mistäs pirusta minä mitään tiedän :D Kipeänä tää kuuppa ei oikein pukkaa toimimaan..
Kenties oikeinkirjoitus challenged otsikko? Ehkä se on koodi.. SALAKIELTÄ!
Heh, minähän sen tiedän että syyttömiäkin tuomitaan… Mutta vaikka omani ei tuohon verrattava oikeusmurha tietenkään lähimainkaan ollut, olen sitä mieltä, että se todellinen ongelma on se oikeusmurha eikä se, että siitä tiedotetaan. Tiedottamispimennolla varaudutaan näihin oikeusmurhiin sananvapauden kustannuksella. Tuon virkkeen sisällön arviointiin oikeastaan kiteytyy se, mistä tässä on kyse. Minun mielestäni se on väärin, että niin tehdään, mutta ymmärrän, että asian voi nähdä myös päinvastoin.
Onneksi en tiedä urheilusta mitään, joten Mikkelin käräjäoikeuden tuomiopiirissä asuva miesurheilija voi olla Paavo Nurmi tai kuka tahansa.
Tässä on sopiva aasinsilta sanoa sekin, että vihaan kulttuuriamme, joka nostaa rikolliset esiin sankareina tai antisankareina. Tuntuu että ne paskiaiset, jotka toisia loukkaamalla/ryöstämällä/tappamalla ovat päässeet julkisuuteen ovat siihen tähdänneetkin. Ja ihmiset ylenpalttisesti sitten heidät teoistaan palkitsevat. Unohdus heidän muistolleen! Vittu!
Tekeekö se niin muidenkin kuin koulusurmaajien kanssa? (Vilpitön kysymys, kun en seuraa juurikaan kaupallista mediaa.)
Ikävä muistella esimerkkejä - yritän aktiivisesti unohtaa niitä. Mutta Dalttonein veljekset tuli valitettavasti mieleen, niin voin sen kertoa.
Tosiaan, nuohan minullakin tuli mieleen kun kommenttisi ensimmäisen kerran luin. Mikäli viittaat heistä tehtyyn elokuvaan, niin ilmeisesti siinä sitten ei mielestäsi korostettu tekoihin johtaneita lapsuudensyitä oikein tai riittävästi? En ole nähnyt elokuvaa, vain trailerin, ja käsitykseni perustuu siihen. Lisäksi kysymykseni pohjaa tietysti sellaiseen omaan käsitykseeni, että pahojen tekojen tekijöiden esiinnostamisen voi oikeuttaa sillä, että korostaa tekojen syitä siinä tarkoituksessa, että niihin syihin vaikuttamalla voidaan myöhemmin samanlaisten tekojen uusiutumista ennaltaehkäistä.
En itsekkään katsonut sitä elokuvaa, trailerin taisin kuitenkin nähdä ehkä. Oisko ollu niin, että sen elokuvan musiikki pääsi listoille ja siinä musiikki videossa oli siitä elokuvasta rainaa? Luulen, että käsitykseni elokuvasta perustuu siihen.
Käsitykseni ei kuitenkaan liity elokuvaan, vaan elokuvassa esitettyjen veljesten muuhun julkisuuteen. Muistelen, että veljekset kokivat olevansa oikeutettuja palkkioihin tästä elokuvasta, esittihän se nyt herran jesta heijän elämäänsä! Niin että pennin hyrrää eivät maksaneet noille maailma murjomille poikaraasuille. Voi voi. Pitäiskö siis elossa olevan rikollisen saada hyötyä rikoksistaan - meidän muiden tyytyessä maksamaan vakuutuksissa ja pankkimaksuissa veljesten rötöstelyjä? Eikä se raha niinkään vaan se nurja julkisuus jonain surullisen hahmon ritareina. Muistatko yhtään Daltonin veljesten uhria? Se että viedään joltain yrittäjältä rahaa tms. ei tunnu kovin pahalta, mutta kyllä minusta tuntui henkilökohtaisesti aika pahalta polkupyörän varastaminen. (Joka oli niin mitätön juttu, että poliisi haukotteli kirjatessaan sitä ylös.)
Maailmaahan voidaan toki yrittää parantaa elokuvan keinoin, mutta mitäpä luulet: jättääkö joku vinoutunut vanhempi lapsensa kaltoin kohtelematta nähdessään tämän elokuvahistorian merkkiteoksen? (kuten sanottua en ole nähnyt elokuvaa, tämä siis voi olla sarkastelua tai sitten ei) Minä, pessisti, epäilen. Varmasti loukkaa sellaisia, jotka ovat lapsuuden helveteistään “selvinneet” normaalisti käyttäytyviksi ihmisiksi, se että paska lapsuus voi oikeuttaa mitä vaan.
Siihenhän, ettei rikollinen saa hyötyä rikollisen elämäntarinansa myymisestä, on kai Amerikassa ainakin joissain osavaltioissa lakejakin.
Siihen en usko, että (esimerkiksi) elokuvalla voitaisiin suoraan vaikuttaa näihin ongelmaperheisiin. Sen sijaan uskon kyllä, että niillä voidaan edesauttaa oikean ilmapiirin syntymistä. Ilmapiirin, jossa se niihin ongelmaperheisiin vaikuttaminen nähdään kannattavana ja tarpeellisena. Siksi ratkaisevaa on minusta se, pyrkiikö (esimerkiksi) elokuva tähän, vai pyrkiikö se vain tahkoamaan rahaa, ja siinä sivussa ikään kuin vahingossa ylistää näiden yksilöiden rikollisia tekoja.
Eikö kukaan nyt vois tunnustaa nähneensä tuon elokuvan ja kertoa oliko se oikein vai väärin tehty? Kaikki pitäs ite tehä…
Huomasitko muuten logiikka-aukkoni? Julkisuuteen pyrkivä rikollisuus on siis pahasta - onko siis rikoksen salassa pysymiseen tähtäävä toiminta hyvästä? Hmmm.
(Tänään vähän hilpeämmällä tuulella jostain oudosta syystä)
Nyt kun tuli herätettyä alitajunta töihin, niin et arvaa mikä renkutus lähti soimaan päässä ja on soinut koko päivän - tähän juttuun liittyen tietysti.
Heh, en huomannut aukkoja, mutta huomasin kyllä että suhtaudut aiheeseen kiihkeästi. Hyvä niin!
En keksi muuta kuin sen musiikin jota markkinoitiin elokuvan yhteydessä, mutta en muista yhtään mitä se oli. Muistan vain Vesa-Matti Loirin sirppeineen ja sen, ettei se ainakaan ollut Loirin musiikkia.
“Haaveet kaatuu”?
Hmm tunnustan itseasiassa nähneeni elokuvan. En kuitenkaan juurikaan muista siitä pahemmin yksityiskohtia, koska suomalaiset elokuvat lähes poikkeuksetta on stampattu samasta muotista ja jokainen niistä muistuttaa monesti itteään - varsinki tällaset äijä/habituselokuvat joka se mielestäni oli. Ja kyllä, kieroutuneesti siinäkin jotenkin päähän taputeltiin sitä että poikien lapsuus oli kurja tms. En mene tietysti 100% vannomaan.
Siks toi elokuvateollisuus on ehkä tähän rikollisten nostamiseen tiettyyn asemaan lähtenyt, että se herättää tunteita ihmisissä, ja ilman tunteita herättäviä asioita, kuten sitä että voi joko samaistua tai sitten täysin erityä ja hämmästyä rikollisen ihmisen elämästä ei kyllä elokuvaa ole. Ihminen pyrkii selittämään kaiken ja ymmärtämään kaiken ja tahtoo tietää syyn kaikkeen, ja tällaisina “tutkimisen” kohteina rikollisethan ovat erinomaisia.
Ainakin näin ite asian näkisin.
Haa, saimme näkijän! Hyvä, kiitos.
Haaveet kaatuu tänäänkin…
Onpa hyvä, että Carmabal on oikeasti nähnyt ton elokuvan, niin tulee tähänkin keskusteluun edes vähän uskottavuutta.
Noh, toivottavasti kuitenkin kaatuvat vain kappaleessa?
No, tällä kertaa joo, mutta kyllähän nuo omatkin haaveet joskus tapaavat kompastella. Siitä vaan ei tuu kukaan elokuvaa tekemään, eikä hidastuksissa huilut ja sellot soi. Katkera akka, heh.
Eipä tuu, ei.
Jeesus, nyt minun päässäni soi “ai ai ai ai apinan” ja Jaakko Tepon Pamelan risteymä.