dos++;
#10517. Perjantai, 13. marraskuuta 2009 klo 12.15.27, kirjoittanut Jani. 5
Kävinpä tuas liäkärissä. Kyselylomakkeita täytin aluksi, ja onneksi täytin ne oikein: tulokset heijastelivat sitä miten koenkin vointini lääkeannoksen nostamisen takia kohentuneen. Ja kun sivuvaikutukset eivät ole kuitenkaan pahentuneet, päätettiin annosta nostaa vieläkin (koska olossa parantamisen ja annoksessa nostamisen varaa silti piisaa). #
Olin varautunut siihen, että hoitoni on jatkossa reseptien uusimista tk:ssa, mutta lääkäri kehittikin keskustelujen pohjalta optimistisemman suunnitelman, johon sisältyy myös käyntejä polilla sitten joskus vuodenvaihteen jälkeen. Olen kuulemma vielä sen verran nuori, että kannattaa kokeilla, mikä minua huvitti, kun olen itse ajatellut olevani psyykkisen kehityskelpoisuuteni kannalta jo ikäloppu raakki, jonka hyvinvoinnin parantamisyrityksiin ei enää juuri kannata lääkitystä kummempia keinoja haaskata. #
Lisäksi oli puhetta opiskeluvalmennuksesta, mutta onneksi vain hyvin alustavasti ja varovaisesti, eli sitä mietitään sitten sen mukaan kuinka nämä nyt käyttöön otettavat keinot tepsivät, jos tepsivät. Helläkätisiä siellä oltiin muutenkin, mutta sain myös sanottua sen, kuinka aina näissä tapaamisissa tuppaan olemaan miellyttämisenhaluinen ja siksi liiallisen innokas kaikkeen, ja sitten jälkeen päin ahdistun jos olenkin haalinut niskoilleni liikoja. #

[…] marginaali: dos++; http://mummila.net/marginaali/2009/11/13/dos/ […]
Tässä muutamia kehityskelpoisuuden osoituksia sinulle minulta; aivojen plastisuus ei hyydykään keski-iällä! Uudessa työpaikassa olen viimeinkin oppiinut tekemään yhteistyötä sekä suhtautumaaan työntekoon vähemmän vakavasti. Eeva-tyttöni on opettanut minulle, että työn tekeminen voi olla myös hauskaa, eikä siitä lopputulos välttämättä kärsi. Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa…
Minähän uskon, että työ on kaikkien kannalta tuottavinta silloin, jos sen tekijällä on hauskaa. Enin osa töistä vain rakentuu yhä vanhan selkänahasta repimisen kulttuurin ympärille.
Minun ammattimainen käsityön teko lähti siitä, kun vuonna 1996 oli semmonen jäätalvi, että meillä kuoli kolmasosa poroista. Minulla meinasi mennä mieli matalaksi, niin anoppi neuvoi tekemään semmoista, mistä saan iloa. No, se oli lakkien teko. Nyt olen tehny niitä jo pari sataa. Eikä ostajat arvaa yhtään, että se on mulle pelkkää huvia! Nyt on kyllä leikki kaukana, kun venäytin selän viikonloppuna kelkan kanssa. Täytyy mennä huomena lääkäriin.
Huh, otahan varottain selän kanssa!
Tuo porojen ja poronomistajien elämä se on joskus aika karua.