#

Taval­li­ses­ti olen poi­ka­tyt­tö­jen perään, mut­ta näin vii­me yönä päin­vas­tais­ta unta, jotain kevyen eroot­tis­sä­vyt­teis­tä haa­vei­lua tyt­tö­mäi­ses­tä tei­ni­po­jas­ta, à la Kuo­le­ma Venet­sias­sa (jon­ka muis­tin vas­ta, kun aloin kir­joit­taa tätä). Arvioi­sin ole­va­ni 99-pro­sent­ti­ses­ti hete­ro, ja sii­tä yhdes­tä­kin pro­sen­tis­ta enin osa ilme­nee tuol­la taval­la unis­sa. #

Sanon jäl­kim­mäi­sen tuol­la taval­la hiu­kan vähek­syen vain sik­si, että useim­mi­ten unis­sa esiin­ty­vät ihmis­hah­mot ovat tul­kin­ta­ni mukaan enem­män­kin osia omas­ta itses­tä, joi­tain per­soo­nal­li­suu­te­ni puo­lia tai men­nei­tä minu­ja kuin mui­ta. Se voi kyl­lä­kin päteä minuun enem­män kuin mui­hin, minua enem­män ihmis­suh­deo­rien­toi­tu­nei­den unis­sa voi olla­kin kyse suh­teis­ta mui­hin eikä vain omas­ta itses­tä. Minul­la ne suh­teet mui­hin ilme­ne­vät unis­sa kai lähin­nä sym­bo­li­si­na ahdis­tuk­se­nai­hei­na (eri­lai­si­na uhki­na). #

[#] Tein tois­sa­päi­vän ilta­na vih­doin ja vii­mein sitä mys­liä. Ei sii­tä pahaa tul­lut, ei lain­kaan! Panin sii­hen iso­ja Nal­le-kau­ra­hiu­ta­lei­ta, Nal­le-ruis­hiu­ta­lei­ta, Myl­lyn Paras -ruis­hiu­ta­lei­ta, Elo­ve­na-ven­hä­le­sei­tä, pie­nen pus­sil­li­sen koo­kos­hiu­ta­lei­ta, pie­nen pus­sil­li­sen has­sel­päh­ki­nä­rou­het­ta, pus­sin­lo­pul­li­sen cas­hew-päh­ki­nöi­tä (jot­ka nui­jin nyr­kil­lä vähän pie­nem­mik­si), rasial­li­sen aurin­gon­ku­kan­sie­me­niä ja vähän farii­ni­so­ke­ria. Sovel­sin Kati Napan mys­li­re­sep­tiä: paah­doin sekoi­tus­ta 200 astees­sa kym­me­nen minuut­tia ja kään­te­lin ker­ran sii­nä puo­li­vä­lis­sä. #

Asen­sin äsken pol­ky­pyö­rää­ni lam­pun. Tai oikeas­taan vain sen kiin­ni­tys­te­li­neen, lamp­pu on irro­tet­ta­va. #