Mikäs rii­va­tun mol­ku­ra se tuol­la tai­vaal­la möl­löt­tää? Koh­ta on loka­kuu, meni­si jo hel­vet­tiin siel­tä ja pysyi­si pois­sa! #

Olen nark­ka­ri. Kun en ole salil­la, ajat­te­len siel­lä ole­mis­ta, ja kun pidän tau­ko­päi­vää, las­ken tun­te­ja sii­hen että se on ohi ja pää­sen taas ree­naa­maan. Vaik­ka oli­si miten synk­kä olo aamul­la, se para­nee kun saan rää­kä­tä itse­ni ihan piip­puun, ja lop­pu­päi­vä on lei­jai­lua. #

Kum­mal­li­ses­ti tuo kaik­ki nie­lee päi­vät niin että tun­tuu, ettei­hän täs­sä ker­kiä juu­ri mitään muu­ta teke­mään. Pitäi­si kar­toit­taa ja kuva­ta tämä lähiym­pä­ris­tö, mut­ta sekin tun­tuu että mis­sä välis­sä sitä nyt muka ennät­täi­si. Vaik­ka juu­ri sii­hen­hän minä pyrin­kin, hävit­tä­mään päi­viä niin että ne sol­ju­vat huo­maa­mat­ta ohi. Toi­sin sanoen teke­mään sitä, mikä monil­ta luon­nis­tuu itses­tään ja tie­dos­ta­mat­ta. #

Pää täyn­nä aja­tuk­sen­tyn­kiä. Ei mitään kun­nol­lis­ta oikein, siis niin täyt­tä aja­tus­ta että sii­tä irtoai­si mitään kir­joi­tet­ta­vaa, muu­ta kuin tämä. #