Miksi mielipahan aiheuttaminen halutaan kriminalisoida?
#15097. Perjantai, 17. syyskuuta 2010 klo 17.22.09, kirjoittanut Jani. 6
Virtuaalinen lähipoliisiryhmä haluaa muistuttaa kaikkia netin käyttäjiä taas kerran siitä, että kaikki ei ole netissä sitä, miltä se äkkiseltään vaikuttaa. #
Ryhmä selvitti tapausta, jossa alle 18-vuotias suomalainen tyttö oli seurustellut pelkästään netin kautta suomalaisjuurisen Lontoossa asuvan miehen kanssa kolmen vuoden ajan. Kun tyttö ja mies olivat sopineet tapaamisen, ja tyttö oli parin päivän päästä lentämässä miehen luo, ilmestyi tytön kotiovelle yllättäen toisella paikkakunnalla asuva suomalainen parikymppinen nainen, joka kertoi olevansa miehen sisarpuoli. Nainen kertoi miehen kuolleen edellisenä yönä. Lopulta selvisi, että kyseinen ”sisarpuoli” oli esiintynyt tuona Lontoossa asuvana miehenä ja muina asiaan liittyvinä hahmoina. Koko kolmen vuoden suhde oli tarua. […] #
Poliisi selvitti omien tutkimuksien kautta asioiden todenperäisyyttä ja jonkin rikoksen tunnusmerkistön täyttymistä. Ovella käynyt nainen myönsi poliisille esittäneensä kaikkia tytön kanssa netin kautta tekemisissä olleita hahmoja, mutta ei osannut kertoa järjellistä motiivia teoilleen. #
Poliisilla ei ollut syytä epäillä tapahtuneessa mitään rikosta, koska asiassa ei ollut näyttöä esimerkiksi seksuaalirikoksesta tai taloudellisen hyödyn saamisesta. Pelkkä identiteettivarkaus ei ole tällä hetkellä kriminalisoitu ja se tuottaakin päivittäin poliisille päänvaivaa rikosnimikkeiden arvioinnissa. #
Poliisi: Kaikki ei ole netissä sitä, miltä se näyttää (korostus omani) #
Olen hieman huolestuneena seurannut tätä viimeaikaista keskustelua identiteettivarkauksien “uhasta”, ja yllä oleva poliisin traktaatti on malliesimerkki siitä, minkä takia. Minun mielestäni mielipahan aiheuttamista ei pidä kriminalisoida. Jos taas identiteettivaras käyttää tekaistua henkilöllisyyttään taloudellisen hyödyn tavoitteluun, eli petokseen, miksei häntä voida syyttää petoksesta? #
Petos on rikos, jossa tekijä hankkii toista erehdyttämällä tai erehdystä hyväksikäyttämällä oikeudetonta taloudellista hyötyä ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa erehtyneelle tai sille, jonka eduista tällä on ollut mahdollisuus määrätä. #
Osaako joku kertoa identiteettivarkaudesta sellaisen esimerkin, joka ei ole kumpaankaan näistä: mielipahaa ja vain mielipahaa aiheuttava teko, tai identiteettivarkauden käyttöä toisen, jo sinänsä kriminalisoidun teon välineenä? #
Toisin sanoen, mikä sellainen uhka identiteettivarkauteen sinänsä sisältyy, että se pitäisi sinänsä kriminalisoida? #
En siis vastusta sitä, että identiteettivarkaus tunnistetaan lain kirjaimessa silloin, kun sitä käytetään välineenä jonkin rikoksen, siis oikean rikoksen, jo muutoinkin kriminalisoidun teon suorittamisessa. Vastustan vain yleisesti sitä, että halutaan kriminalisoida väline, jota voidaan käyttää myös sellaisissa teoissa, jotka eivät sinänsä riko lakia. Sellainenhan näet kaventaa vapautta täysin tarpeettomasti. #
kommentti jonka voi poistaa jos haluaa (en ole täysissä järjissäni):
jos joku esiintyisi minuna esim. facebookissa, ja tekisi mitä tahansa, vaikka vain puhuisi vehkoista ja kaktuksista, suuttuisin sille niin pahasti että tappaisin sen ihmisen jos koskaan saisin sitä käsiini. sellainen uhka. O-o ja siis sen tyypin olisi syy vain ja ainoastaan, ei minun.