Ro-19
#15820. Tiistai, 26. lokakuuta 2010 klo 14.27.22, kirjoittanut Jani. 6
Murheellisen näköinen norsu siinä nuuhkii kirjavakuvioista palloa. #
Näin unta, että jäljitin mm. Edgar Allan Poen kanssa Viiltäjä-Jackia. Varsin goottilaista meininkiä siis. Heräsinkin jossain vaiheessa ja pelotti niin paljon, että piti vetää peitto visusti korviin ja jalkojen ympärille. Tunnetustihan peitto tulee siis kääriä jalkojen ympärille, jos haluaa olla turvassa. Asiaa käsiteltiin sattumoisin vastikään myös eräällä tunnetulla keskustelupalstalla. #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]2010-10-26 15:13[/klo] Lisäsin W-linkit.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #
Päätin etten nouse sängystä ennen kuin minulla on siihen syy, joka ei ole pakottava yliminä. Tässä sitä vieläkin makoillaan. #
Normaalisti pääsen ylös vasta kun käsken itseäni, mutta ei sen minusta niin pitäisi mennä. Pitäisihän ihmisellä olla joku syy haluta elää. Ei nyt ehkä 365 päivänä vuodessa, mutta enimmäkseen tai edes joskus. #
Syyn pitäisi olla peräisin jostain yliminää alemmista kerroksista. Minun pitäisi haluta jotain, mikä panisi ruumiini liikkeelle. Mietin sitäkin mahdollisuutta, että ehkä haluankin jotain, mutta olen lamaantunut, koska yliminä ei salli minkään muun liikuttaa minua. Heti jos niin tapahtuu, yliminä ärähtää liikkeellepanevalle tekijälle, ja siksi nämä muut tekijät eivät enää uskalla edes yrittää. Niinpä ylös nouseminen olisikin ehkä parasta mitä psyykelleni voisin tehdä: kapinointia yliminääni vastaan. #
Sitten tajusin, etten mitenkään pysty erottamaan tuota mahdollisuutta yliminän harjoittamasta manipulaatiosta: ehkä se vain uskottelee minulle, että noin toimiessani toimin omasta halustani, vaikka tosiasiassa tulen silloinkin vain raiskanneeksi tätä halua toteuttamalla pohjimmiltani yliminän tahtoa. Yliminän, joka on saanut minut uskomaan, että toimin jonkin halun pohjalta, ja manipuloinut minut näin toimintaan, jota se tosiasiassa itse vaatii. #
(Kirjoitin tämän tähän asti alun perin puhelimen Operalla, mutta se nielaisi koko tekstin. Kiitti, Opera! Hyvin te norjalaiset vedätte.) #
Tajusin myös, että ehkä parasta, mihin yliminäni kanssa pystyn, on liikunta, sillä se on ironista. Siinäkin pakotan itseni tekemään asioita, mutta panen ne tapahtumaan yliminääni ja sen saavutuksia halveeratakseni: mikään, mitä olen kyvyilläni saavuttanut tai tulen ikinä saavuttamaan, ei ole sen parempaa kuin mitä liikunta on: haisevan lihani kidutusta. #
Tämä musertava yliminä selittää sivumennen sanoen varmaan melko pitkälti alkoholinkäytön suvussani, sillä jälkimmäinenhän on tunnetusti toimiva keino nujertaa yliminä ja päästää alempien kerrosten halut valloilleen. Vaihtoehtona tälle silloin tällöin annetulle tekohengitykselle on, että ne minuuden alemmat kerrokset lopulta rusentuvat kuoliaaksi, kun eivät kestä. #
Läskistelyksi meni tämä päivä. Näin ihan kohtalaisen järkeviä unia kyllä… tai no, yhdessä kyllä niistin nenästäni ulos jotain veristä klönttiä, joka oli osa nenän sisukaluja. No mutta, joka tapauksessa sitten herättyäni tiedostin taas piinallisen selvästi kaiken hyödyttömyyden, joten jätin salin väliin. #
Asuntooni, tai koko tähän taloon on tulossa putkiremontti. Ensi vuoden alussa pääsen eroon kylpyammeesta, hurraa! Mutta joudun evakkoon täältä sen ajaksi ja evakuoimaan omaisuutenikin, buu. #
Näin muuten tässä yksi yö semmoistakin unta, että olin pilvenpiirtäjässä ja astuin sen avoimelta reunalta tyhjän päälle. Jäin siihen leijumaan, mutta ikään kuin kuitenkin putosin, ja minun kuului siinä harjoitella sitä putoamista, etten enää pelkäisi. Se siis tuntui ihan pilvenpiirtäjästä putoamiselta kauhuineen kaikkineen, paitsi etten pudonnut. Harjoittelun tarkoituksena oli mitä ilmeisimmin, että osaisin sitten joskus astua tyhjän päälle ihan oikeasti, mutta pelkäämättä. #
Nämä sosiaalistelun ja muun ns. normaalin elämän harjoituksethan ne siinä ovat niin kuin pähkinänkuoressa. #
Yksi vakioaiheista unissani on muuten tällainen: mummila, siis se fyysinen paikka, sijaitsee mäellä, ja tontilla on päärakennuksen vieressä, hieman alempana rinteessä paja. Kahden tasoitetun alueen välisen korkeuseron kiinni kuromiseksi rakennusten välillä on jyrkkä penkere, näin: #
Tuo penkere oli unissani varsinkin aiemmin usein. Se liittyy juuri tähän korkealta putoamisen teemaan, joka on yksi vakioista sekin. Näissä unissa hyppään tuon penkereen yläreunalta montun pohjalle. Korkeusero ei todellisuudessa ole kovin valtava, etenkään aikuiselle, mutta unissa se tuntuu siltä kuin miltä se pienenä vaikutti: valtavalta kanjonilta. #
Tuon pengermän toisesta päästä, talon takapihalta löytyy toinen unieni vakiopaikoista, joskin sekin on viime vuosina esiintynyt aiempaa harvemmin. Pengermän päässä monttu loppuu, tai tasoittuu luonnolliseen rinteeseen, ja siinä montun päässä oli ennen koira ketjun nokassa. Koira ylsi ketjullaan penkereen reunalle niin, ettei siitä kautta kulkiessaan voinut välttyä joko montulta tai koiralta. #
Tuo koiran reviirin ja montun yhteinen rajaristeys on unissani usein ylitettävänä paikkana. Pelkään koiraa, niin kuin pienenä vähän pelkäsin, joten yritän välttyä joutumasta sen reviirille, mutta toisaalta pelkään myös monttua, jonka pohjalla tuossa kohtaa oli isoja kivenlohkareita. #
Tällainen ahdistava kahden tulen väliin joutuminen kielii varmaan jotain hyvin olennaista lapsuudestani. #
Putoamisteemaan palatakseni, huomaan vieläkin usein pohtivani, mikä olisi paras mahdollinen tapa laskeutua, jos sattuisi putoamaan vaarallisen korkealta. Siis vaikka lentokoneesta tai juuri pilvenpiirtäjästä. Pitäisikö laskeutua jalat edellä ja kerien, vaiko kenties tasaisena lättynä selälleen. Entä pitäisikö yrittää hyödyntää päällä olevia vaatteita, ja entä jos mukana sattuisi olemaan peräti jokin isompi esine (tuoli tms.). Tämä tuli ehkä nyt mieleen siitä, että röllifysiikassahan putoavassa hississä kuuluu odottaa viime tippaan, ja sitten hypätä pois kyydistä. Mikä on tietysti ihan itsestään selvää kaikille meille näitä säännöllisesti miettiville. #