Alus­ta­via suun­ni­tel­mia teh­tiin tänään psy­ko­lo­gil­la. Perim­mäi­nen epä­luu­loi­suu­te­ni ihmi­siä koh­taan pitäi­si voit­taa ja pitäi­si oppia ole­maan oma­na itse­nä­ni. Psy­ko­lo­gi arve­li, että näi­den har­joit­te­luun päi­vä­osas­to oli­si sopi­va paik­ka. Täy­tyy kuu­lem­ma men­nä sin­ne ja vän­gä­tä vas­taan joka asias­sa niin saan har­joi­tus­ta. #

Toi­sin sanoen röl­lä­tä niin kuin vain tääl­lä netis­sä olen tähän asti. #

 #

Mut­ta se suun­ni­tel­ma riip­puu vie­lä lää­kä­ris­tä. #

Olen kyl­lä mel­ko hyvin saa­nut psyy­ke­ni pii­rus­tuk­set psy­ko­lo­gil­le esi­tel­tyä, ja samal­la tie­tys­ti myös sel­kiy­tet­tyä itsel­le­ni. Hämä­rän pei­tos­sa ovat oikeas­taan vain ne var­si­nai­set tapah­tu­mat ja tilan­teet, jois­sa nykyi­nen kie­rou­tu­nut per­soo­na­ni on saa­nut alkun­sa, sil­lä ne ovat jos­sain syväl­lä var­hais­lap­suu­des­sa. #

Mut­ta ei niil­lä yksi­tyis­koh­dil­la toi­saal­ta sinän­sä ole juu­ri mer­ki­tys­tä­kään. Pää­piir­teet on help­po joh­taa sii­tä miten suh­tau­dun aikui­suu­teen ja lap­suu­teen. Olen jou­tu­nut pie­ne­nä teke­mään valin­to­ja ja rat­kai­su­ja sii­tä mil­lai­nen minä olen, kun ihmi­set nor­maa­lis­ti miet­ti­vät näi­tä asioi­ta kai vas­ta toi­sel­la kym­me­nel­lä. Sil­loin mus­tan ja val­koi­sen välis­sä on jo vähän eri sävy­jä­kin toi­sin kuin taa­pe­roi­käi­sel­lä. #

Pär­jä­täk­se­ni nykyis­tä parem­min minun pitäi­si kas­vaa aikui­sek­si ilman, että petän pik­ku-Janin muut­tu­mal­la aikui­sek­si. Sii­hen para­dok­siin ehkä kitey­tyy ongel­mie­ni ydin. #