Voight-Kampff
#15407. Maanantai, 11. lokakuuta 2010 klo 17.38.15, kirjoittanut Jani. 4
Alustavia suunnitelmia tehtiin tänään psykologilla. Perimmäinen epäluuloisuuteni ihmisiä kohtaan pitäisi voittaa ja pitäisi oppia olemaan omana itsenäni. Psykologi arveli, että näiden harjoitteluun päiväosasto olisi sopiva paikka. Täytyy kuulemma mennä sinne ja vängätä vastaan joka asiassa niin saan harjoitusta. #
Toisin sanoen röllätä niin kuin vain täällä netissä olen tähän asti. #
Mutta se suunnitelma riippuu vielä lääkäristä. #
Olen kyllä melko hyvin saanut psyykeni piirustukset psykologille esiteltyä, ja samalla tietysti myös selkiytettyä itselleni. Hämärän peitossa ovat oikeastaan vain ne varsinaiset tapahtumat ja tilanteet, joissa nykyinen kieroutunut persoonani on saanut alkunsa, sillä ne ovat jossain syvällä varhaislapsuudessa. #
Mutta ei niillä yksityiskohdilla toisaalta sinänsä ole juuri merkitystäkään. Pääpiirteet on helppo johtaa siitä miten suhtaudun aikuisuuteen ja lapsuuteen. Olen joutunut pienenä tekemään valintoja ja ratkaisuja siitä millainen minä olen, kun ihmiset normaalisti miettivät näitä asioita kai vasta toisella kymmenellä. Silloin mustan ja valkoisen välissä on jo vähän eri sävyjäkin toisin kuin taaperoikäisellä. #
Pärjätäkseni nykyistä paremmin minun pitäisi kasvaa aikuiseksi ilman, että petän pikku-Janin muuttumalla aikuiseksi. Siihen paradoksiin ehkä kiteytyy ongelmieni ydin. #
se taitaa aina olla se vaikein, saada selville mistä ja miten jokin on saanut alkunsa. lapsuudestaan muistaa niin vähän ja ainakin joissakin tapauksissa vanhemmat valehtelevat kaiken olleen hyvin suojellakseen itseään. ja siis jokin syy tai alkuperäinen ärsyke josta joku vinoutunut tunnereaktio on saanut alkunsa voi olla joku ihan pikkujuttu. (ainakin aikuisten mielestä).
höh, olipas pintapuolinen kommentti. ;)