Aamul­la oli pien­ryh­mä­ta­paa­mi­nen. Olin junas­sa menos­sa sin­ne, kun ohjaa­ja soit­ti ja tie­dus­te­li haluk­kuut­ta­ni uimao­pe­tuk­seen. Kyse­lin sel­lai­sen mah­dol­li­suu­des­ta vii­me… vii­kol­la? Vai eilen? No, joka tapauk­ses­sa. Sitä oli nyt tar­jol­la aamu­päi­väk­si. Sai­sin uik­ka­rit ja pyyh­keen hoi­ta­jil­ta. #

Sain, ja menin. Se oli siis ylei­nen uima­hal­li­vuo­ro, mut­ta mui­ta siel­lä ei ollut kuin minä ja val­vo­ja, joka antoi har­joi­tuk­sia, ja oli ilah­tu­nut sii­tä kun ei ker­ran­kin jou­tu­nut nököt­tä­mään yksi­nään tyh­jän hal­lin var­ti­ja­na. #

Kehit­te­lin sen jäl­keen sau­nas­sa teo­rian, jon­ka mukaan uimaan oppi­mi­nen edel­lyt­tää joko 1) vah­vaa moti­vaa­tio­ta (halua oppia uimaan jos­tain syys­tä), 2) ei-yli­ke­hit­ty­nyt­tä itse­suo­je­lu­vais­toa, joka saa lap­sen käyt­täy­ty­mään veden varas­sa juu­ri niin kuin ei pitäi­si (jän­nit­tä­mään ja jäy­kis­te­le­mään) tai 3) itse­tu­hoi­suut­ta. #

Minul­la uimaa­nop­pi­mi­sen isoin este on ollut var­maan­kin kak­kos­koh­das­sa mai­nit­se­ma­ni yli­ke­hit­ty­nyt itse­suo­je­lu­vais­to. Se selit­täi­si tämän vai­keu­den lisäk­si mon­ta muu­ta­kin ongel­maa elä­mäs­sä­ni. #

Nykyi­sin­hän minul­la on jos nyt ei järin vah­va, niin kui­ten­kin sel­väs­ti ole­mas­sao­le­va moti­vaa­tio oppia uimaan, mitä minul­la lap­se­na ei ollut. Sitä pal­jon mer­kit­tä­väm­pi teki­jä on kui­ten­kin var­maan tuon yli­ke­hit­ty­neen itse­suo­je­lu­vais­ton voit­ta­mi­sen edel­lyt­tä­mä itse­tu­hoi­suus. Nyky­ään­hän en pidä hen­ki­rie­pua­ni järin suu­res­sa arvos­sa, vaan suh­tau­dun esim. huk­ku­mis­ris­kiin tie­tyn­lai­sel­la mus­tal­la huu­mo­ril­la, mikä­li kat­son voi­va­ni sii­tä piit­ta­mat­ta ole­mi­sel­la voi­va­ni voit­taa jotain. #

No mut­ta se sii­tä. #

Lou­naan jäl­keen menin šop­pai­le­maan aikaa tap­paak­se­ni. Tulin takai­sin kol­mek­si hie­rot­ta­vak­si. Niin, minä osaan tar­vit­taes­sa monis­tua. #

Hie­ro­ja kehui hie­rot­ta­vuut­ta­ni (en muis­ta sitä tek­nis­tä ilmai­sua jota hän käyt­ti). En siis kuu­lem­ma ole niin kuin jot­kut, jot­ka jän­nit­tä­vät lihak­sil­la vas­taan vaik­ka sii­tä huo­maut­te­li­si miten mon­ta ker­taa. Niin minä kuu­lem­ma osaan olla ren­to­na. Sanoin, että se on aika haus­kaa sikä­li, että noin muu­toin­han minä olen kyl­lä jus­tiin sem­moi­nen jän­nit­tä­jä joka pai­kas­sa (kts. koh­ta 2) uimaa­nop­pi­mi­sen edel­ly­tyk­sien luet­te­los­sa­ni). #