marginaali

En halua

#24634. Perjantai, 25. marraskuuta 2011 klo 12.14.47, kirjoittanut Jani.

Kamp­pai­lin taas ylös­nouse­muk­sen kans­sa aamul­la. Kuten aina, yri­tin taas kek­siä syi­tä läh­teä liik­keel­le, mut­ta kokei­lin sitä täl­lä ker­taa tie­tys­tä näkö­kul­mas­ta: kuvit­te­lin sisäi­sen “lap­se­ni” kon­kreet­ti­ses­ti sisäl­lä­ni ole­vak­si hah­mok­si ja koe­tin tie­dus­tel­la sil­tä mah­dol­li­sim­man lem­peäs­ti ja kai­ken sal­li­vas­ti (“aikui­se­na”), oli­si­ko yhtään mitään mikä sai­si sen halua­maan liik­keel­le­läh­töä. #

Tein ehdo­tuk­sia: “haluai­sit­ko sitä-ja-sitä”, “haluai­sit­ko tätä-taik­ka-tätä”. Kuun­te­lin vas­tauk­sia, jois­ta enin osa oli: “en enem­män kuin haluai­sin vain jää­dä tähän pei­ton alle”. Ehdo­tuk­se­ni oli­vat kai­ken­lais­ta lai­das­ta lai­taan, enim­mäk­seen sel­lais­ta mitä kuvit­te­li­sin pie­nen pojan saat­ta­van halu­ta.  #

Löy­sin kak­si asi­aa jois­ta huo­ma­sin pik­kui­sen innos­tu­van enem­män kuin mis­tään muis­ta ehdo­tuk­sis­ta­ni: tie­to­ko­neet ja lätyt. Jäl­kim­mäis­tä itsel­le­ni välit­tö­mäs­ti lupaa­mal­la oli­sin pääs­syt ylös heti. En luvan­nut, mut­ta kehuin kui­ten­kin itseä­ni oikein vuo­laas­ti sii­tä, että olin kek­si­nyt jotain, mis­tä pidän. #

Sil­ti­kin tämä on niin kovin vai­kea tilan­ne: että lap­si­mi­nä ei ker­ta kaik­ki­aan osaa halu­ta mitään muu­ta kuin tuo­ta yhtä asi­aa, ja sekin on sel­lai­nen, että jou­dun sen itsel­tä­ni kiel­tä­mään, kos­ka se ei ole ter­vey­del­le hyväk­si. Eikä sen sal­li­mi­ses­ta­kaan oli­si apua uusien halua­mi­sen koh­tei­den löy­tä­mi­ses­sä; minä­hän kokei­lin sitä vuo­si­kau­det, enkä näkö­jään sil­ti vie­lä­kään osaa halu­ta mitään muu­ta. #

Ei siis ole kyse sii­tä, etten­kö uskal­tai­si halu­ta asioi­ta, tai että aras­te­li­sin nii­den esiin tuo­mis­ta. Ehdo­tuk­se­ni oli­vat tosi­aan ihan mitä tahan­sa, ja kyke­nen sal­li­maan itsel­le­ni min­kä tahan­sa halua­mi­sen (tai aina­kaan en osaa kuvi­tel­la mitään mitä en sal­li­si itse­ni halua­van). Saan vain tois­tu­vas­ti vas­tauk­sek­si: “en halua, haluan vain jää­dä tähän makaa­maan”. #

Toisen käden tuska

#24621. Torstai, 24. marraskuuta 2011 klo 19.23.05, kirjoittanut Jani.

Näin täs­sä vii­kol­la erää­nä yönä unta, jos­sa japa­ni­lai­set pais­toi­vat kam­pe­la- tai raus­ku­mais­ta kalaa. Kala oli niin kuin laat­ta, ja se pais­tet­tiin koko­nai­se­na, elä­vä­nä hii­li­pe­din pääl­lä. Idea­na oli, että kuu­men­ta­mal­la kalan ruu­miis pul­lis­tui nes­tei­den kie­hues­sa ja lopul­ta pok­sah­ti pääs­tään auki. #

Pok­sah­ta­mi­sen jäl­keen­kin kala oli vie­lä hen­gis­sä. Sii­nä hitaas­ti kuo­le­maa teh­des­sään se kat­se­li minua isoil­la kos­teil­la koi­ran­sil­mil­lään tajua­mat­ta mitään sii­tä mik­si oli jou­tu­nut moi­sen jul­muu­den koh­teek­si. #

Minul­la on aina sil­loin täl­löin näi­tä täl­lai­sia näky­jä ansait­se­mat­to­mas­ta, täy­sin tyh­jän­päi­väi­ses­tä kär­si­myk­ses­tä. Useim­mis­sa niis­tä kär­si­jä on eläin. Onnek­si tähä­nas­ti­ses­sa elä­mäs­sä­ni tätä on esiin­ty­nyt lähes yksi­no­maan unis­sa. #

Sel­lai­sen koh­taa­mi­nen aiheut­taa fyy­si­se­nä tun­tu­van pahan olon. Se ei ole kuvo­tus­ta vaan vain niin val­tai­sa vää­ryy­den­tun­ne, että on kuin sie­lu yrit­täi­si kou­ris­tel­la irti ruu­miis­ta pääs­täk­seen pakoon fyy­sis­tä maa­il­maa, jos­sa voi täl­lais­ta tapah­tua. Se on suun­nat­to­man pal­jon pahem­paa kuin mikään sel­lai­nen, mikä koh­dis­tuu omaan itseen. Tämä saa ihmi­sen haa­li­maan tus­kaa itseen­sä: kau­pan­kä­vi­jä­mie­li yrit­tää lunas­taa mui­hin koh­dis­tu­vaa kär­si­mys­tä itsel­leen, jot­tei jou­tui­si tun­te­maan sitä min­kä toi­seen koh­dis­tu­va kär­si­mys itses­sä aiheut­taa. Ensi­kä­den tus­ka ei kos­kaan voi olla samal­la taval­la sie­tä­mä­tön­tä kuin toi­sen käden tus­ka. #

Se, tuol­lai­nen vää­ryy­den tapah­tu­ma, on peruut­ta­ma­ton, kuin mus­ta auk­ko his­to­rias­sa. Pahim­mil­laan sitä ei pys­ty edes miten­kään hyvit­tä­mään. Par­haim­mil­laan tapah­tu­neen tus­kan pys­tyy toi­sin­ta­maan sen aiheut­ta­jas­sa yhdis­tet­ty­nä täs­sä syn­ny­tet­tyyn tie­toi­suu­teen sii­tä, että hän/se on teh­nyt tämän jol­le­kin viat­to­mal­le. Se on kui­ten­kin äärim­mäi­sen epä­to­den­nä­köis­tä: useim­mi­ten tus­kan syn­ty­mi­nen jo alu­nal­ku­jaan­kin edel­lyt­tää sel­lais­ta myö­täe­lä­mis­ky­vyt­tö­myyt­tä, tai yksin­ker­tai­ses­ti ymmär­rys­ky­vyt­tö­myyt­tä (jos teki­jä­nä on vaik­ka­pa lap­si), ettei se ole mah­dol­lis­ta. Esi­mer­kik­si nuo tämän­ker­tai­sen une­ni “japa­ni­lai­set” eivät sel­väs­ti­kään pys­ty tajua­maan eläi­men kyke­ne­vän kär­si­mään. #

Tuol­lai­nen koke­mus jo yksi­nään­kin saa minut toi­vo­maan, että voi­sin itse­kin olla psy­ko­paat­ti­sen tur­ta kai­kel­le, eten­kin kai­kel­le tois­ten olen­to­jen tun­te­mal­le pahal­le olol­le. Myö­täe­lä­mis­ky­ky on hyö­dyl­li­nen ihmis­la­jil­le, mut­ta minul­le hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti se mer­kit­see lähin­nä juu­ri tuon mus­tan aukon kal­tai­sia kiel­tei­siä koke­muk­sia. Sii­nä on yleen­sä enem­män tai vähem­män kyse tus­kas­ta, jota täy­tyy vält­tää ja pae­ta. #

Empa­tia­ky­ky­ni on tie­tys­ti mää­ri­tel­lyt elä­mä­ni kulun, eikä sen irrot­ta­mi­nen minus­ta nyt tie­ten­kään toi­mi­si. Sik­si haa­vei­len­kin koko­naan toi­ses­ta elä­mäs­tä, jos­sa en oli­si kos­kaan kyen­nyt tun­te­maan. Sil­loin kär­si­sin impuls­sien vaja­vuu­des­ta, mikä arva­ten­kin voi omal­la taval­laan olla yhtä mah­do­ton­ta sie­tää kuin yllä kuvaa­ma­ni tus­kan mus­ta auk­ko. Mut­ta oli­si­pa­han edes vaih­te­lua nykyi­ses­tä. #

Kurssipäivä 25 + 56-60

#24618. Torstai, 24. marraskuuta 2011 klo 17.30.45, kirjoittanut Jani.

En kuol­lak­se­ni­kaan jak­sa­nut aamul­la läh­teä uimaan. Menin vas­ta lou­naan jäl­keen ohjaa­jan tapaa­mi­seen. #

Tänään piti rek­ry­toi­jan soit­taa uudes­taan, vaan eipä soit­ta­nut sit­ten. #

 

Vaikutus

#24612. Keskiviikko, 23. marraskuuta 2011 klo 19.43.30, kirjoittanut Jani.

Kelas­ta ei kuu­lu­nut mitään, joten jono­tin puhe­lin­pal­ve­luun ja pur­na­sin vas­taa­jal­le (ihmi­sel­le joka vas­ta­si). Siel­tä luvat­tiin soit­to tänä päi­vä­nä. #

Se tuli­kin ihan parin tun­nin sisäl­lä, ja ystä­väl­li­nen ihmi­nen, joka tosin ei ilmei­ses­ti ollut ennät­tä­nyt tapauk­see­ni ennal­ta pereh­tyä (alku­pe­räi­nen soit­to­pyyn­tö lie­nee hävin­nyt jon­ne­kin byro­kra­tian moo­lo­kin­ki­taan), ker­toi, ettei TE-toi­mis­tos­sa ilmoit­tau­tu­mi­se­ni vai­ku­ta kun­tou­tus­tu­keen. #

Niin­pä menin sit­ten sin­ne TE-toi­mis­toon. Ensim­mäi­nen haas­te oli oikean reiän valit­se­mi­nen, sil­lä toi­mis­tol­la oli ovi kadun kum­mal­la­kin puo­lel­la. Vää­rää kokeil­tua­ni, oikeas­ta men­tyä­ni kysyin infon ihmi­sel­tä min­ne men­nä, ja hän kehot­ti käy­mään perem­mäl­le ja jon­kun vapaa­na ole­van vir­kai­li­jan huo­nee­seen. Olin hiu­kan häm­men­nyk­sis­sä­ni sii­tä, ettei siel­lä ollut jono­tus­lip­pusys­tee­miä. #

Valit­sin tie­tys­ti nais­vir­kai­li­jan, joka pani minut ensin täyt­tä­mään tie­to­ni net­ti­lo­mak­keel­le ja sen jäl­keen pape­ril­le (byro­kra­tia!). Sit­ten verk­ko­ver­sio käy­tiin yhdes­sä läpi ja täy­tel­tiin yksi­tyis­koh­tia. Siel­lä pitää käy­dä uudes­taan sit­ten jos rek­ry­hom­ma alkaa vetä­mään, tai vii­meis­tään tam­mi­kuun lop­puun men­nes­sä. (Muis­ta ottaa kaik­ki mah­dol­li­set todis­tuk­set mukaan: lää­kä­rin-, opis­ke­lu-, työ-, elä­ke- jne.) #

Asiain­hoi­dos­ta itsee­ni tyy­ty­väi­se­nä menin sit­ten psy­ko­lo­gil­le. #

Siel­lä tuli ihan luon­to­jaan puhe sil­miin­kat­so­mi­ses­ta. Psy­ko­lo­gi pelot­te­li har­joi­tuk­sel­la, mut­ten suos­tu­nut sii­hen. Ver­ta­sin sitä tois­tu­vas­ti sii­hen, että pitäi­si istua siel­lä niin että molem­mat oli­si­vat alas­ti. Vas­ta jäl­ki­kä­teen tulin aja­tel­leek­si, miten huo­no ver­taus se oli sikä­li, että moni mies oli­si sii­tä pel­käs­tään innois­saan (psy­ko­lo­gi on kau­nis). Enkä minä onne­ton osan­nut sel­lais­ta tul­la edes aja­tel­leek­si, saa­ti­ka että moni­mut­kai­sem­pia vas­ta­han­kai­suu­te­ni impli­kaa­tioi­ta. #

Jam-99

#24607. Keskiviikko, 23. marraskuuta 2011 klo 18.27.27, kirjoittanut Jani.

Jens­ki: Weir­do. #

jani@saegusa:~$ diff -u jam-98.txt jam-99.txt \
| sed 's/ -- Jamendo.*//g' | grep -v @ | grep '^+'
+++ jam-99.txt	2011-11-23 18:21:58.006055748 +0200
+Rataxes - Til We Meet Again
jani@saegusa:~$ diff -u jam-98.txt jam-99.txt \
| sed 's/ -- Jamendo.*//g' | grep -v @ | grep '^-'
--- jam-98.txt	2011-11-15 17:48:29.370958047 +0200