Tun­tuu ettei ker­kiä netis­sä yhtään mihin­kään kon­tak­tei­hin kun­nol­la panos­taa. Olin tie­tys­ti haa­li­nut tän­ne her­mo­kes­kuk­seen kaik­ki mah­dol­li­set sig­naa­lin­läh­teet aiem­paa vapaa-aikaa täyt­tä­mään, ja nyt kun sitä vapaa-aikaa on mas­sii­vi­ses­ti aiem­paa vähem­män, info­äh­ky uhkaa. #

Ei se kui­ten­kaan nyt vie­lä hait­taa, sil­lä olen jo aloit­ta­nut sig­naa­li­läh­tei­den kar­si­mi­sen, enkä toi­saal­ta ole vie­lä kar­si­nut lähes­kään kaik­kea sel­lais­ta, min­kä teh­tä­vä­nä aiem­min oli vain vapaa-ajan täyt­tä­mi­nen. Tär­keim­mät läh­teet jää­vät tie­tys­ti vii­mei­sik­si, ja huo­les­tu­mi­sen aihet­ta on vas­ta sit­ten, jos niil­le­kään ei tun­nu löy­ty­vän aikaa. #

Aiem­min käy­tin run­sas­ta vapaa-aikaa­ni suo­dat­taen kohi­naa aivoil­la­ni, mut­ta nyt jätän sen pit­käl­ti auto­maa­tion teh­tä­väk­si. Tämän hait­ta­puo­le­na on, että auto­maat­ti­nen suo­da­tus heit­tää kohi­na-pesu­ve­den muka­na aina pie­nen­pie­niä pala­sia sig­naa­li-lap­sis­ta. Se hin­ta on kui­ten­kin mak­set­ta­va. #

Osit­tain täs­tä ope­raa­tios­ta, osit­tain poliit­ti­sis­ta syis­tä siir­ryin myös vii­mein Face­boo­kis­ta Google+:aan. En disa­bloi­nut Face­book-tiliä­ni, vaan seu­raan vie­lä uutis­vir­taa jon­kin ver­ran, mut­ta sii­tä­kin olen kar­si­nut ja kar­sin edel­leen sisäl­töä ran­kal­la kädel­lä. En kui­ten­kaan enää tuo­ta itse mitään, eli loi­sin nyt vain härs­kis­ti Face­boo­kin nahas­sa. (Sii­nä jäl­leen esi­merk­ki sii­tä haus­kas­ta nurin­ku­ri­suu­des­ta, jota vir­heel­li­ses­ti iro­niak­si usein kut­su­taan.) #

Blo­gaa­mi­nen ja säh­kö­pos­ti ovat vii­mei­set jois­ta kar­si­taan. Toki­han blo­gaa­mis­tah­ti saat­taa hidas­tua ihan vält­tä­mät­tö­myy­den pakos­ta (kun aika ei rii­tä), mut­ta siis tätä en aio jät­tää toi­sek­si mil­le­kään muul­le kuin kor­kein­taan ajoit­tain säh­kö­pos­til­le ja tiet­ty muu­ta­mil­le har­voil­le IRL-kon­tak­teil­le­ni, mut­ta nii­den suh­teen tilan­ne on aina ollut tämä. #

Kar­si­mis­työn nyt vie­lä kes­täes­sä rea­goin­ti­ni saat­taa kui­ten­kin lagit­taa, tämä tie­dok­si kon­tak­teil­le. #

Jos­sain vai­hees­sa pitää var­maan hom­ma­ta jon­kin­lai­nen kan­net­ta­va, jol­la voin kir­joit­taa työ­mat­koil­la, lähin­nä meno­mat­koil­la. Aamul­la bus­sis­sa istues­sa aivo tun­tuu oikein kuhi­se­van kai­ken­lai­sia kehit­te­lyn arvoi­sia ideoi­ta, jois­ta oli­sin jo ilman muu­ta kir­joit­ta­nut­kin, jos oli­sin saa­nut ne täs­sä näp­päi­mis­töl­lä olles­sa­ni. Työ­päi­vän jäl­keen nii­tä ei enää muis­ta ollen­kaan. #

(Muu­ta­mia kui­ten­kin muis­tan, sil­lä niis­tä olen haa­veil­lut muu­ten­kin jo kau­an aikaa. Esi­mer­kik­si erään­lai­nen ety­mo­lo­gi­nen wiki. Sel­lai­nen, jos­sa doku­men­toi­daan elä­vää kiel­tä. Hie­man tuon Urbaa­nin Sana­kir­jan kal­tai­nen, mut­ta mihin­kään yksit­täi­seen sano­jen laji­tyyp­piin rajoit­tu­ma­ton. Ja tie­tys­ti täy­sin vapaa ja ei-kau­pal­li­nen.) #