How come you passed on Libya?
#2537. Keskiviikko, 22. marraskuuta 2006 klo 20.54.26, kirjoittanut Jani. 17
Tapasin eilen YTHS:n psykiatrin näillä näkymin viimeisen kerran. Itkuhan siellä loppujen lopuksi tuli, koska tuo psykiatrisuhteeni on kuitenkin ollut pysyvin asia koko täällä Jyväskylässä asumiseni ajan, ja nyt sitä ei sitten enää ole. Sain sentään jotenkuten sanottua Kaarinalle sen miten suuressa arvossa häntä pidän. #
Minun on taas ollut pakko karsia ajankohtaisasioiden seuraamistani, koska kaikki tuntuu taas menevän päin helvettiä. Vaikka silmien sulkeminen onkin häpeällinen ja anteeksiantamaton rikos, se on järjissäpysymiseni kannalta kuitenkin parempi ratkaisu kuin ainut vaihtoehtonsa, tapahtumien seuraaminen sivusta voimattomana ja voimattomuuden johdosta avuttomana. #
Enkä minä edes haluaisi olla poliittinen blogaaja enkä mikään kansalaisjournalisti, vaan päiväkirjailija. Kaikista teknisistä heikkouksistaan huolimatta LiveJournalia, journaleja ja niiden pitäjiä ympäröi minun mielikuvissani romanttinen verkkopäiväkirjailijan sädekehä, jollaista minäkin haluaisin ympärilleni. En minä halua olla uutiskommentaattori, niin tyypillistä materiaalia kuin sellainen marginaalissa tätä nykyä onkin. #
Minä haluaisin kirjoittaa tyhjänpäiväisistä tyhjänpäiväisintä haircuttia, jorinoita tyhjäntäyteisistä päivistäni ja päässäni liikkuvista ajatuksista - ajatuksista, jotka eivät liity ajankohtaisiin tapahtumiin millään tavalla. Jopa tällainen metablogaaminenkin (aina altavastaajan puolella) tuntuu raikkaalta tuulahdukselta noiden oikeasti tärkeiden asioiden iänaikaisen vatvomisen ja kiroamisen rinnalla. #
Haluaisin taas kirjoittaa muistelmia lapsuudenaikaisista tapahtumista ja teoista, niin kuin siitä kappaleiden miksaamisesta kaksipesäisellä kasettinauhurilla. Asioista, jotka ehkä korkeintaan yksi toinen ihminen tunnistaa. Mutta olenko jo ammentanut pääni ihan tyhjäksi niistä? #
Tämä helvetin järjestelmäkin pykii tätä nykyä jo niin pahoin, että Jeesuskinhan tätä itkee. #
Voit kirjoittaa ihan millaista blogia haluat - jopa sellaista, jossa kirjoitat ikään kuin et voisi kirjoittaa millaista blogia haluat. Eikä kenenkään tarvitse ottaa jatkuvasti kantaa tai paineita kaikista maailman ongelmista. Pääasia, että teet mitä tykkäät, milloin tykkäät ja teet mitä teet. Äläkä helevetissä ressaa, miltä vaikuttaa kun kirjoitat sellaisia tai tällaisia juttuja. No niin, sainpahan tyhjennettyä kerralla latteusvarastoni.