Uunituoretta masennustutkimusta
#2893. Maanantai, 7. heinäkuuta 2008 klo 10.46.37, kirjoittanut Jani. 4
Uuden sukupolven masennuslääkkeiden massamarkkinoilletulon jälkeen masennus on opittu mieltämään aivojen kemiallisen tasapainon häiriötilana. Viimeisimpien tutkimustulosten perusteella on kuitenkin alkanut vaikuttaa siltä, että käsitys serotoniinihäiriöstä masennuksen perimmäisenä syynä on väärä. #
Serotoniinitasoa keinotekoisesti alentamalla ei kyetä aiheuttamaan masennusta terveissä ihmisissä, eikä se edes pahenna jo valmiiksi masentuneiden tilaa. Sen lisäksi, kuten hyvin tiedetään, selektiiviset serotoniin takaisinoton estäjät (SSRI) alkavat tehota sairauteen vasta viikkojen kuluttua käytön aloittamisesta. Näin siitäkin huolimatta, että ne nostavat aivojen serotoniinipitoisuuksia jo muutamassa tunnissa. #
Muun muassa näistä syistä viimeaikaisessa tutkimuksessa on keskitytty etsimään SSRI-lääkkeiden todellista vaikutusmekanismia. Tällä hetkellä vahvimmalta vaikuttaa tutkimuslinja, jonka mukaan masennuksen taustalla vaikuttava biologinen syy on pelkkää kemiallista epätasapainotilaa dramaattisempi. Tämä tutkimus keskittyy aivosolujen kasvutekijöihin, sillä teorian mukaan masentuneen aivosolut ovat kirjaimellisesti alkaneet näivettyä hengiltä. #
On olemassa vahvaa näyttöä siitä että krooninen stressi vahingoittaa aivoja tukahduttamalla aivosoluja ravitsevia kasvutekijöitä. Sama ilmiö on havaittavissa myös masennuksen yhteydessä, ja kun puhutaan mielisairaudesta, puhutaankin itse asiassa siitä kuinka tämä mekanismi on ajautunut hallitsemattomaan syöksykierteeseen. Silloin aivot menevät lukkoon ja alkavat tukahduttaa kaikkia toimintojaan: uusia hermosoluja ei enää tuoteta, ja jo olemassaolevienkin kasvu lakkaa. #
Teorian mukaan masennuslääkkeiden teho perustuu siihen, että ne tukevat aivoja kasvutekijöiden tuottamisessa. Esimerkiksi fluoksetiinia saaneille rotille, joiden aivojen näköalueella oli kehityshäiriöitä, kehittyi uusia hermoratoja, joiden ansiosta kehityshäiriöstä johtuneet viat näkökyvyssä paranivat. Toisaalta taas masentuneet koe-eläimet, joiden aivojen kasvutekijöiden toiminta oli estetty, eivät hyötyneet masennuslääkkeistä tai vaikutukseltaan tavallisesti niitä vastaavasta liikunnasta mitenkään. #
Tuntuu epäilyttävältä, että aivosolujen näivettymisen vaikutukset rajoittuisivat pelkästään mielialaan, ja tutkijoita kiinnostavatkin nyt sellaiset masennukseen usein liittyvät, mutta yleensä huomiotta jätetyt oireet kuten ongelmat muistamisen ja uuden oppimisen kanssa. Olen itsekin kokenut kognitiivisten kykyjeni alentuneen, mutta kun aikoinaan mainitsin siitä eräälle lääkärille, tämä väitti ettei sellainen tiettävästi liity masennukseen. Silloisen tiedon valossa ei varmaan liittynytkään, sillä edellä kuvattu teoria olisi vain viisi vuotta sitten herättänyt lähinnä kummastelua. #
tämä väitti ettei sellainen tiettävästi liity masennukseen
Minä en tunne vaikutusmekanismeja ja syy-seuraus-suhteita sun muita, mutta arkikokemukseni mielenterveyskuntoutujien opettajana on, että usein oppilaan kognitiiviset kyvyt laskevat sairauden myötä (esim. ennen sairautta korkeakoulussa opiskelleella on saattanut tervehtymisen alussa olla vaikeuksia oppia toisen asteen tutkinnon asioita).
Kolmen vuoden tutkinnon aikana huomaa selvästi myös sairauden kausivaihtelut, välillä oppiminen on helpompaa, toisinaan vaikeampaa.
Olen aina kuvitellut, että se liittyisi jotenkin keskittymiskykyyn, että sairaassa vaiheessa energiat menevät muuhun eikä oppiminen siksi onnistu yhtä helposti kuin terveenä. Tai sitten siihen, että sairaus syö itsetuntoa ja oppimisvaikeuksia tulee ihan siitä, ettei opiskelija usko kykyynsä oppia. Mutta olisihan tuo aivosolujen näivettyminenkin (karseen kuuloinen juttu, muuten!) tietysti yksi selitys.