Here’s how I troll
#4214. Sunnuntai, 11. tammikuuta 2009 klo 12.24.42, kirjoittanut Jani. 0
Todellisuuden PPI on 1,5 × 1066. Prove me wrong, bitches! #
Todellisuuden PPI on 1,5 × 1066. Prove me wrong, bitches! #
Suomen kielen surkein haukkumasana on vittupää. Se saa käyttäjänsä vaikuttamaan kaksin verroin niin vähä-älyiseltä kuin millaisen vaikutelman tämä pyrkii tuolla luonnehdinnalla jostain toisesta antamaan. Tämä johtuu tavasta jolla sana on muodostettu. Se kuulostaa siltä kuin joku korkeintaan teini-ikäinen, mahdollisesti vasta ala-astelainen olisi tullut haukutuksi kusipää- tai paskapää-nimittelyllä, ja halunnut sitten maksaa takaisin korkojen kera. Tämä raukkariepu on ensin pohtinut, mikä olisi vielä pahempi kirosana kuin kusi tai paska, saanut vitun päähänsä (sic), ja liittänyt sen sitten saamaansa yhdyssanaan kusen tai paskan tilalle. #
Eihän se sillä lailla toimi! #
Jotta haukkumasana olisi tehokas, eli satuttava, sen keksimisessä tulee käyttää luovuutta! Ei tuollainen “korvataanpa yhdyssanan kirosanaosuus astetta väkevämmällä” -lähestymistapa tuota kuin tällaisia vittupään kaltaisia, sisällöltään vammaisia ilmaisuja jotka eivät merkitse yhtään mitään. Korkeintaan että “olen täysin lahjaton, mitä kielenkäyttöön tulee.” #
Lähinnä sitä, mitä vittupäällä uskoisin haluttavan ilmaista, jos se ilmaistaisiin kunnolla, lienee vanha kunnon mulkku. Se tosin sopii kai vain miehiin; naisia varten tarvittaisiin joku vastaava, oma sanansa. Siinä vittu-sanan käyttö lähtökohtana olisikin sitten jo järkevää, jollei jopa suotavaa, koska se olisi viittauskohteen sukupuolta korostavana hyvin perusteltu. Mutta sitä ei missään nimessä pidä murjoa johonkin jo olemassaolevaan haukkumasanaan sellaisenaan, ja kuvitella että se riittää. Luovuutta, jumalauta, luovuutta! #
“Silmiini sattui jostain taskulaskimen mainos: kyseessä taisi olla Canonin tuote, jota markkinointiin ekologisena, koska sen valmistamiseen käytettiin vanhojen kopiokoneiden muoviosia tai vastaavaa. Jäin miettimään, milloin itse olen käyttänyt viimeksi oikeaa taskulaskinta. Koska laskin löytyy sekä tietokoneesta että kännykästä ja laskusuorituksia voi tehdä myös taulukkolaskentaohjelmalla, ei taskulaskimelle tunnu olevan mitään tarvetta. Laskin on siis yksi esimerkki niistä tuotteista, joissa teknologinen kehitys tekee fyysisestä tuotteesta tarpeettoman.” #
Kulutusjuhla: Kun taskulaskin, herätyskello ja puhelinluettelo tulivat tarpeettomiksi #
Mitä laskimiin tulee, minulla nämä yhdistelmätuotteet eivät ole korvanneet erillistä, fyysistä laskinta. Ostin jopa muutama vuosi takaperin ihan asiasta tehden uuden, hyvän peruslaskimen pöydälle. Sille onkin ollut käyttöä siitä lähtien lähes päivittäin. Käytän kyllä tietokoneenkin laskinta silloin, jos laskun tulos tai jokin sen lähtökohtaisista luvuista on iso ja haluan tarkkuutta, tai jos luku täytyy kopioida ja liimata, mutta yleensä tuo erillinen kapula on minusta paljon helpompi. Kännykän laskinta en käytä juuri koskaan. Ne ovat minusta uskomattoman kömpelöitä. #
Tänään se tuo kapula sitten lakkasi toimimasta pariston loputtua. Kunnon kansalaisjournalistina ajattelin blogata siitä, jotta pariston vaihtamisessa tarvittavat tiedot olisivat jossain ylhäällä itseäni varten, ja saattaahan tästä jollekulle muullekin olla hyötyä. #
LC-250:n sisällä on yksi nappiparisto mallia 189, joskin ainakin Energizerin paristopakkauksessa samaan malliin viitataan myös tunnuksella LR54. Laskimen sisällä entuudestaan ollut paristo oli minun kappaleessani GP:n eli Gold Peakin valmistama. En löytänyt vaihtokappaleita Jyväskylän Sokoksesta enkä Anttilasta (Anttilasta en itse asiassa löytänyt nappiparistoja lainkaan), mutta ainakin Keljon Prismassa niitä oli kaupan. Jostain syystä useimmat nappiparistot myydään kahden kappaleen pakkauksissa, vaikka ainakaan yhdessäkään minun laitteistani ei tarvita kuin yhtä kerrallaan, ja se yksi kestää sitten yleensä vuosia. #
Pariston vaihtamiseksi täytyy laskimen selustassa oleva pieni, ristipäinen ruuvi ensin irrottaa. Takakansi on lisäksi kiinni etupuolessa kahdeksalla nipukalla, joiden sijainnit olen ympyröinyt oheisessa kuvassa sinisellä värillä. Nipukoiden irrottamiseen minulla ei ole mitään hyvää niksiä; tällä kertaa käytin ensin pientä terävää veistä osien kampeamiseen laskimen alanurkista, ja lisäksi talttapäistä ruuvimeisseliä, jottei ensimmäisenä irti saamani laita olisi napsahtanut takaisin paikalleen kammetessani auki toista. #
Kun takakansi on irti, pariston paikka löytyy piirilevyn alaosasta, keskeltä. Paristo on kehikossa, ja sen saa siitä pois alakautta työntämällä sitä varovasti yläkautta esimerkiksi ruuvitaltalla. Uusi paristo työnnetään paikoilleen päinvastaisessa suunnassa, ja sen tulee olla plusnapa ylöspäin, eli miinusnapa piirilevyä vasten (piirilevyllä on pieni kuva muistuttamassa oikeasta suunnasta). #
Kun paristo on vaihdettu, takakannen voi napsauttaa paikoilleen ja ruuvata sitten kiinni. #
“Naissankari rauhoitteli ampujia ja lapsia” kertoi (muistinivarainen) lööppi kaupassa. #
Minusta naissankari on kyllä ihan jotain muuta kuin sankarinainen, jollaista siinä kuitenkin ilmeisesti tarkoitettiin. Kyllä naissankariakin ilmeisesti käytetään myös naispuolinen sankari -merkityksessä, mutta miksi tehdä lööpistä tahallisen epäselvä, kun sen olisi helposti voinut välttää esimerkiksi sankaritar-sanalla? Vai olisiko se liian monimutkainen näitä roskalehtiä ostavan yleisön ymmärrettäväksi? #
Tosin minähän se tässä paraskin puhuja olen, kun tämänkin tapauksen lisäksi tulkitsin kännykkämallien säteilymääriä vertailevaa juttua mainostaneen lööpin (“vertaa mallien säteilymääriä” tjsp.) niin, että nyt ne ovat laskeneet jonkin kertoimen, jonka perusteella mallibisneksessä (modelling) mukana olevat eukot on sitten pantu keskinäiseen paremmuusjärjestykseen. #
Voisin tietysti vetää foliohatun päähäni ja sanoa sitten, että hämmennys on nimenomaan se tila, johon lööpinlaatijat nykyisin pyrkivätkin asiakkaan saattamaan. Helposti ymmärrettävä otsikko kun jättää aina sen mahdollisuuden, ettei sen sisältö kiinnostakaan mahdollista asiakasta. Kassajonossa heräävästä hämmennyksestä sen sijaan pääsee (kroonisesti tai rankan työpäivän jäljiltä vähäisten älynlahjojen takia) helpoiten pulittamalla iltapäivälehdestä vaaditun hinnan ja lukemalla jutun. #
Jyväskylän kaupunginkirjasto: Kirjastot ja aukioloajat #
Joku voisi sanoa, että tässähän on ikään kuin pieni ristiriita, sillä heti siellä verkkokirjaston etusivulla sanotaan näin: #
“Aalto-kirjastoverkko ei ole käytössä ma 5.1.2009 klo 17 alkaen. Käyttökatko päättyy ke 7.1. aamupäivän aikana. #
Teknisistä syistä johtuen kirjaston aineistotietokannassa on voimassa tiettyjä rajoituksia sen suhteen, mihin aikaan hakuja, varauksia ja uusintoja voi tehdä. #
Varausten tekeminen ei ole mahdollista MA-PE klo 23.00 – 01.00 ja LA klo 19.30 – 24.00. #
Tietokanta on kokonaan pois käytöstä TI-LA klo 04.00 - 06.00 ja SU klo 03.00 - 06.00. #
MA - PE klo 23.00 jälkeen uusitut lainat rekisteröidään uusituiksi vasta seuraavana päivänä. LA klo 19.30 jälkeen uusitut lainat rekisteröidään uusituiksi vasta seuraavana päivänä.” #
Ehdotankin, että rehellisyyden nimissä kaupungin kirjastosivulla siirrytään käyttämään tätä muokkaamaani versiota ylläolevasta bannerista: #