“Rip­pi­lei­ri jou­dut­tiin kes­keyt­tä­mään Män­täs­sä etua­jas­sa papin mene­tet­tyä malt­tin­sa täy­del­li­ses­ti. Eilen päät­ty­nees­tä lei­ris­tä oli jäl­jel­lä enää yksi juma­lan­pal­ve­lus ja kah­vi­ti­lai­suus, kun pap­pi rai­vos­tui lei­ri­läis­ten läs­nä­ol­les­sa lei­rin nuo­rel­le nais­kant­to­ril­le. #

Sil­min­nä­ki­jän kuvauk­sen mukaan papin pur­kauk­ses­ta peläs­ty­neet nuo­ret juok­si­vat isos­ten kans­sa noin 100 met­rin mat­kan pap­pia kar­kuun vie­rei­seen maa­ta­loon ja lukit­si­vat ovet. Tämän jäl­keen kant­to­ri soit­ti pai­kal­le polii­sit ja var­ti­jat, jot­ka kävi­vät rau­hoit­ta­mas­sa tilan­teen. Lei­ri kes­key­tyi lopul­ta 1-2 tun­tia aiot­tua aikai­sem­min, kun iso­set ja seu­ra­kun­ta­työn­te­ki­jät pyy­si­vät van­hem­pi­aan hake­maan lap­sen­sa kotiin. […] #

Pai­kal­la olleen mukaan rai­vo­koh­taus sai alkun­sa, kun 40-50-vuo­tias­ta mänt­tä­läis­tä mies­pap­pia koh­taan esi­tet­tiin kri­tiik­kiä.” #

Iltalehti.fi (via VLK) #

Eipä sii­nä mitään, kuu­los­taa ihan suo­ra­vii­vai­sel­ta jutul­ta tähän men­nes­sä. Mut­ta se syy min­kä takia halusin kir­joit­taa täs­tä, tulee seu­raa­vas­sa: #

“Män­tän seu­ra­kun­nan kirk­ko­her­ra Arja Karp­pi­nen myön­tää kuul­leen­sa lei­ri­läi­sil­tä, ettei papin käy­tös ollut ‘aivan sopi­vaa’. #

- Mut­ta aina­han sitä on opet­ta­jien, lei­rin­joh­ta­jien ja lei­ri­läis­ten kes­ken sisäi­siä kysy­myk­siä, mis­tä on eri­mie­li­syyk­siä. Jotain sano­mis­ta tulee aina puo­lin ja toi­sin, Karp­pi­nen sanoo. #

Karp­pi­sen mie­les­tä polii­sien kut­su­mi­nen lei­ri­pai­kal­le ei ole poik­keuk­sel­lis­ta.” #

ed. #

Onko se vain minun kuvi­tel­maa­ni, vai onko usko­vais­ten ja var­sin­kin seu­ra­kun­taor­ga­ni­saa­tiois­sa muka­na ole­vien ihmis­ten paris­sa muu­hun väes­töön ver­rat­tu­na huo­mat­ta­vas­ti ylei­sem­pi täl­lai­nen omi­tui­nen hys­syt­te­ly­men­ta­li­teet­ti? Siis kun yleen­sä jos uuti­sis­sa kysel­lään tuo­reel­taan esi­mie­hen mie­li­pi­det­tä alai­sen epäil­lys­tä sopi­mat­to­mas­ta käy­tök­ses­tä, se varo­vai­suus on kak­si­suun­tais­ta, eli esi­mies sanoo käy­tän­nös­sä, että “tut­ki­taan ennen kuin hut­ki­taan”. #

Täs­sä tapauk­ses­sa kui­ten­kin kirk­ko­her­ra sanoo käy­tän­nös­sä, että “toden­nä­köi­ses­ti se ei ole mitään, mut­ta tut­ki­taan nyt kun ei tätä näkö­jään voi maton alle­kaan enää miten­kään lakais­ta”. Tahal­lis­ta sil­mien sul­ke­mis­ta ihmis­ten pahuu­del­ta, joka on lii­an pelot­ta­vaa käsi­tel­tä­väk­si, vai tai­kaus­koa, että paha tulee todek­si paho­ja puhu­mal­la? #