“Jyväs­ky­lä­läi­nen nuo­ri mies ehdot­ti net­ti­päi­vä­kir­jas­saan muun muas­sa reh­to­rin nyl­ke­mis­tä.” #

Ilta­leh­ti Onli­ne (via Kuraat­to­ri): “Reh­to­rin par­jaa­mi­nen blo­gis­sa kävi kal­liik­si” #

Raflaa­van ingres­sin jäl­keen siir­ry­tään “lep­poi­saa kah­vi­pöy­tä­ru­pat­te­lua” -moo­diin: #

“Net­ti­päi­vä­kir­jaan eli blo­giin ei voi kir­joi­tel­la kaik­kea mitä mie­leen juo­lah­taa.” #

Ai ei vai? Tätä­hän täy­tyy heti kokeil­la! #

Onpas tym­peän näköi­nen akka tuos­sa 24:ssä. #

He-hei, sehän onnis­tui! Kokeil­laan­pa var­muu­den vuok­si vie­lä uudes­taan… #

Ilta­päi­vä­leh­det sovel­tu­vat lähin­nä per­seen pyyh­ki­mi­seen ulko­huusis­sa. #

Taas minä sen tein! Eipä ole tain­nut tuon väit­tä­män kir­joit­ta­ja kos­kaan kokeil­la tätä nettipäiväkirjahommaa.
Jot­kut kii­nan­kie­li­set mer­kit tuot­ta­vat tie­tys­ti vähän vai­keuk­sia, mut­ta kyl­lä nii­den­kin tuot­ta­mi­nen oikeil­la ohjel­mil­la luul­lak­se­ni onnis­tuu. Mut­ta noin muu­toin… mikä estää? Ei mikään!
Ellei­vät sit­ten sedät ja tädit, jot­ka sor­mi pys­tys­sä ja huu­li väris­ten julis­ta­vat, ettet­hän sinä nyt noin voi kir­joit­taa, kos­ka se on vää­rin, siir­ry sor­men­he­ris­te­lys­tä radi­kaa­lim­piin tekoi­hin ja käy käsik­si, tai mikä vie­lä pahem­paa, lan­see­raa ennak­ko­sen­suu­ri­ko­neis­ton, joka nie­lai­see kir­jai­met sitä mukaa, kun minä nii­tä näpy­tän. #

“Mies kir­joit­ti net­ti­si­vul­laan muun muas­sa, että […]” #

Ei! Ei, eieieie! Ei “net­ti­si­vuil­laan”, vaan “net­ti­si­vuil­laan”! “NETTISIVUILLAAN”! Jos et näe eroa, olet joko väri­so­kea tai uus­me­dia­lu­ku­tai­do­ton. #

“Hän esit­ti var­sin run­sas­sa­nai­sen kuvit­teel­li­sen ker­to­muk­sen jul­muuk­sis­ta, joi­ta reh­to­ril­le teh­täi­siin kes­kuk­ses­sa, johon hän pää­tyi­si »mui­den kal­tais­ten­sa rikol­lis­ten sadis­tien tavoin«.” #

Täs­sä vai­hees­sa pääs­tään asian yti­meen: mie­li­ku­vi­tus­ta kut­kut­ta­van vih­jai­le­va, kuvai­le­va vir­ke, jon­ka salai­se­na lisä­maus­tee­na on sitaat­ti suo­raan paheel­li­ses­ta alku­pe­räi­sai­neis­tos­ta. #

“Oikeus piti louk­kaa­va­na esi­mer­kik­si elä­väl­tä nyl­ke­mis -osaa.” #

Esi­mer­kik­si…? No, onhan se yksi osa kah­des­ta tie­tys­ti esi­merk­ki nii­den kah­den muo­dos­ta­mas­ta jou­kos­ta, joi­ta yhdis­tää… ei juu­ri mikään. Tois­ta vir­ket­tä ei tie­ten­kään uskal­let­tu jul­kais­ta. Sehän oli­si ollut… rehel­lis­tä. #

“Kir­joit­ta­ja puo­lus­tau­tui oikeu­des­sa muun muas­sa sil­lä, että teks­ti oli yksi­tyi­sel­lä koti­si­vul­la.” #

Tai sit­ten ei. Mut­ta meni­hän se vähän sin­ne päin. Niin kuin sau­na­tont­tu on mel­kein sama asia kuin jou­lu­puk­ki. #

“Kärä­jä­oi­keu­den mukaan täl­lä ei ole mer­ki­tys­tä, kos­ka net­ti­päi­vä­kir­ja on osa­na koti­si­vu­ja jul­ki­nen ja kaik­kien saa­ta­vil­la. Haku­ko­neen avul­la teks­ti löy­tyy hel­pos­ti, jos käy­tös­sä on oikea hakusa­na.” #

Mel­kein suo­ra sitaat­ti tuo­mios­ta. Toi­vot­ta­vas­ti tämä on nyt sitä rehel­li­syyt­tä eikä vain sitä, että noi­den lausei­den mer­ki­tys­si­säl­töä ei ymmär­re­tä, joten ne on kopioi­tu uuti­seen lähes sel­lai­si­naan. #

“Syyt­tä­jän mukaan jäi mys­tee­rik­si, mik­si mies innos­tui kir­joit­ta­maan vie­raan paik­ka­kun­nan reh­to­ris­ta.” #

Onko­han syyt­tä­jää perä­ti haas­ta­tel­tu tätä var­ten? Joka tapauk­ses­sa mys­tee­ri on jäl­leen oikein onnis­tu­nut, mie­li­ku­vi­tus­ta kut­kut­ta­va sana­va­lin­ta. #

Mys­tee­ri­hän on tosin jo ajat sit­ten rat­kais­tu. #

Tie­dät­te­kö sen inhot­ta­van epä­mää­räi­sen epä­tie­toi­suu­den tun­teen, joka hii­pii vähi­tel­len sel­kä­ran­kaa pit­kin ylös taka­rai­voon ja yrit­tää pus­kea siel­tä edel­leen otsa­loh­koon vaik­ka­pa nyt esi­mer­kik­si sil­loin, kun yhtäk­kiä huo­maa, että joku, joka taval­li­ses­ti päi­vit­tää var­sin sään­nöl­li­ses­ti ja usein, onkin ollut pit­kään hil­jaa ilman min­kään­lais­ta ennak­ko­va­roi­tus­ta? #

Mitä sil­le tun­teel­le pitäi­si teh­dä? Pitäi­si­kö antau­tua huo­les­tut­ta­vim­mil­le kuvi­tel­mil­leen, vai toi­voa paras­ta ja luot­taa sii­hen, että taus­tal­ta pal­jas­tuu yksi niis­tä lukui­sis­ta, kuvi­tel­ta­vis­sa ole­vis­ta, ei-kata­stro­faa­li­sis­ta seli­tyk­sis­tä? #

Pes­si­mis­ti ei pety, mut­ta jos antau­tuu pel­ko­jen­sa vie­tä­väk­si, ja sit­ten ne osoit­tau­tu­vat­kin aiheet­to­mik­si, on rype­nyt huo­les­saan ja lei­kan­nut omaa lihaan­sa aivan tur­haan. Jos taas uskot­te­lee itsel­leen, että kaik­ki kään­tyy par­hain päin, eikä niin käy­kään, puto­aa suo­raan nenäl­leen, kos­ka kädet eivät ole­kaan val­mii­na vas­taa­not­ta­maan päi­nis­key­ty­vää maa­ta. #